Kana kuuluu pääsiäiseen siinä missä moni muukin asia. Jos ei kanaa syödä paljon suurina kirkollisina pyhinä, ainakin munia ahkerasti värjäillään. Kakruille ostetaan myös suklaamunia, niin minäkin tein, kunnes kohdehenkilö kasvoi isoksi.
Kana on sympaattinen ja hyödyllinen kotieläin. Kanasta on tullut kirjoiteltua tässä blogissakin. Laitan kanajutuista linkin.
Mäkkärissä myydään vain halal-kanaa!
Oliko muna ensin vaiko munaus?
🐔🐔🐔🐔🐔
3 kommenttia:
Pitkänperjantain murheen alhosta ensimmäisen tai toisen pääsiäispäivän iloon. Jos hyvin sattuu, niin mikseipä molempienkin.
Joskus Neuvostoliiton aikaan tein pitkän junamatkan itäisessä Euroopassa. Unkarissa suorastaan hämmästyin sikäläisten kananmunien maukkautta, ne olivat aivan kuin toisesta maailmasta suomalaisiin verrattuna. Ja toinen maailmahan se silloin olikin.
Suomeen on rakennettu viime vuosina paljon pieniä harrastusmuotoisia perhekanaloita.Hyvä niin.
Ehkä ne munat olivat Suomessakin maukkaita joskus meikäläisen kakruna ollessa 1950-60-luvuilla? Sitä ei vain oikein muista. Kanoja oli taloissa yleensä vain vähän ja niillä oli omat tilat orsineen. Pihallakin kanat olivat vapaina, jossain saattoi olla verkkoaitaa.
Lähitalosta haettu tinkimaito saatettiin juoda lypsylämpöisenä, uskon sen ainakin olleen terveellistä, kaikilla luonnon lisäaineilla. Kaikki oli luomua, vaikkei sellaista sanaa ollutkaan.
Asuttiin monessakin paikassa kyläkouluilla, jossain saattoi olla opettajillekin varattu pieni karjasuoja, mikä oli minulle leikkipaikka. Kukaan kansankynttilöistä tainnut enää silloin pitää omaa lehmää tai possua, tuskin kanojakaan.
Koululapsille ruoat teki aina oma keittäjä, joku kylän emännistä. Ruokaa oli, mutta sen muistan, ettei se aina ollut kovin hyvää. Nälkää ei maalla kärsitty, mutta muutenhan se oli niukan kulutuksen aikaa. Silloin silti mentiin selvästi parempaa kohti, toisin kuin nykyisin, jolloin vastassa saattaa olla yö ja usva.
Lähetä kommentti