Eipä siis hätää, sillä Tilastokeskus on vielä visumalla päällä, koska sen mukaan kämppien vuokrat nousivat 2018 keskimäärin vain 1,1 prosenttia. Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat kohoilivat koko maassa keskimäärin 1,4 prossaa. ARA-asuntojen vuokrat nousivat koko maassa 0,6 prosenttia.
Pitänee vain tyynesti uskoa vastuullismediaa ja valtion tilastointia, eikä hötkyillä moisten pienten korotusten takia?
Muistelen kuitenkin, että muuttaessani nykyiseen vuokrakämppääni 2007 asumiskustannus oli 393 euroa kuussa, plus sähkölasku. Nyt vuonna 2019 vuokra on 630 euroa. Vähäisiä korotuksia on siis kertynyt reilun 11 vuoden kuluessa yhteensä 237 euron edestä kuukaudessa.
Vielä äsken helmikuussa vuokra oli 2018 tasossa eli 602 euroa kuussa, nyt se on tuo 630 euroa. Korotusta kertyy varmaankin enemmän kuin nuo tilastoidut 1,3 tai 1,4 prosenttia. Kämpässä on 42 neliötä, joista kukin maksaa 15 euroa kuussa.
Jos laskutaito ei ole ihan hakusessa, meikän vuokra nousi viime vuodesta vajaat 5 prosenttia. Nämä talot ovat kai jo vapautuneet ARA:sta, mitä sekin sitten meinannee.
Kesällä täällä kuulema tehdään parvekeremppaa, minkä valmistuttua joskus loppuvuodesta neliövuokra kipuaa melkein 0,6 euroa, jolloin kuukausivuokraksi tulee noin 650 euroa. Pikku juttu, helppo maksaa, jos tilillä on katetta. Ruokiin ja muihin vapaaehtoisiin kulutusjuhliin menee sitten vähemmän pätäkkää, jospa sitten jo vähän laihtuisi?
 |
| Kopioita Kojamon ilmoituksista asukkaalle. |
Haittapuolelle tullee se, että parveke on on pois käytöstä kesällä. Toivottavasti vihertyvä Suomi, nuo lähes kaikki yleisistä asioista päättävät puolueet, saavat ilmastonmuutoksen torpatuksi, ettei tulisi liian kuuma. Onneksi tässä residenssissä saa räppänöitä auki kolmeen suuntaan.
En oikein tiedä, ovatko nämä suurpetokala Kojamon vuokrannostot täällä kalakukkojen piäkaupungissa isoja vai miten ne meille maksajille selitetään, tuskinpa niitä selitetään. Varmaan jossain muualla jotkut firmat ovat nostelleet vuokria rajumminkin.
Kuopiossa olisi halvempiakin kunnallisen puljun omistamia vuokrakämppiä, mutta niihin on oikeasti hirmuiset jonot. Yksityiset vuokra-asunnot ovat meikältä käytännössä lähes pois suljettuja, kohtuuhintaisen sellaisen saadakseen pitäisi ainakin vaihtaa maisemaa.
Eläke ei enää juuri nouse, mutta pakolliset kulut nousevat. Yleiseen vuokrakuppaukseen ei taitaisi olla enää muuta lääkettä kuin jokin maltillinen vuokrasääntely. Kelan entinen suursmurffi Hyssälä senkin mahdollisuuden jossain mainitsi ja herätti varmaankin sijoittajissa ihan älytöntä närkästelyä.
Onneksi Suomessa on vielä ns. kuihtuvia, mutta silti hyvinkin elämiselle kelpoisia pienempiä kaupunkeja, täällä Savossakin.
Mutta ei tässä mitään rupusakkia olla. En olisi joskus nuorempana uskonut, että olisin vielä joskus yhtenä muurahaisena tukemassa suuria asuintaloja omistavia instituutioita, kuten näitä kämppiä omistavia ammattiliittoja niin että hirvittää.
Ehkä tilannetta yleisesti tasaa se, etteivät ammattiliitot tunnetusti välitä köyhistä, työttömistä ja eläkeläisistä pätkääkään. Sehän olisi asennevamma, jos välittäisivät, joten kyllä liittoja pitää tukea! Vai pitääkö?
***
Onni ei välttämättä asu ns. omistusasunnossakaan.
Työvoiman liikkuvuus jumii liian kalliisiin asumiskustannuksiin.
TalSa 18.6.2019: Vuokrakatto ei kuulema onnistu Suomessa. Berliinissä siitä haetaan ratkaisua vuokrien rajulle nousulle.
Asumisoikeus-asunnoissa asukas on pelkkä lypsylehmä?
Paljon tyhjiä asuntoja, miljoonakämpät ja slummit lähes naapureina.
Wien on 1,8 miljoonan asukkaan kaupunki, mutta sieltä löytyy edullisia vuokra-asuntoja, jopa keskustasta, TalSan juttu.
Helsingin asuntojen hinnat perustuvat keinotteluun?
***
2 kommenttia:
1) Vuokralla asuminen ei ole kovin halpaa nähdäkseni missään. Toki siinä on pohjalla se, ettei yhtiövastike alene läheskään kuin myyntihinta, kun mennään metsän laitaan päin. Kuvista päätellen asuttavia kämppiä myydään 1/5 hinnalla kasvupaikkojen hinnoista, mutta yhtiövastikkeet ovat samaa luokkaa. Erityisesti Kepun konkurssiin ajamien pitäjien kirkonkylät, nykyiset kaupunginosat, ovat edukkaiden asuntojen myyntialueita. Tuskin niissä kuitenkaan kovin halpoja vuokrakämppiä on?
2) Tekstissä lukema 550 voisi olla ehkä 650?
3) Olin aikoinani VVO:n vuokralainen. En kaipaa sitä, kun meni vähän huonosti se meidän eromme.
4) Suomessa on hyvä olla katto päänpäällä, varsinkin talvella.
Minulla ei ole enää suurempaa syytä olla Kuopiossa, lapsenlapsikin muutti isänsä mukana Vantaalle. Joutaisin minäkin asumaan johonkin muualle vaihtelun vuoksi ja halvemmalla.
Etelä-Suomen tilannetta en enää nykyisin tunne, sielläkin olen joskus ollut. Melko halpoja ja siistejä vuokrakämppiä löytyy vielä ainakin Itä-Suomesta, pienemmistä kaupungeista.
Kirkonkylät ja kylät ovat jo vanhemmalle ukolle vähän surkeita, ainakin oma auto pitäisi siellä olla. Kaupungissa tarttis olla myös isot marketit ja litukka, yms. normaalia, sitten pärjää. Luulisin, että häippään täältä vuoden, kahden sisällä. Tää nykyinen lähiöni on kaupungin halvimpia, mutta vuokrat nousevat täälläkin turhan rivakasti.
Lähetä kommentti