Paratiisiin jo maan päällä

Sanoja yhtenä sunnuntaina: 

Ihmispolon elinaika täällä maan päällä on enintään kuin kitaran kielen pieni värähdys loputtomaan ikuisuuteen verrattuna. Niinpä ikuisuusasioiden pitäisi kiinnostaa meitä paljon nykyistä enemmän. Uskovaisten usein esittämä kysymys onkin kaiken olevaisen äärellä: "Missä vietät ikuisuutesi?"

Ikuisuudesta meillä ei edes voi olla juuri muuta käsitystä, mitä erilaiset uskonveljet ja -sisaret ovat verojensa ja muiden aneidensa myötä meille tarjoavinaan. Tarjolla on vaikka millaista, mutta epämääräisen ylimaallista meininkiä, paratiisia, helvettiä tai ehkä jotain mopen osaa jumalten ikuisessa sodassa. 

Havainnot tuonpuoleisesta ovat kuin todisteet ufoista, paljon ja monenlaista on, mutta kovat faktat ovat aina vain hakusessa. Käytännön syistä useimmat uskovaiset ovatkin keskittyneet laatimaan ohjeistuksiaan vain maallista elämää varten. 

Ajan saatossa ihmisille on tarjottu ankaria ja hyvin ankaria madonlukuja siitä, miten pitäisi elinaikansa viettää, jotta juuri hän olisi otollinen juuri tietylle korkeammalle taholle. Jos niin olisi, ihmisolento saisi ehkä vain silkasta armosta viettää upean ikuisuuden, siellä joissain ihmisjärjelle käsittämättömän korkeissa sfääreissä. Toki vain juuri tietyillä oikeauskoisilla on hallussaan ikuisuuden avaimet.

Voisi myös hyvällä syyllä kysellä, jotta miten ihmeessä siellä ikuisuudessa saisi aikansa kulumaan, kun täällä Telluksellakin elo on usein niin tylsää ja typerää. Mutta sellainen kysymys osoittaisi vain ihmisen maallisen mielikuvituksen rajallisuutta. Kyllä varmaan meille tuommoisetkin asiat vielä valaistuvat.

Toisaalta, voisiko missään ikinä olla tylsempää kuin luterilaisessa taivaassa. Siellä sitä pilvessä pötköteltäisiin ja välillä harppua rämäyteltäisiin. Ei saisi edes syödä, juoda, eikä varsinkaan naida. Kaikki tämä tapahtuisi taukoamatta koko systeemin kehittäjän ja ylläpitäjän ylistämiseksi. 

Kaipa siellä kristittyjen taivaissa pärjäisi kun pysyisi koko ajan kyllin pönäkässä pilvessä. Pilven veikkoihin on kyllä viime aikoinakin siirtynyt monia mainioita rokkistaroja, joten harppubändeillä saattaisi olla jo rytäkämpi sointi. 

***
Mutta vakavasti sanottuna, kyllä Suomen arkkipiispan ja hänen sielunkamujensa kannattaisi keksiä muita markkinointikonsteja kuin oman pienen suomalaisen maksajajoukon ainainen vähättely, mollaaminen ja syyllistäminen. Toisaalta, ehkä kirkon johto on vain samaistunut poliittiseen eliittiin, minkä mielestä suomalaisuus on synkkää perintöä menneiltä ajoilta, sillä kaikki muu maailmassa on aina paljon kauniimpaa ja parempaa kuin perinteinen suomalainen elämäntyyli ja ihmiset. 

Nykyisinhän vain yhteismaksullinen eurooppalaisuus ja natolaisuus ovat politiikassa oikea tie, kuten sekin, että olemme vain sukupuoli-, uskonto-, ajatus- ja rotuneutraalisti yhtä suurta globaalia perhettä. Niin, että ei suomalaisen kirkon herroja, eikä johtavia maallisia edustajiamme sovi syyttää ainakaan vilkkaan mielikuvituksen puutteesta. Vahvoja mielikuvia tarvitaan, sillä ei sitä vielä missään taivaassa olla, eikä edes sen esikartanoissa. Perheonni uskontojenkin väliltä on todellisuudessa valitettavan kaukana.

Muslimeilla on sentään omat paratiisinsa, on, on! Verenhimoisimmat ja julmimmat uskonsa tai puolesta sotijat pääsisivät tiemmä vilauksessa ja väläyksessä paratiisin auvoisiin iloihin. Siellä virvoittavien vetten solistessa he jaksaisivat jopa hoidella sen seitsemänkymmentä neitsyttä jopa yhtä kyytiä. Mitä kaikkea muuta ylenpalttisen ihanaa ikuisuuden ajankuluketta siellä paratiisissa onkaan, sen tietävät vain huikeimmat imaamit. Liekö sitten tavisnaisille, kuten vaikka noiden sankarien äideille lainkaan sijaa siellä paratiisissa?

***
Buddhalaisessa maailmassa epätietoisille ihmisille annetaan paljon monipuolisempia vastauksia kysymyksiin mm. tuonpuoleisesta elämästä kuin ns. kirjan kansojen uskonopeissa. Buddhan tien kulkijoilla on edessään elämän ikuinen kiertokulku ja mahdollinen valaistuminen, sitten joskus. Intrigööri on pelkkä uskonasioiden harrastelija ja buddhalaisuuden olemus ei ole äkisti miellettävissä, joten pitää vain kehottaa tutustumaan kirjallisuuteen ja kuulemaan oikeita guruja.

Toinen puoli asiasta meinaa unohtua. Taivaan, paratiisin ja Buddhan pitkän tien lisäksi on muitakin vaihtoehtoja. Ihmisolennon ikuinen siru saattaa monistakin syistä joutua helvettiin, mistä siitäkin ikuisuuden osastosta on eriäviä käsityksiä. Luciferhan on entinen valon airut eli ylätuvan lempparienkeli, joka toisinajattelijana joutui taivaspakolaiseksi eli pilven veikoista karkotetuksi.

Eipä sitäkään osaa sanoa, minkälainen meno ja meininki on siellä helveteissä, niitäkin saattaa olla monenlaisia, mutta ei siellä luulisi olevan alvariinsa tylsää, eikä tulisi vilu. Rietasta meininkiäkin siellä saattaisi olla paljon tarjolla? Luullakseni lusiksen tykönä olisi myös sankasti maan päällä tutuiksi tulleita aikalaisia.

Veroparatiisit harvoille ja valituille

Blogipostauksen väsääminen siitä aiheesta mikä milloinkin päänuppiin pasahtaa on hauska harrastus myös siksi, ettei pelisääntöjä paljon ole. Toki sääntöjen säätäjät ja muut ihmismielen insinöörit haluaisivat kovasti pistää nettikirjoittelun sensuuriin ja säätää kovia sanktioita. Maailman pahimmissa diktatuureissa niin tehdäänkin. Mutta siitä ei ole vielä säädetty, etteikö blogipostauksen otsikon mukaan voisi kirjoitella vasta ihan lopuksi.

Piti kirjoittaman myös ajankohtaisesta aiheesta eli veroparatiiseista. Jos ihmisellä menee kapitalistisen onnellisesti, hän voi jo eläissään maan päällä saavuttaa sellaisen omistuksen tason, että sillä pääsee veroparatiisiin, jopa moneenkin yhtä aikaa. Toisaalta monilla suomalaisillakin julkkareilla näkyy olevan juuri nyt kova inhimillinen tarve ottaa hajurakoa moisiin paratiiseihin. Toisilla pelureilla on vissi halu vähätellä tuommoiset paratiisit olemattomiin.

Jälkimmäisen ja systeemissä jopa järkevän ajattelun mukaan veroparatiisit ovat vain osa valtioiden luonnollista verokilpailua, millä tavoitellaan yrityksiä, sekä siinä samalla pysyviä tai uusia työpaikkoja. Tiedämmehän, että hyvinkin pienet liikahdukset yhteiskunnan yrityksille säätämissä rasituksissa, kuten esimerkiksi veroissa tai minimipalkoissa vievät äkkiä isojakin firmoja maailman ääriin. 

Maitakaatavan suuret firmat ovat toki miinoittaneet lakien puitteissa eri maiden verottajien tiet niin tarkkaan, että niiden itse maksamat verot ovat lähinnä huono vitsi. Mutta kukapa tuollekaan asialle oikeasti mitään tekisi?

Suomi taitaa vielä olla huono veroparatiisi, vaikka suuryrityksille maksetaan verovaroista auliisti suuria tukia. Kokoomuksen ja kepun johdolla Suomen asema veroparatiisina on kuitenkin kovasti ja nopeasti kohentumassa. Rikkaille on kaikkea tarjolla jo nyt täällä matoisen maan päällä. Maallista hyvää mätetään lisää heille, joilla sitä jo paljon on. 

Prolet ja köyhälistö tietysti siinä samalla kyykytetään ja ankeutetaan viimeisen päälle. Sellainen on ison rahan eduille ja muulle globalismille otollista ja ihanan paratiisillista! Mutta eivätkö nykyinen bittiraha ja setelistökin ole pelkkiä uskonasioita, ilman kultakantaa? Kuka uskoo, että jollain pienellä valtiolla tai Bill Gatesilla tai Brunein sulttaanilla todella olisi rekkalasteittain siireltäviä oikeita taaloja tai muita valuuttoja kuin jossain Roope-sedän rahasäiliössä? 

Intrigöörin on vain uskottava, että oma muovilätkä ja muutamat eurot vielä kelpaavat jossain kaupassa, eikä pikkuruista ostovoimaa ole yön yli halpuutettu olemattomiin. No, ei se ihan niin äkkiä tapahdu, sillä hivuttamallahan "ne" sen tekevät. 

Ai ketkä "ne"? No ne samat tahot, jotka ylivelkaannuttavat koko ajan EU-Eurooppaa ja siinä samalla pientä, mutta lapsekasta Suomea. Kun velkaa on saatu myytyä tarpeeksi, manner tärisee ja korkotsunami tulee. Sitten velkojat määräävät Euroopassakin ihan kaikesta, kuten esim. Kreikassa ja Argentiinassa on koettu. Se on vain ajan kysymys.

***
Veroparatiisilliset ja tuollaiset rahataivaalliset asiat nousivat taas julkisuuteen Panaman paljastuksen takia. Panama on kumminkin vain yksi valtiontapainen, pitkälti jenkkilän peukalon alla. Siksi sieltä ei löytyne paljoa amerikkalaisia, eikä venäläisiä verosurffaajia. Mutta on noita veroparatiiseja aika liuta, ihan yleisessäkin tiedossa.

EU-komissio julkaisi vajaat vuosi sitten ensimmäisen mustan listansa maailman veroparatiiseista. Yhteisellä mustalistauksella koetettiin vahvistaa jäsenmaiden kykyä puolustaa verotuloja. Unioni haluaisi, että yritysten voitot verotettaisiin tehokkaasti siellä, missä ne tehdään. 

Yhtiöveron kiertämisestä koituu EU-maille miljardien eurojen vuosittaiset menetykset, ja samalla kansan verorasitus kasvaa. Osa yrityksistä käyttää hyväkseen järjestelmän monimutkaisuutta ja jäsenmaiden yhteistyön heikkouksia. Komissio on tutkinut myös Luxemburgin, Irlannin, Hollannin ja Belgian verosopimuksia monikansallisten yritysten kanssa.

EU katsoi HS:n kesäkuisen 2015 jutun mukaan yhteistyöhaluttomiksi mm. seuraavat maat ja paikat, jotka olivat tuolloin ainakin kymmenen jäsenmaan omalla listalla. 

Andorra, Liechtenstein, Guernsey, Monaco, Mauritius, Liberia, Seychellit, Brunei, Hongkong, Malediivit, Cookinsaaret, Nauru, Niue, Marshallinsaaret, Vanuatu, Anguilla, Antigua ja Barbuda, Bahama, Barbados, Belize, Bermuda, Brittiläiset Neitsytsaaret, Caymansaaret, Grenada, Montserrat, Panama, Saint Vincent ja Grenadiinit, Saint Kitts ja Nevis, Turks- ja Caicossaaret ja Yhdysvaltain Neitsytsaaret.

Ylen juttu komission mustasta listasta 17. kesäkuuta 2015.

***

Veroslalom on mutkikas laji: Jan Hurrin juttu.

Poukkoilevat poliitikot: verokatujat käräjille?

Jenkkilästä jysähtää: Arvopaperin juttu.