23.4.2014

Jyrkillekin juhlaraha?

Jyrki-plootu.
Suuressa naapurimaassamme Venäjällä juhlistetaan Vladimir-Suuren Krimin valloitusta ja lyötetään taidepajalla kilon painoinen juhlaraha, minkä etupuolella komeilevat presidentti Putinin kasvot ja rahan takalistossa on yllätyksellisesti Krimin niemimaan kartta.

Jyskykolikkoa painetaan vain 25 kappaletta ja se tehdään kullatusta hopeasta. Kreml ei ole kommentoinut tätä juhlallista hanketta, joten "kolikon" hintakin jää arvoitukseksi. Arvatenkin ostajia riittää. Jos sellaista muistoesinettä tarjotaan jollekulle, ehkä oligarkille, lienee viisainta kaivaa kuvetta, eikä näyttää hapanta naamaa, kuten kolikossa.

Kyllä tuo alkaa jo kateeksi käydä, mutta teettivät ne tsaaritkin Fabergen pajalla loistokkaita koriste-esineitä, kuten esimerkiksi niitä kuuluisia munia, joita jälkimaailma saa vieläkin joskus ihailla. Venäjän nykyiselle päämiehelle ei ehkä uskallettu tehdä Krimin muistomunaa, sillä siitähän olisi saattanut tulla mieleen ikävästi jonkinlainen munaus. Sellainen ei Krimin kotouttamisen huumassa tulisi Venäjällä monelle mieleen.

***
Mutta en malta olla ehdottamatta, että Suomen nykyisen poliittisen päämiehen Jyrki Kataisen väistymisen kunniaksi teetettäisiin valtion virallinen 10 taalerin muistoplootu. Plootu oli aikoinaan Ruotsin ja samalla Suomen raha. Muistoplootu korostaisi sekä historiallista että nykyistä vankkumatonta läntistä yhteyttämme, mitä aina vain tiivistyvä natolaisuutemme korostaa. 

Plooturaha kruunukuvioineen sopisi hyvin pääministeri Kataiselle hänen siirtyessään uusiin, ehkä kansainvälisiin haasteisiin. Katainenhan on tullut tunnetuksi monista saavutuksista, kuten esimerkiksi pakollisen ruotsinkielen opetuksen jämäkästä puolustamisesta, kun puolueen pentuosasto halusi taannoisessa puoluekokouksessa vapauttaa suomalaisten lasten kielten opetuksen. Kehitys onkin kulkenut toiseen suuntaan, sillä pakkoruotsia tankataan kouluissamme yhä nuorempina?

Pääministeri Katainen ansaitsisi siis plooturitarin tai ritari plootun arvonimen. Koska meillä jonkin sortin tasavallassa ei vielä toistaiseksi voida lyödä ketään ritariksi tai aateloida, arvonimen virallistamista pitäisi ehkä pyytää Ruotsin kunkelolta, sillä veroylen mielestä Suomi on muutenkin ruåtsalainen. 


Olisi se parinkymmenen kilon painoinen juhlakupariraha kuitenkin hyvä eurohenkinen vastaveto venäläisten vaatimattomalle kilon painoiselle kolikolle. 

Kataisen muistoplootun voisi koristella komiasti hopeoiduilla reunuksilla ja kullitetulla keskiöllä, esimerkiksi. Tarkemman suunnittelun jätän toki tehtävään ehkä myöhemmin valittavalle taiteilijalle. Suureen taiteeseen, kuten siihen tulevaan Guggenheimin taidepalatsiin, tavisten ei juuri paranisi puuttua, kun met ei siitä mithään ymmärretä.

***.
Kuparin kilohinta lienee jotain kolme, neljä euroa, joten komean kymmenen taalerin kokoisen muistoplootun varsinainen raaka-aine ei tulisi kalliiksi. Myyntiin voisi tehdä myös pienempiä, vaikka puolen taalarin plootuja, joita kaikki kokoomuslaiset, eikun kansalaiset, saisivat niitä tilata.

Suomen pankin rahapaja, kai semmoinen vielä toimii, voisi käyttää plootujen myyntituoton pääministerin aikakaudelle tyypillisten pitenevien leipäjonojen asiakkaiden hyväksi. Tulot Hurstille ja kumppaneille vain!

Pienehkö puolen taalerin plootu löytyi taannoin pellosta Kaarinassa. Sillä kuparisella olisi silloisen lehtitiedon mukaan saanut 1700-luvun alussa tiettävästi kolme ja puoli kiloa silakoita tai kiloisen juuston tai 8,5 litraa vahvaa hyvää olutta (dubbelöl). 

Jysäyttämällä 1700-luvulla turkulaisen kauppalopon puodin tiskiin kymmenen taalerin plootun, olisivat kaupan renki ja piika saaneet komennon kantaa asiakkaan rattaille evästä ja kaljaa selät väärinä. Ei se iso plootu, eikä plootu yleensäkään ollut mikään turha rahake. Plootuja ei ollut joka jurpon tuohikontissa. Enempi pelattiin vaihdannalla ja oravannahoilla.

***

Freudenthal-mitalin puoliskot.
Suomalaisille ruotsalaisuuden vakaille ystäville, kuten Putki-Paavolle on myönnetty Axel Olof Freudenthal -mitali, mutta miksi, siitä en uskalla sanoa mittään. Laitan kumminkin oheen kuvan mitalista, koska siinäkin on etupuoli ja kaunis takapuoli. 

Suomalaisuutta on menneinä vuosina luonnehdittu mm. Ruotsin maan tietäjien taholta monin vähemmän imartelevin tavoin. Olimme joidenkin ulkomaisten arvioitsijoiden mielestä paksukalloisia Pohjolan neekereitä ja mahdollisesti ihmissyöjiä.

Ai niin, mitähän Jyrkin mahdollisen muistoplootun takapuolelle laitettaisiin? Jotain kansallista kai, kuten eurokolikoihinkin? Lentävä kalakukkoko? Savosta se Jyrki-poika mualimalle lähti ja lentää lehahteli kurjistuvasta Suomesta EU:n helmoihin heti, kun se oli mahdollista.


***

Ei kommentteja: