Nyt on kuulema yksi näyttelijä selättänyt oman alkoholiongelmansa ja pysyy kohtuudessa eli lasillisessa tai kahdessa. Loistavaa!
No, ei intrigöörikään koskaan juonut kapakassa kuin yhden lasillisen kerrallaan. Ennätys oli muistaakseni kolme kuivaa viskiä kahdessa sekunnissa. Koko pöydällinen porukkaa otti aikaa.
Näyttelijät ja toimittajathan olivat aikoinaan tunnettuja raittiusihmisiä. Istui niissä juottoloissa keskellä päivää kai kaikkien muidenkin ammattiryhmien edustajia. Heh. Oletan, että näin se on vieläkin, tosin työaikana ei taideta enää juoda entiseen malliin.
***
Hesarin jutussa asiantuntija, tutkija, on tullut siihen tulokseen, että "alkoholin suurkuluttajista suurimmalle osalle juomisen säännöstely on realistisin ja myös miellyttävin tapa saada elämä tasapainoon". Tämä tutkija kuulema katsoo, että AA-liikkeen peruja oleva ajattelu juomisen lopettamisesta alkoholiongelmien ainoana ratkaisuna on "nykytiedon mukaan vanhentunut".
Jos juopottelun lopettaminen tykkänään on vanhanaikaista, niin se on itse juopottelukin ja sen seurauksena joillekin yksilöille koituvat monenlaiset ongelmat. Ihmislaji lienee jo varhain keksinyt, että kunnolla käynyt tai käytetty liemi antaa kivasti potkua päänuppiin, ainakin nautiskelun alkuvaiheessa. Lie siinä esihistorian hämärissä pureskeltu sieniäkin, kunnes on opittu, millä sienillä pääsee heti hengestään ja millä voi vain kurkistella kuviteltuun henkimaailmaan?
Kaikki alkoi *itusta ja viinasta
On olemassa myös yleisten ja muiden asioiden erikoistutkija intrigöörin vanha teoria, minkä mukaan pystyihmisen kehitys sai alkunsa, mistäpä muusta kuin vitusta ja viinasta:
Noin miljoona vuotta sitten yksi viitakon puissa loikkivista apinoista laiskuuttaan nappasi maahan pudonneen ylikypsän hedelmän ja pisteli sen suuhunsa. Siitä hän sai niin mukavat sävärit, että yritti heti tavoitella siellä puiden yläoksilla yhtä ihanaa naarasta.
Säväreitä tuli kuitenkin liikaa, joten ns. olemassaan ketterä esi-isukkiapina tipahti puusta ja mätkähti tonttiin melkein ison sapelihammashyeenan kuonon eteen. Sypäkkä esi-isämme säikähti niin perin pohjin, että hän ponnahti kuin vieterillä väärille säärilleen ja kipitti siitä vilauksessa takaisin puuhun ennen kuin julma peto ehätti leukojaan loksauttaa.
Toisista lauman apinoista se näytti niin hassulta, honk honk, että hekin halusivat syödä maahan pudonneita hedelmiä ja juosta ympäriinsä kahdella jalalla. Ja tietysti ahdistella naarasapinoita. Sen pituinen se.
Viisaita tutkiskelijoita
Mutta takaisin nykypäivään ja siihen lehtijuttuun: Erään asiantuntijasäätiön johtava ylilääkäri, komea titteli muuten, julistaa, että tutkimusten mukaan 60 - 80 prosenttia alkoholin suurkuluttajista saattaa saada juopottelunsa hallintaan omalla päättäväisyydellä ja läheisten tuella.
Just! Jos intrigööri olisi tuhma, sanoisi hän, että syvällinen asiantuntija ei ole tässäkään tapauksessa tutkija tai lääkäri, vaan sellainen hemmo tai hemppu, joka on itse jotenkin selvittänyt ongelmansa. Joukko tällaisia raskaan tien kulkijoita voi tukea toisiaan omilla kokemuksillaan, jos on meininki lopettaa se ongelmajuominen tykkänään. Tukan silittely ei auta, jos vikaa on kallon sisäpuolella.
Jos kohtuukäyttäjäksi olisi helppo oppia, ei mitään laajempaa alkoholiongelmaa olisikaan.
***
Tutkijoita ja lääkäreitä tietysti aina tarvitaan, varsinkin lääkäreitä. Toki lääkäreillä on hassu tapa tuputtaa lisää lääkkeitä joka vaivaan, vaikka ne krempatkin itsessään johtuisivat liioista lääkkeistä. Alkoholitutkijoiden hirmuviisaita tekstejä lukiessa sai jo kymmeniä vuosia sitten hyvät haukotukset keskellä päivää, melkein kuin olisi popsinut liian tuhdin lounaksen A-kaljan kera.
Mutta intrigööri ei ole oikeasti ilkeä immeinen, eikä halua mollata paljon tietäviä ammatti-ihmisiä, joista kokeneimmat ovat usein oikeassa, niin näissäkin addiktioasioissa. Ongelmat ovat suuria sekä inhimillisesti että taloudellisesti.
Vastikäänkin on heitelty julki järkyttävän suuria, mutta hyvin epämääräisiä arvioita alkoholin liikakäytöstä yhteiskunnalle aiheutuvista kustannuksista. Kustannuksia on arvioitu niinkin isolla haarukalla kuin 3 - 14,5 miljardia euroa. Noihin suurempiin arvioihin on vissiin ympätty mukaan koko Suomen valtion kestävyysvaje?
Siinäkin olisi tutkijoiden armeijalle töitä, jotta hyö selvittäisivät alkoholista koituvien oikeiden kustannusten likimääräisen suuruusluokan. Tarkasti tuollaista asiaa ei voine selvittää.
Tee oma testi!
Jokainen, joka itse epäilee juovansa ehkä liikaa, voi ihan itse testata kuinka se kohtuukäyttö onnistuu tai mitä seurauksia on nenänvalkaisuviikoilla. Jos lystiliemien kohtuullisen läträyksen kokeilu muutaman viikonkin aikana menee mukavasti niin, että kalja tai paukku, ehkä parikin riittää kerrallaan, silloin ihmisellä ei voi olla isoa alkoholiongelmaa.
Jos kokeilujen lopputulos on kännäily kuin Tappisen Kallella, voisi ihmispolo harkita niinkin jyrkkää suhtautumista kuin vesilinjalle siirtymistä. Sitä ratkaisua ei juuri kukaan tee muuten kuin todellisten isojen ongelmien edessä ja aika harva sen tekee sittenkään. Vesilinja olisi kyllä nykyisin melko yleisesti hyväksytty. Pienet herjat kaveripiirissä kestää jokainen.
Muistan, kun itse lopetin juomisen kauan sitten yhdessä tukiporukassa, se oli tutuillekin uusi asia ja kommentteja tuli. Kerrankin kadulla viereen pysähtyi taksi. Yksi vanha veikko, vilpitön viinan ystävä hänkin, huuteli pikkupäissään avoimesta ikkunasta ja kyseli, että "vieläkö sinä käyt siellä jehovissa".
Meni tovi jokunen, en muista enää tarkemmin, mutta tuo sama huutelija, muuten mukava kaveri, löytyi kotirannastaan hukkuneena. Kaverin uimataidossa ei ollut vikaa. Kyllästyikö hän elämiseen vai oliko hukkuminen vahinko, sitä tietoa ei tietenkään saatu.
No, se tapaus oli vain yksi kymmenistä kesken ikiensä tapahtuneista kuolemista noiden entisten ryyppykaverien joukossa. Kukaan heistä ei kuollut vanhuuden sairauksiin. Se porukka oli lähes pelkkiä viinajuoppoja, joku harva saattoi napsia lisäksi lääkkeitä, huimeita ei käyttänyt heistä kukaan.
Meikä tässä vielä hortoilee, koska sitä ikäänkuin sattumoisin oppi elämässä jotenkin kellumaan. Usein on kyllä sukellettu, mutta ei enää viinan takia. Absolutismi voi olla vanhanaikaista, mutta se on ainoa varma tapa ehkäistä omat alkoholiongelmat. Muita ongelmia varten on sitten toisenlaisia ratkaisuja.
Alkoholin ja juoppojen ihmemaailmasta on kirjoiteltu tässä blogissa aiemmin, tässäkin. Oma periaate on sellainen, ettei vika ole koskaan viinassa, vaan viinan käyttäjissä. Kippis ja kulaus!
Kallista kuivattelua.
"Siitäkin juoposta päästiin!"
Eurooppalainen juomakulttuuri?
Laki jättää juopon heitteille. Kuivatukselle olisi paikkansa?
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti