Maantierosvojen paluu

(Lisäyksiä postauksen lopussa!)

Naamioituneet miehet kiilasivat pariskunnan auton ojaan 6. huhtikuuta vastaisena yönä sivutiellä Jalasjärvellä. Rosvot potkivat auton laseja rikki ja ryöstivät uhriensa rahat. Uutisjutuista päätellen tämä maantierosvous oli raju ja siinä käytettiin väkivaltaa. Intrigöörin mielestä tuommoisesta pitäisi jo huolestua, mutta ei se noussut ihan ykkösrötösuutisten joukkoon. 

Uutinen löytyy myös Autowebistä.

Tekijöistä ei liene vielä saatu tarkempia tietoja, en ole ainakaan huomannut sitä mistään. Teko on Suomessa harvinainen. Kyllä ihmisiä rosvotaan meillä päivittäin, mutta maanteillä on toistaiseksi saanut liikkua melko rauhassa. Rihkamakauppiaat pysäyttelevät autoja. Joskus oli teiden varsilla bensan pyytäjiäkin, mutta ei sentään ole tarvinnut varoa ojaan kiilaavia konnia.

Paljon myöhempi, 2016, lisäys ja linkki ruotsalaisesta maantierosvoilusta.

Ongelma ei ole ohi: Lisäyslinkki kesältä 2017.

Kauppaajat riesana tien päällä, 2018.

*** 

Venäjän Karjalassa sattui 1990-luvun alussa joitakin raakoja suomalaisten matkailijoiden ja siellä töissä käyvien ihmisten ryöstöjä. Muistaakseni ainakin yhdelle pariskunnalle kävi siellä jossain huonosti, kun auton tuulilasiin ilmestyi reikä. 

Nuo onnettomat pysäyttivät auton ja nousivat ihmettelemään, mistä oli kysymys. Sikäläiset maantierosvot ampuivat molemmat siihen tielle, mutta taisivat jäädä myöhemmin kiinni poliisin ansiosta.

Väkivaltaa korpimailla

Maantierosvous tai pikemminkin metsärosvous oli joskus vanhassa Suomessa varsinainen riesa. Hajanaisia tietoja kulkijoiden ryöstelyistä ja jopa ryöstömurhista tuli puolilta maata. Korpimaat eivät ole olleet turvallisia kulkijoille ja pahimmat pedot luettiin silloinkin kai vain löyhästi ihmisten kirjoihin. Korpilaki kukoisti ja virkavalta oli kaukana. Vähän kuin taas nykyisinkin syrjäkylillä ja korpimailla.

Vanhoja historiatietoja, lähinnä muistiin merkittyjä kansantarinoita lukiessa käy selväksi, että korpimailla on iät ja ajat eletty väkivallan uhan alla. Kansan muistissa ovat säilyneet suomalaisten heimojen, kuten mm. savolaisten ja hämäläisten veriset kahinat kalavesistä ja eränkäynnin rajoista. Niissä kahinoissa moni ukko kylmeni.

Silloin tällöin sodittiin venäläisiä vastaan tai kärsittiin rajantakaisten karjalaisten rosvoretkistä. Tehtiin niitä samanlaisia retkiä toiseenkin suuntaan. Vanhoina aikoina raja ei railona auennut, kun  käytiin vuoroin vieraissa ryöväämässä ja polttamassa toisten kyliä.

Toisinaan saloilla riehuttiin astaloiden kera ihan vain suomalaisten pottunokkien kesken. Heimokulttuuri ei muinoin ollut meilläkään pelkkiä murteita ja toisten hassuja tapoja.

Kansan perimätietoa leimaavat nuo väkivaltaiset teot ja toisaalta lukemattomat kummitusjutut, aavetarinat ja kertomukset kätketyistä aarteista. Kaiken taustalla värjyi vankka taikausko loitsuineen sopivasti sekoittuneena pappien paasauksiin. Tietäjiäkin tarvittiin. Shamanismi eli ja voi hyvin.

Erämaiden Suomi oli osin turvaton. Toisaalta vanha kansa eli vielä viime vuosisadan alussa metsissä kuin kotonaan. Erämaissa oli tarjolla kaikkea, mitä ihminen tarvitsi, kunhan vain kovalla työllä osasi ottaa ja hyödyntää. Lähikauppoja ei ollut, mutta ei niitä tarvittukaan.

Erämaiden asukkeja rikastuttivat joskus sopivasti korpien halki kulkevat kauppamiehet, jollaisten ryövääminen toi aina kunnollisen saaliin. Painavien plooturahojen ryöstäjät ovat kyllä joutuneet ikävästi hikisiin hommiin kuparia raahatessaan. Suomessa tiedetään joidenkin rikkaiden sukujenkin vaurauden saaneen alkunsa rosvohommista. Onpa joku noheva sivullinen napannut niiden varsinaisten rosvojen kätkön ja rikastunut.

Metsäsissit

Kun korvessa omin voimin pärjäämisen taito unohtui ja maalikylien rahan voima houkutteli liikaa, ryhdyttiin joskus rintamaillakin rosvoiksi. Rosvoaminen oli  ennenkin keino tehdä nopeasti rahaa ja hamuta muuta maallista hyvää. Monille 1800-luvun metsärosvoille kiinni jääminen tiesi pitkää matkaa Siperiaan, mistä vain aniharva pystyi karkaamaan takaisin kotomaille.  Metsärosvot tai -sissit olivat raakoja aseistettuja miehiä, eikä heidän jäljittämisensä tai kiinni ottamisensa ollut helppo tehtävä.

Muistiin merkityn lähihistorian tunnetuimpia maantie- tai metsärosvoja olivat Nurmijärven rosvot 1820 tietämissä. Nurmijärven ryövärit ja murhamiehet lannistettiin lopulta vasta venäläisen sotaväen avulla. Rosvoilla oli kunnon sissien tapaan myös tukijoukkoja silloin harvaan asutulla ja rutiköyhällä maaseudulla.

Lisää Nurmijärven rosvoista. 

Myös Etelä-Savon Mäntyharjulla oli omat puukkojunkkarinsa ja rosvonsa tukijoukkoineen 1700-luvun lopulla. Naapurikunnan eli Pertunmaan historiatiedoissa kerrotaan, että "Mäntyharjun puukkojunkkarit, sota- ja sotilasrasitus toivat monta murhetta."

Mäntyharjun kirkkoherrana 1775 – 1780 toiminut Sakari Cygnaeus kirjoitti merkintöihinsä puukkojunkkareista, joista "kerrottiin aivan hirveitä tarinoita, kuinka he joukoissa liikkuen ryöstivät ja murhasivat pitäjän läpi kulkevia henkilöitä. Tämän seurauksena liikkui suuria huhuja, jonka seurauksena kaikki ohikulkijat pelkäsivät tulla koko pitäjään." 

Rauhan syksynä, vuonna 1721, solmittiin isonvihan jälkeinen rauha. Kirkkoherra kirjoitti, että "rauha oli hyvin tervetullut Pertunmaan kylälle, mikä olisi muutoin hävitetty kokonaan. Venäläiset nimittäin olivat kuulleet, että kyläläiset pitivät yhteyttä sisseihin, jotka toimivat venäläisiä vastaan ja sen seurauksena koko Peruvettä ympäröivä Pertunmaan kylä piti hävittää. Osa kylästä oli jo ennätetty polttaa ennen kuin rauhan sanoma tuli."

Oulunjärvellä oli järvirosvojakin.


Hirveätä kyytiä

Historiankirjoista jäi aikoinaan mieleen semmoinenkin yksityiskohta, että metsärosvot olisivat kesyttäneet hirviä ratsuiksi. Pitkäjalkainen ja vahva hirvi olisi etenkin huonoilla metsäpoluilla paljon hevosta nopeampi ja varmaan myös kestävämpi menijä. Hirven selässä lienee ollut paha pysyä?

Tiemmä hirvien kesyttäminen kiellettiin silloin Ruotsin (Suomen) laissa 1600-luvulla? Konnat ovat aina olleet kekseliäitä. 

Perimätieto  kertoo myös, että Ruotsin armeijalla olisi ollut 1600-luvulla yksikkö, jolla oli hirviä ratsuina? Kumpi lienee ollut idean isä, joku sotaherra vai rosvopäällikkö?

Hirvi on suorastaan presidentillisen arvokas eläin. Sarvipää hirvi sopisi EU-Suomen vaakunaan paljon paremmin kuin se pölhö jellona. Karhu tai ilves olisivat nekin kunnon vaakunatunnuksia. Jellona livahti kai vaakunaan silloin itsenäistymisen yhteydessä, kun Suomeen puuhattiin saksalaista kunkkua?

Presidentti Theodore Roosevelt ratsastaa jytkyllä
hirvellä järvessä.

  (Kuvaa väitetään väärennökseksi.)

Video: Hirvi kesyyntyy, mutta suostuuko ratsuksi?

Linkit kesältä 2017:

Ehkä osin puppu-uutinen: Venäläisillä hirvet sotaratsuina.

Hirvellisiä sotajuttuja, tarkennuksia.


Lisäys 23.11.2017:

Valtamedian hirvijutut olivat näemmä liikaa Julkisen sanan neuvostolle, joka huomautteli sekä Yleä että Iltalehteä niiden viime kesänä julkaisemista jutuista venäläisistä sotahirvistä. Jutut ovat ainakin osin samoja kuin ig:n yllä olevissa tuoreemmissa linkeissä. "Uutisten" taustalta löytynee venäläisiä aprillijuttuja?

JSN näyttää puuttuvan tuollaisiin hupiosaston juttuihin, mutta muutenhan "kiltit" tiedostusvälineet saavat revitellä melkein mitä haluavat. Ainakin valtamediat saavat vapaasti yrittää jyrätä lukijoilleen tiedostavien toimittajiensa omia mielipiteitä valikoidun uutispuuron ohessa ja lisukkeina.

Yle julkaisi JSN:n huomautuksesta selitysraamatun, tässä. 

Iltalehti kertoi omat töppösensä, tämän päivän uutinen, tässä.

Mutta mitäpä tuosta. Intrigööri julkaisi kuitenkin jo 2012 juttunsa metsärosvojen ehkä aikoinaan kesyttämistä hirveistä ratsuista ja Ruotsin armeijan mahdollisista yrityksistä kesyttää hirviä sotakäyttöön. Noiden tietojen tarkistaminen asiakirjoista lienee meikälle melkein mahdotonta.

***

Laitan vielä pari linkkiä hirviratsasteluista ison rapakon takana. Juttu löytyy tästä ja kuvia noista hirveistä harrastuksista tuosta.

Mahdollinen autoryöstön yritys mopojengiltä Ruotsissa?