Jengiläiset kuulema kulkevat kertomassa yrittäjille, että heidän pitää maksaa, koska yritykset toimivat "heidän alueillaan". Tästä tulee mieleen toinen ikivanha sanonta, "La cosa nostra - meidän asiamme". Meidän alueemme. asiamme ja reviirimme me määrittelemme itse.
Viime vuonna kerrottiin joidenkin kerjäläis- ja rosvojengien jakaneen Helsingin seudun alueita omikseen ja hätistäneen "ulkopuolisia" alan toimijoita pois väkivalloin. Monen sortin rikollisuutta pukkaa rajojen yli ja monesta suunnasta. Osataan sitä Suomessakin, mutta ihan kaiken sorttista kulttuurin rikastuttamista ei tänne kaivattaisi.
Keskusrikospoliisin edustaja kertoo liivijengeistä, ettei kiristäjille pidä maksaa, vaan asiasta pitää kertoa poliisille. Jos maksaa, kiristys ei lopu. Ei tietenkään lopu. Poliisin kertoman mukaan yhteiskunnalla on keinoja suojella ihmistä, joka kertoo rikoksesta tutkinnassa ja oikeudessa. Todistajansuojelukin on mahdollista ja se voisi tarkoittaa jopa uutta henkilöllisyyttä ja muuttoa ulkomaille. Huh heijaa!
***
Poliisi toteaa myös, ettei se halua lietsoa pelkoa. Jengiytymisen vaikutukset pitäisi ottaa huomioon mm. asumis- ja sosiaalitoiminnassa. Kovin eriarvoisia asuinalueita ei saisi synnyttää, eikä nuoriso saisi syrjäytyä.
Tässä mennäänkin ongelman ytimeen. Hyvin suuri joukko suomalaisia on jo pysyvästi syrjäytynyt. Yleensä syrjäytyminen ei ole Suomessa vielä niin perin kurjaa kuin perjantai-illan A-studion ohjelmassa monien "ihannevaltio" Eestin köyhimmistä ihmisistä. Siinä sitä on "yövartijavaltiota" kerrakseen, kurjimpien arkielämän sossuporno ei voisi enää paljoa pahentua. Vanhemmat laitapuolen kulkijat ovat kumminkin yleensä kesynpuoleista porukkaa.
Uhkaavinta yhteiskunnan eli meidän kaikkien tavisten kannalta on nuorison laajamittainen syrjäytyminen. Jokainen kestää aikansa sitä, että menee huonosti, eikä toivoa paremmasta ole. Samassa veneessä olevien kaverien "vertaistuki" tuo nuorelle ihmiselle turvaa pahaa ulkopuolista maailmaa kohtaan. Jengistä tulee nuoren ja vähän vanhemmankin elämän keskipiste, kun kaikkialla muualla aina vain mättää. Jossain vaiheessa nuorikin kyllästyy olemaan heittopussina.
Suomalaista yhteiskuntaa leimaa jo joidenkin päättäjienkin julkea piittaamattomuus työttömiä ja eri tavoin syrjäytyneitä kohtaan. Pitkäaikainen työttömyys ja köyhyyden tuoma syrjäytyneisyys katsotaan vain ihmisen omaksi syyksi. Vaaditaan kovempia sanktioita siitä, ettei kaikilla elämä kulje hyvin pohjustetua latua pitkin.
Työttömyyttä ei halutakaan hoitaa. Työperäinen ja jopa humanitaarinenkin maahanmuutto nähdään helpoimpana ratkaisuna. Halutaan mennä yli siitä, mistä aita on matalin ja mennään myös. Toisaalta alistuvan halpatyövoiman houkutus on suuri.
"Ilmaista rahaa" ei kuulema pitäisi jakaa. Nuoretkin pitäisi pakottaa ja velvoittaa siihen ja tähän. Pakottamisen ja rankaisemisen sijasta tarvittaisiin kannusteita ja ja edes jotain toivoa paremmasta.
Jos te päättäjät rakennatte meille yhä enemmän eriarvoistavaa "yövartijavaltiota", huolehtikaa edes siitä, ettei kansalaisten ainoaa turvaa, poliisia heikennetä liiaksi. Suomessa vielä luotetaan oikeaan, koulutettuun poliisiin. Mätämunia löytyy kaikkialta, joku turhan ärtsy poliisikin voi olla joukossa. Vaan kyllä siinä ammatissa pinnaa kysytäänkin.
Vaikka armeijaa ajetaan alas, se ei vaikuta samalla tavalla yhteiskunnan toimivuuteen ja ihmisten perusturvallisuuteen kuin poliisi. Jos armeijaa todella tarvitaan, silloin uhka on jo totaalinen ja se kohdistuu kaikkiin.
Emme todellakaan tarvitse rikollisia ja aseistautuneita liivi- ja muita jengejä. Emme kaipaa etnisiä kaupunginosia, joihin ei palokunnallakaan ole asiaa ilman vahvaa poliisin turvaa, vesitykkejä ja panssariautoja. Ehkäpä näemme Suomessakin vielä aidoin ja vartijoin eristettyjä rikkaiden asuinalueita? Sekin olisi kansainvälistymistä, vaikkapa Sao Paolon tapaan.
Toivottavasti suojelurahojen kiristäminen on vasta pieni ilmiö, mutta se on silti pahan merkki. Saatana on saapunut Suomeen. Vai onko tänne vain tullut uusia pirulaisia?
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti