Jokainen avustaja hakee paikkaansa oman kalifinsa suurvisiirinä. Maan ja kansalaisten etu tipahtaa ensimmäisenä pois sellaisesta keskinäisen kehumisen karusellista. Avustajakaarti onnettomine valtiosihteereineen on vankka ja "kätyrjoukko" sankka.
Pienessä Suomen maassa on on peräti 12 ministeriötä ja 18 ministeriä. Ministeriössä työskentelee yhteensä noin 4 200 henkilöä. Ainakin heidän pitäisi työskennellä ja olla jotenkin yhteiskunnalle hyödyksi tuhtien palkkojensa edestä.
Kysyttäessä jokainen heistä on tietysti korvaamatoman välttämätön henkilö omalla paikallaan, mikä on toki inhimillistä. Tosiasiassa, jos puolet tuosta porukasta laitettaisiin työmarkkinoiden käytettäväksi ja joutavaa byrokratiaa karsittaisiin, mahdollinen oikeaan työhön tähtäävä toiminta ministeröissä järkevöityisi ja tehostuisi. Kymmenien miljoonien eurojen menoiltakin vältyttäisiin.
Turhakkeiden karsiminen ministeröistä olisi julkishallinnon kokonaisuudessa silti vain pintaraapaisu. Julkisista menoista voitaisiin karsia helposti, siis helposti, enemmän kuin puolet tarvittavista valtiontalouden säästöistä. Toinen puoli voitaisiin kai totuttuun tapaan rokottaa pois taviskansalta ja kuluttajilta, lapsia ja vanhuksia unohtamatta. Julkisella puolella tarvitaan kyllä hyviä suorittajia, eikä yhtään liikaa joutavia käskyttäjiä.
Suomen yliraskas hallinto liikoine ministereineen ja turhine kansanedustajineen, sekä läpikotaisin korruptoituneen puoluekoneiston ylläpito on nykymaailmassa kovin tehoton tapa toimia. Demokratian toimivuuskin lähestyy nollaa. Mutta ei kai se mitään haittaa, sillä useimmille puolueille niin rakas isoveli EU vasta onkin kaiken virkavaltaisuuden ja mädännäisyyden äiti.
Mutta eipä Suomen byrokratiuksilla ole oikeasti vielä hätää, sillä mistään ns. sovitusta ei tingitä. Maan ja kansan annetaan viilipyttymäisen rauhallisesti kurjistua johonkin Kreikan tai Portugalin tasolle ja tarvittaessa siitä alle, kunhan itsellä menee kovaa ja pätemishormonit hyrräävät kuin sähköauton moottori.
Valta luistaa poliitikkojen käsistä pois, mutta sen annetaankin kaikota etujärjestöille, unionille , suurpankeille ja muille suuren rahan ruhtinaille. Muutenhan vastuu kaatuisi poliitikon, jonkin ministerin, päälle kuin tiiliseinä. Siksi onkin parempi, ettei kukaan oikeasti kanna vastuuta yhtään mistään.
Poliittinen vastuu on muutenkin yhtä tyhjän kanssa, sillä jos päivän poliitikasta joutuu väistymään, puolue hyvine veljineen ja siskoineen petaa kyllä mukavan pehmoisen suojatyöpaikan tai edes eläkkeen. Eläkkeeltäkin on mukava ärhennellä, kuten nytkin tekevät muutamat entiset satraapit, valtiontalouden tohtoroijat, ajatusten Kymijoet ja muut ihmismielen insinöörit.
Olisiko ukrainalaisten tapa toimia ainoa, millä edes pahimmat nilkit saadaan lähtemään ja valtaa saadaan siirretyksi edes vähäsen takaisin kansalaisille?
Ps. Euroopassa neljä miljoonaa asunnotonta ja 11 miljoonaa tyhjää asuntoa...
Olipa unohtua: Arhis on nyt kaikkien janoisten sankari.
Ja vielä lisäyskin, 22.3: Sipiläkin on intrigöörin kanssa melkein samaa mieltä.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti