 |
Kontulan mukaan joku pappi oli kertonut joskus tavanneensa köyhän, jossain ulkomailla ja se oli ollut hieno kokemus.
"Sillä tavoin kirkko pyörittää omalta osaltaan sitä valtavaa koneistoa, jolla osa ihmisistä syrjäytetään ulos virallisesta yhteiskunnasta", Kontula kirjoittaa. Köyhät on hänen mukaansa rakastettu marginaaliin, josta joku köyhis ajoittain poimitaan kiillottamaan radikaalipapin, sankaritoimittajan tai inhimillisen poliitikon sädekehää.
Intrigööri ei väitä vastaan, sillä köyhä ihminen saattaa olla iloinenkin siitä, että joku yhteiskunnallinen toimija on olevinaan kiinnostunut hänestä ja jopa hänen näkemyksistään. Kysymys on usein pitkäaikaissyrjäytyneistä ihmisistä, jotka eivät kiinnosta kuin joskus viranomaisia työn puolesta, kuten sossutätejä tai poliiseja
.
***
Kirkossa ja sen palkollisissa toki riittää moittimista. Nykykirkko on lepsuudessaan ja kaikessa sallivuudessaan helppo maali. Jalkapuut on jätetty museoihin. Toisaalta kirkon omat työpaikat saattavat olla ilmapiiriltään pirullisia. Kirkon sisällä voi olla hometta ja mätää, kuten muissakin puolijulkisissa organisaatioissa.
Kirkko ei silti ole tyyten mätä, eikä se ole suinkaan unohtanut köyhiä ja kurjia. Kyllä kirkko auttaa tavallisia ja köyhiä ihmisiä ihan tuntuvasti.
Kirkko eli seurakunnat ojentavat köyhille auttavan käpälänsä mm. diakoniatyön muodossa. Sossu tai leipäjono ei välttämättä ole köyhän viimeinen apu, vaan moni saattaa saada diakonian ovien takaa ajoittaista apua, kuten ehkä ostokortin ruokakauppaan. Se onkin köyhälle ruokakunnalle aika hyvä juttu, jos jääkaappi on tyhjä ja seuraaviin kelan tai sossun rahoihin on vielä pitkä matka.
Seurakuntien diakonian ihmiset kuuntelevat ja todella auttavat köyhiä, syrjäytyneitä ja muita avun tarpeessa olevia omassa päivittäisessä työssään. Tätä kristillistä auttamistyötä kirkko ja seurakunnat eivät mainosta, eivät ne sillä kilpeänsä kiillottele. Kirkon ja seurakuntien toiminta on monipuolista, julkisuudessa näkyvimpiä ovat ehkä ulkomaanavun ja lähetystyön monet projektit.
Valitettavasti koko yhteiskunta yskii, kun sen taikaseinä eli talouskasvu on jämähtänyt ummelle vuosikausiksi. Talouden alamäki tuntuu vahvasti kirkossakin, joten sen auttavan käden anti saattaa muuttua entistä karummaksi, mutta toivottavasti se käsi säilyy lämpimänä. Lämmin se käsi on ollut, sen ole itse nähnyt, kun normielämän laitapuolelta kertyi vuosien varrelta paljon tuttavia.
Kyllä kirkossa köyhät tunnetaan, mutta kaikista papeista en minäkään menisi sitä sanomaan. No, suoritusportaassa ne hommat hoidetaan joka firmassa. Kirkkoherrat ja muut sellaiset herraskaiset henkilöt, kuten kansanedustajat, ovat sitten niitä löysienkin puheiden ja saarnojen pitäjiä.
***
Radiossa kerrottiin, että Vasemmistoliiton kannatus on himpun verran kiivennyt sen jälkeen, kun toverit Paavo ja Merja marssivat lopulta pois kokoomuksen kataistrofihallituksesta. Kaipa vihervasemmiston aseveliakseli kärsi saman verran gallupkannatusta Vihreissä?
Vasemmistoliiton naisissa on muuten sellainen hassu erityispiirre, että joskus he kirjoittavat yllättävästi ihan tolkun tuntuisista asioista ja toisinaan heidän jutuistaan ei tahdo löytää mitään rotia. Onkohan se jonkinlainen politiikan Spede-ilmiö eli miehen on turha yrittää aina ymmärtää naisten logiikkaa. Eikä kysymys ole lainkaan siitä, että naisilla olisi huono ulosanti, päinvastoin.
Vihreätkin ovat melkoisia pupputraktoreita ja omissa päämäärissään kärkkäitä populisteja, mutta kyllä sielläkin joskus laitetaan kirjaimia perätysten ihan järjenkäytön kera.
Vappu on kuulema työväen juhla. Vapun pitäisi olla EU-Suomessa enemmän myös työttömien juhla. Monet työttömät kyllä leipovat vappusimansa itse, hiivat ja sokerit on hankittu hyvissä ajoin. Tippaleivistä tai piknikeistä ei kai olisi niin väliä, kunhan oikeata leipää riittäisi. Näin on!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti