15.2.2012

Miten käy ystävyyskuntien?

Nykyisin on trendikästä olla huolissaan, kunhan on, vaikka mistä. Erilaisia uhkakuvia hyppii silmille jokaisesta mediasta. On pahoja pandemioita, kuten tämä Euroopan velkaflunssa, sekä sodan uhkia, kuten Iranin ja Israelin välillä, sakeneva sisällissota Syyriassa, sekä ainainen talebanisota Afganistanissa ja Pakistanissa.

Uhkia kasaantuu päällemme myös ilmastonmuutoksen muodossa, milloin on pakkasta ja toisinaan hellettä. Uhkakuvat vilisevät silmissä jo tellun luonto-ohjelmissa, kun uhanalaiset lajit syövät toisiaan. Ihminenkin on uhanalainen laji. Maailmanloppu  lähestyy päivä kerrallaan, hyvä on, jos ensi jouluna pukki vielä bongataan. Ei päivää ilman uhkia, pelkoa ja kauhua.


Intrigööri on päättänyt olla tänään hyvin kovasti huolissaan siitä, miten käy jatkossa suomalaisten kukoistavan ja perinteisen kansainvälistymisen, kun meidän jokaisen asuttamia kuntia pakotetaan yhteen ja sadoista kunnista jää jäljelle ehkä vain muutamia kymmeniä.


Onko hallituksen kuntienpakottamiskommando lainkaan huomioinut sitä uhkaa, mikä kohdistuu useimpien suomalaisten kuntien vilkkaaseen ystävyyskuntatoimintaan yli maailman rajojen?


Suomalaisilla kunnilla oli vielä vuoden 2009 tilaston mukaan reilusti yli 1300 ulkomaista ystävyyskuntaa. Siis yli 1300! Jääkö kaikkien tai useimpien ystävyyssuhteiden hoitaminen kuntaromutuksen takia retuperälle? Eikö kutsuja enää satele, eikö laiteta edes ystävänpäivä- tai joulukortteja?


Jokaisen itseään arvostavan kunnan piti takavuosina hankkia itselleen ulkomainen ystävyyskunta tai useampia. Ensimmäiset kuntien väliset viralliset ystävyydet täältä maailman laidalta julistettiin sotien jälkeen 1940 -luvulla ja viimeiset vielä 2000-luvulla. 

***
Mitä meistä suomalaisista vielä ajatellaankaan ystävyyskunnissa, kaupungeissa ja kylissä, jos vierailukutsut ja valtuuskunnat eivät enää vaihdu? Yhteydenpidosta ja ystävyydestä jäävät muistuttamaan vain haalenevat matkamuistot, valokuvat ja asiakirjat.


Rupeaako jokin uusi superkunta muka huolehtimaan kaikkien siihen naitettujen pikkukuntien entisestä ystävyystoiminnasta? No eipä varmaan rupea. 


Vaivoin rakennettu kansainvälinen, avoin ja lämminsydämisen suvaitseva Suomi-brändi riutuu ja räytyy. Suomesta tulee taas tunkkainen impivaaralainen takapajula, melkein joihinkin muihin diktatoorisesti johdettuihin maihin verrattava Euroopan yrmy peränurkka puoliarktisella poronkasvatus- ja susiensuojeluvyöhykkeellä.


Vaivoin vuosikymmenien varrella viritelty ja suurta iloa osapuolille (erityisesti venäläisten kansantaiteilijaryhmien muodossa) tuottanut ystävyys- eli kummikuntatoiminta kukaties unohtuu kokonaan.


Tässäkin ystävyysasiassa jäämme pelkän kolmannen sektorin ja yksityisten kuntalaisten aktiivisuuden varaan. Julkisia avustuksia ystävyyteen lienee  enää turha ruinata. Auttaisiko siinä ehkä jokin sopiva kaupallinen kytky? Sponsorit?


Suomen kuntien virallinen ystävyystoiminta kohdistui vuosien varrella pääosin eri Euroopan maihin, naapureihimme idässä, lännessä ja etelässä. Pohjoisessa ystävyys oli viileämpää. Jonkin verran, mutta säästeliäästi ystävyyttä harjoitettiin myös rapakon yli, Yhdysvaltoihin ja Kanadaankin. Joitakin yksittäisiä ystävyyksiä rakennettiin vanhaan kehitysavun kohdemaahan  Nicaraguaan. Ihan Eteläinen Amerikka ei tainnut olla taannoin muodissa? 


Japanista ja Kiinasta löytyy useita suomalaisten kuntien ja kaupunkien ystävyyskohteita, tietty hyvinkin suuria kaupunkeja. Suurilla kaupungilla tapaa aina olla suurempia ystävyyksiä kuin pienemmillä. Parempia ne suuret ystävyydet eivät varmaankaan ole. Herrat frouvineen pääsivät kyllä topakasti pönöttämään miljoonakaupunkien ystävien keralla. 


Vaikka sadat suomalaiset kunnat ovat harrastaneet ystävyyttä yli rajojen ja ennen muuta Euroopassa, ei listaa silmäillessä tullut kuin yksi havainto kreikkalaisesta ystävyyskaupungista. Karkkilan ystävyyskaupunki näyttäisi olevan kreikkalainen Preveza. Nyt kun Kreikassa todella kaivattaisiin suomalaisiakin ystäviä, sinne menee meiltä vain tylyä viestiä, Urpilaisen vaatimuksia takuuksista. Voi sentään!


Unkarilaiset ystävyyskaupungit kilpailevat nimissä puolalaisten kanssa. Vai miltä kuulostaa Haukiputaan ystävyyskunta Skigetszentmiklós? Hausjärvi suuntautui aikoinaan lämmittämään välejä japanilaisen Naitin kanssa. Hämeenlinnassa kiinnostuttiin Msingi-wardista Tansaniassa. Inarin kiinalaiset ystävät ovat Handanissa.


Kangasala on ystävä Färsaarelaisen Edjen kanssa. Kaustinen kohdisti ystävyyttä turkkilaiseen Avanosiin. Kemi löysi kaverikseen Nacalan Mosambikista. Kiuruvesi on veljeillyt ghanalaisen Piitangan kylän kanssa. Kuopion monien ystävyyksien joukosta löytyy Douroucan kylä Burkina Fasosta. Parkano solmi 1990 suhteet Gagraan Georgiaan, vielä silloin Neuvostotasavaltaan.


Pietarsaaressa mentiin ihan amerikkalaisuuden juurille Jamestowniin. Mutta Rovaniemi solmi komiat suhteet hyvissä ajoin ennen Lordia, jo vuonna 1973, Cadillaciin USA:ssa.


Suomalaisten kuntien ja kaupunkikuntien ystävyyksien lista on pitkä. Tässä ei ole tarkoitus lainkaan väheksyä ystävyystoimintaa, mikä on  tuonut paikkakuntien poliittisille ja muille isokenkäisille piireille monia iloisia hetkiä ja elämyksiä. On surullista, jos ystävyyskuntatoiminta rapistuu, vaikka maailma käy muka yhä pienemmäksi.


Ehkäpä netti auttaa tässäkin asiassa, ettei se viimeinen viesti täältä jostakin kuuluisi: "Kuntamme on turhakkeena lopetettu. Ystävällisin yksityisin terveisin, Peräpörhölän kunnan väki!"


Kuntaliitolla on hakukone ystävyyskunnista.

***

Ei kommentteja: