Reitti oli pelkkä tavallinen kauppareissu. Pari kilometriä hehtaarimarketille, vaihtelevan jyrkkää alamäkeä, joka tuppaa talvisin olemaan ainakin puoliksi jäinen ja tietysti epätasainen. Hiekottaahan ne traktoriukot, minkä kerkiävät. Ilman hiekotusta joutuisi tyyten tarpomaan hankia pitkin.Takaisin tarkkailuasemalle tulen yleensä kumijalalla.
Kymmenkunta talvea olen käppäillyt suomalaisilla Kuoman talvilenkkareilla ja aika paljon, toiset sellaiset kengät ovat jo menossa. Kengissä on hyvä kumipohja, mutta silti liukkaus yllättää kerran, pari talvessa. Onneksi kupsahdus sattuu vain silloin, kun sitä vähiten odottaa, eikä ihan alvariinsa. Mitään vammoja ei ole koitunut, itsetunto vain on saanut kyytiä.
Viimeksi mennä viikolla köntsähdin pitkän mäen alla taas eteenpäin, silloin ilman nastoja, mutta ylös könytessä jalat eivät heti ottaneet päälle. Siihen tuli toinen setäpappa, jonka avulla pääsin taas koivilleni ja kohta biokone läksi käyntiin. Lienenkö jännittänyt kävellessä jalkoja niin paljon, että lihaksista tuli hetkeksi makaroonia? Outo juttu. Vanhahan ei meikän pitäisi vielä olla. Vai pitäisikö? Jospa pappoja ei saisi läikyttää.
***
Tänään sitten totesin sen saman, minkä kymmenet tuhannet nastakenkien käyttäjät ovat pakosti aiemmin todenneet. Nastakengillä voi kävellä rennosti, eikä tarvitse jännittää sitä, pysyykö pystyssä. Talviliikunnassa alkoi minullakin uusi rennompi aikakausi. Kahdesta en enää luovu, nastoista ja kengistä.
Nykyisin nastakenkiä on kaupoissa suuri valikoima. Tuotemerkkejä on enemmän kuin takavuosina, jolloin niitä tuppasi olemaan vain kahta sorttia: Kallista ja kamalan kallista. Nyt talviliikuntaan on tyrkyllä monenlaisia ja monen hintaisia kävelykenkiä, sekä myös juoksukenkiä, kevyitä lenkkareita.
Suunnistajat käyttävät kuulema nastalenkkareita kesäisinkin, kivet ja puunrungot saattavat olla liukkaita. Joissakin tilanteissa vain teräs eli nasta pitää, minkä pitää. Sama juttu on auton renkaissa, kitkoilla pärjää lajinsa verran, mutta nastat pitävät nollakeleissä paremmin.
***
Nastakenkien huono puoli liittyy siihen, ettei niitä voisi tai saisi pitää sisällä. Lattiat eivät tykkää nastoista ja kivilattialla nastat livettävät. Ongelma tulee vastaan mm. kaupoissa, joihin mennessä pitäisi vaihtaa tavallisiin kenkiin, kotonahan pärjää sukilla. Itse olen nyt pari kertaa kuskannut tavan lenkkareita repussa ja vaihtanut ne kaupan eteisessä. Vähän kömpelöä se on, mutta ei siinä kauan mene.
Kaupan näkyy olevan myös nastakenkien suojuksia sisätiloihin, Niillä on hintaa saman verran kuin halvoilla kesälenkkareilla, jotain 30 euroa. Niitä en ainakaan vielä aatellut ostaa. Kalleimmissa nastakengissä on mainosten mukaan mekanismi, millä nastat voi kääntää sisään, mutta hintaa sellaisilla on enemmän mitä tässä sietää. Itsestään pehmeällä alustalla pois painuviin nastoihin ei osaa luottaa, sellaisiakin kai olisi.
Jospa kenkätehtailla keksittäisiin sisäsuojiksi koon mukaan käypiä ja vähän säädettäviä yleismalleja samaan malliin kuin helpoimmat suksisiteet. Painaisi vain kengän suojaan kiinni ja naps. Suojan irrotus olisi yhtä helppoa. Pääsisivät vanhemmat kömpelikötkin nastakenkiä vaihtamatta sisätiloihin.
***
Tämä on siis nastakenkätalven ensimmäinen raportti. Tuotenimi testikengässä on suomalainen Sarva, kenkä on kuitenkin kasattu Kiinassa. Mallistoa näemmä riittää. On myös niitä suunnistajien kenkiä ja naisten mallisiakin nastakenkiä. Ite maksoin kenkäni, joten keväällä haukun niitä, jos on aihetta. Toivottavasti ei ole. Kengät kai kestävät ja ehkä oma kuntokin.
Maan hallituksesta en tiedä, kestääkö se kevääseen ja kestetäänkö me sitä? Pitääkö lopulta tehdä nuijakapina vai jokin modernimpi konikapina?
Mutta olisiko kestävää kehitystä, jos edes vanhemmat käppänät saisivat hakemuksesta valtsun & kuntien kautta alennussetelin nastakenkien ostoon? Yksi hoitopäivä lasaretissa maksaa paljon enemmän kuin pieni panos kaatumisten torjuntaan.
***
Gif-kuva malliksi, tosin tämä mies
ei taida tarvita nastakenkiä.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti