Kuka vie leivän lapsen suusta? Vai eikö vie tai eikö muka aikonutkaan viedä, vaan vain vähäsen, mutta viepä kuitenkin...
Juuri nyt vaikuttaa siltä, että kyllä lapsen limppu kapenee, koska Jykä. Jyrki kyllä nappaa leivästä palasen. Tosi on!
Mutta onneksi vasurit luikkivat Kataisen kuusikosta lipettiin, koska Paavo. Paavo olisi pannut leipään puolet petäjäistä. Näin on!
Onkohan suomalaiseen politiikkaan tarttunut jotain europolitiikasta? Euroherratkin pelastelevat pankkeja alvariinsa ja päiväkausia kerrallaan. Kaikilla on siellä niiin mukavaa, pusujakin tulee rahaministerin poskille, jotta lätisee.
Mutta hetikohta ei kukaan muista, mistä oikein olikaan kysymys ja mistä ehkä mahdollisesti päätettiin. Niin se menee nyt täällä Suomessakin. Vain siitä vallitsee euroareenoilla yksimielisyys, että kylläpä oli kallista. Jos sellainen pikku yksityiskohta sattuu tulemaan poliitikkojen mieleen?
Mitä me siitä päättelemme? No sitä, että perimmältään euroherrat (talouskuristukset) ja amerikkalaiset luottoluokittajat (kolmen aan uhkakuva) veivät sen lapsen leipäpalasen, mutta luvan kanssa tietysti. Suomihan suostuu aina kaikkeen, mitä rosvot määräilee.
Ja Suomen päättäjät ovat mielestään siellä ylväästi EU:n, rahaliiton ja ties missä ytimissä! Voi itku ja hampaiden kiristys! Meillä laitetaan kai lapsetkin leipäjonoihin? Ai niin, mutta lapsiahan on niissä surkeissa jonoissa mukana jo nyt!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti