Arkijärjen mukaan valtion säästöt ja rakenneremontti olisi pitänyt aloittaa jo edellisen Vanhasen/Kiviniemen hallituksen aikana. Onhan valtiolla jo pitkään ollut se "tuottavuusohjelma", mutta se oli kai hölmöläissaduista kopsittu.
Edelliset hallitukset lisäsivät valtion menoja ja heikensivät valtion tulopohjaa, vaikka talouskriisi runteli Suomea rajusti jo vuonna 2009. Myös koko Euroopan ja Suomen omat velkaongelmat ovat olleet hyvin tiedossa ainakin kaksi vuotta. Nyt ollaan siinäkin ytimessä mukana, eikä irti päästä. Olemme samalla tiellä, jonka päässä kreikkalaiset nyt rämpivät.
Keskeisin ero meidän ja Välimeren maiden meiningissä on se, että meillä suositaan aina ja kaikessa yhteiskunnan julkista ja poliittista eliittiä, sekä tietysti rikkaita. Oliivipuiden maissa köyhätkin pääsivät nauttimaan yleisen ylivelkaantumisen vuosia kestäneistä iloista. Kreikassa köyhät ovat nyt kyyryssä ja rikkaiden rahat piilossa.
Kun tarpeellisia uudistuksia ei heti tehty, niitä joudutaan runnomaan liian paljon yhden hallituskauden aikana. Kiireellä ei koskaan hyvää tule. Tuskin intin supistuksiakaan ehdittiin kunnolla fundeerata, vaikka "vastuulliset" poliitikot vetäytyvätkin nyt sotilaiden selän taakse? Intrigööri uskoo, että omien puolustusvoimien organisaation lopullinen alasajo Naton tieltä vasta alkaa.
Kuntaremontista kukaan ei ole kertonut edes sitä, miten suuriin säästöihin ja etuihin sillä joskus kymmenen vuoden kuluttua ehkä päästään. Pihviä ei ole, vaikka Katainen puhuukin palveluiden turvaamisesta. Tiedämme vain sen, että kuntien määrää on heti tässä ja nyt pakko supistaa. Jättiremontin tavoitteita ei vaivauduta edes kunnolla hahmottelemaan. Kuntaremontissa asiassa hallitus painelee piiloon vanhusten selän taakse, koska kuntien talousuhkaa perustellaan eritoten väestön vanhenemisella.
Sekin puoli asiassa jää yleensä huomiotta, että meillä on koko ajan suurtyöttömyys. Koko kotimainen oleva työttömien reservi aiotaan kai jättää hunnigolle, vaikka suurilta ikäluokilta vapautuu koko ajan paljon työpaikkoja. Kyllä työttömästä ennemmin työläisen saa kuin jos aletaan uutta ihmistä tekemään.
Humanitaarinen maahanmuutto kaukomaista ei ainakaan ole mikään ratkaisu työvoimapulaan. Eikä mihinkään muuhunkaan. Jos suoritusportaan työväkeä oikeasti tarvitaan, muutenkin kuin harmaassa taloudessa, sitä löytyy nopeasti lähimaista, lähes samanlaisten kulttuurien piiristä.
Mutta takaisin reippaisiin sotilastermeihin! Oikea johtaja johtaa joukkojaan edestä ja näyttää itse esimerkkiä. Sota-aikana sitä osoitti sekin, ettei vänrikkien tai kersanttienkaan elinaika käynyt pitkäksi. Valtion rankka talouskuuri pitää aloittaa edestä eli yläpäästä, eikä siinä saa aikailla. Ei pidä jäädä tulessa makaamaan!
Raskas hallinto
Kun valtion hallintoa ja poliittista hallintoa vähänkin vilkaisee, käy selväksi, että meillä on pienet rattaat, mutta liian raskas kuorma. Suomalaisia on vain se reilu viisi miljoonaa ja meidän hallintomme pyörittäisi kokonsa puolesta vaikka kaikkia Pohjoismaita. Herroja ei tarvittaisi yhtään lisää.
Suomessa on 12 ministeriötä ja se määrä lie jotenkin kohdallaan. Toki paremminvointivaltion säästö- ja toivotalkoiden nimissä voitaisiin pari ministeriötä yhdistää, jolloin niitä jäisi jäljelle kymmenen.
Mutta mitä varten sixpakkihallituksessa istuu peräti 19 ministeriä? Ja miksi ministereillä on yhteensä 13 apuministeriä eli poliittista valtiosihteeriä? Missä se järki tai pihvi piilee? No, se onkin puoluepolitiikkaa, puolueiden vallan käyttöä.
Lisäksi näillä 19 ministerillä on peräti 39 poliittista erityisavustajaa? Pääministerillä noita salkunkantajia ja hilseen harjaajia on kuusi kappaletta. Valtiovarainministerilläkin on neljä poliittista erityisavustajaa, mitä he sitten kanniskelevat, vastuuta ehkä?
Intrigööri ei nyt ala kaivelemaan eri ministeriöiden varsinaista henkilöstömäärää ja budjetteja. Kaikissa ministeriöissä on kumminkin riittävästi tai ihan helkutisti henkilöstöä kansliapäälliköistä sun muista pomoista lähtien. Ministeriöiden päälliköillä olisi muuten heti valmiudet johtaa koko puljua ilman sitä usein vaihtuvaa ministeriä, jolloin moni asia hoituisi ilman turhia mutkuiluita.
Sekin on ymmärrettävää, että ministereillä on avustajia, poliittisiakin, mutta eihän heitä nyt leegiota tarvita. Urheilu- ja kulttuuriministeri Arhinmäelläkin näyttäisi olevan kolme poliittista erityisavustajaa, samoin Kehitysministeri Hautalalla.
Kuusi ministeriä pois!
Ja vielä näistä ministereistä. Yhtä tarkalla pikaharkinnalla kuin kuntauudistusta valmisteltaessa, intrigööri lopettaisi turhana peruspalveluministerin tehtävän, koska se homma voitaisiin hoitaa sosiaali- ja terveysministeriössä muutenkin. Samoin joutaisi pois tämä urheilu- ja kulttuuriministerin toimi, opetusministeriölle ne hommat kuuluisivat.
Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin tehtävän voisi yhdistää tuohon Kehitysministerin duuniin tai lopettaa ne molemmat. Tuollaiset tehtävät voisi hoitaa muutenkin, päteviä palkattuja viranhaltijoita löytyy.
Myös elinkeinoministerin hommeli on kyseenalainen. Johan nuo ministerit tallovat toistensa varpaille, kun pitää kilpailla vaikutusvallasta eli siitä, kuka myy viimeisetkin valtion omistukset eri yhtiöistä, kuten Finnairista. Valtion maita, metsiä ja vesialueitakin on vielä myymättä. Ja pohjavesiä.
Entä tarvitaanko asunto- ja viestintäministeriä erikseen? Liikenneministeri kai tarvitaan, mutta viestintä hoituisi siinä sivussa. Asuntoministeristä ei liene mitään käytännön hyötyä?
Jos ministeriöt karsittaisiin kymmeneen ja ministerien määrä 12-13 ministeriin, säästyisi siinä miljoonia pitkä pötkö. Voisimme vaikka ostaa Hornetteihin lisää kerosiinia, jotta sotapojistamme parhaiten koulutetut pääsisivät harjoittelemaan. Pitäisi se nippelituntuma ohjaamoissa säilyttää, ties millä Nato-hävittäjillä hyö vielä pääsevät ajelemaan. Kansan maapuolustustahtokin pysyisi samalla edes jossain kurssissa.
Sata edustajaa?
Meillä on hirmuisen byrokratian työllistämät 200 kansanedustajaa. Ja presidentti kanslioineen, mutta pressalle pitää antaa nyt työ- ja muuttorauha. Jokaisella kansanedustajalla on lupa palkata valtion eli eduskunnan piikkiin yksi päätoiminen avustaja. Joillakin taitaa olla pari osapäiväistä apulaista, joku jakaa avustajansa tai ostaa palveluja?
EU-Suomessa riittäisi hyvin 100 - 120 kansanedustajaa. Kansanedustajien päätyö on laatia uusia lakeja ja paikkailla vanhoja. Laeista pääosa pukkaa jo nyt EU:sta. Suomen asiat päätetään valiokunnissa, suuri sali joutaisi juhlasaliksi.
Jos kansanedustajia karsittaisiin, heidän avustajiaan tai avustajamäärärahoja voisi lisätä. Pitäähän senaattoreilla olla hyvät valmiudet hoitaa tehtäviään. Kansanedustajien painoarvo kasvaisi, saisimme parempia edustajia, kun palkkaakin voisi kasvatella, ellei meillä tehdä sitä ennen kreikkalaisia.
Euroopan parlamentissa meillä on kai vielä tallessa ne 14 edustajaa? Heistä ei kyllä paljon kuulu. Sampo Terho sentään päivittelee nettisivujaan ja Mitro heräsi, kun media hätisteli. EU-edustajamme ovat sitä pakollista hallintolastia. Palkkaahan heillä on kuin muinoin Kroisoksen hovissa.
Tämä katsaus on pelkkä pintaraapaisu valtion ylimmästä poliittisesta johdosta. Johtajien pitäisi näyttää meille kansalaisille hyvää esimerkkiä säästötalkoissa. Jos talouskasvu antaa vielä vuosia odotuttaa itseään, Suomessa jouduttaneen saksalaiseen malliin turvautumaan palkkojen ja eläkkeiden leikkauksiin. Pitää sitä kilpailu- ja pärjäämiskykyä jostakin repiä. Aluksi pienetkin leikkaukset riittäisivät? Lopussa se sitten kiitos, eikun leipäjono seisoo.
Ai niin, Jyrkille ja Alexille vain hyvää matkaa Brasiliaan! Sillä aikaa kun ison kauppavaltuuskunnan bisnesmiehet pohjustavat suhteita siellä kasvavassa mahtimaassa, voisivat poliitikot käydä vaikka Amazonasilla polskuttelemassa. Anakondat ja piraijat kannattaa nähdä livenä, sillä toista tilaisuutta ei ehkä tule.
Täältä sitä lisätietoa löytyy. Valde valistaa, mutta tekee ensin päätökset hiljaa kabineteissa:
http://www.valtioneuvosto.fi/etusivu/fi.jsp
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti