Tervaa ja keväthuumausta

Vasta tervattu vene tuoksuu
vahvasti keväältä.

Intrigööri kirmaili tänään lenkillä metsäpoluilla ja rantamilla kuin laulun Anttila keväthuumassa. Kirmailu voi olla ilmaisuna vähäsen liikaa. Mutta lämmintä oli ja luonto suorastaan puhisi kasvukauden alkamisen odotusta.

Jäitä lillui vielä lahdella ja poukamissa, vaikka suuret selät alkavat Savossa kuulema olla sulia. Rannalla odotti pitkästä aikaa miellyttävä yllätys: Vahva tervan tuoksu. Joku lähimmäinen oli vastikkään tervannut soutupuattinsa ja sepä tuoksahtikin mukavalta. 

Varmaankin moni vielä tervaa veneensä, mutta eipä sellaista ole pitkään aikaan sattunut kohdalle. Nykyisinhän puuveneet enimmäkseen lakataan, muovi- ja alumiinipaatit vain pestään. Kovin homma on vedessä kesäkauden lionneiden isompien veneiden pohjan pesu syksyisin.

Toisen vakioreittini varrella on ollut pitempään sivuraiteen varrella pinoissa vanhoja ratapölkkyjä. Niistä tuoksuu toinen tuttu tervan aromi, perinteisen karboolitervan huumaava tuulahdus. 

Karboolitervassa lie mukana liuta pahanlaisia aineita, mutta ei sekään suojausaine minusta pahalta haise. Tunnelmasta puuttuu vain höyryveturin puuskutus. Karboolitervaa voisi kokeilla myös käärmeiden karkoittamiseen pihapiiristä. Vai onkohan sellainenkin toimenpide nykyisin kielletty?

EU:n pitkät kynnet ovat syyhynneet suomalaisen tervaperinteen kimppuun ja mihinpä ne eivät olisi hamunneet. Terva on kumminkin pysyvä suomalainen monikäyttöaine, se terveellinen puuterva eli mäntyterva. 

Jos tässä ehdottaisin eräiden suomalaisten ja muiden EU- aktivistien persauksien tervaamista, sehän tarkoittaisi pelkkää hyvää. Pysyisi heitiltä iho kunnossa myös alapäästä ja se on tärkeää, sillä politiikka on paljolti puuduttavaa istumista, missä yläpäätä ei paljon käytetä. Näin on!

***