Moldovan entisen sirpaleen, Ukrainan rajanaapurin Transnistriankin voisi ehkä laskea mukaan? Nyt historiallisesti kuuluisa Krimin niemimaa on liittynyt Putinin, ainakin omasta mielestään, itsenäistämien alueiden joukkoon.
Putin olisi ehkä ansainnut rauhan Nobelin, joita on jaeltu taannoin monille maineeltaan hiukan kyseenalaisille valtionpäille! Venäjän valtionpään tapauksessa tuon ökypalkinnon voisi nimetä vaikka Karhu-Nobeliksi.
Krimillä kysymyksessä oli venäläismallinen rauhaanpakotus ilman sitä edeltävää sotaa. Aina sitä syntyy uusia innovaatioita tämän vanhan auringon alla. Jos kaikki sujuu Kremlin käsikirjoituksen mukaan, hra Putin saattaa hyvinkin selvityä länsileirin matkustusrajoituksista ja päästä noutamaan kuvitteellisen palkintonsa, sitten ehkä ensi vuonna. Onneksi olkoon jo ennakkoon!
***
Jos Ukrainassa ja Venäjällä tapahtunutta aattelisi ihan kylmän viileesti, Krimin niemimaan sieppaus on tähän asti sujunut venäläisiltä näppärästi, ampumatta laukaustakaan ihmisiä kohti. Mitä nyt joku käkättäjämummo työnnettiin kumoon, mutta senkin teki tyhmä ja yli-innokas miehityksen kannattaja, eikä tunnusmerkitön venäläinen soldaatti. Toimittajiakin on hätistelty, mutta mitäs työntyvät sinne omaa uraputkeansa kaunaisilla raporteilla rakentelemaan.
Mummon kumoon työntäjältä unohtuivat paitsi hyvät ihmistavat, myös se, että mummon suulla puhui alueen yhden tärkeän kansanosan eli ukrainalaisten ääni. Tuollaiset mummot ovat kaiken nähneet ja kaiken kärsineet, Krimillä ja mm. Tsetseniassakin. Tällä naisella tuntuikin olevan sana hallussa ja herkässä.
Sama pätee pappoihin. Joskus Tsetsenian suuren murskauksen vuosina näin filminpätkän, missä kansallispukuiset tsetseeniukot korkeine karvahattuineen tanssivat isolla joukolla viholliselleen sotaa ja kuolemaa. Se oli sypäkkä piiritanssi, ukoilla ei paljon jalka painanut. Tanssi oli kuin kaukaa historian hämäristä, se oli oudolla tavalla totinen ja pelottava, vaikka ei siinä edes miekkoja heiluteltu...
Kuka tai ketkä Kiovassa takaviikkoina ampuivat ihmisiä, sitä ei tältä tarkkailuasemalta uskalla arvailla. Valistuneita arvauksia ja päätelmiä on netti pullollaan. Tässä on yhden hyvän suomalaisen tarkkailijan blogikirjoitus videoineen.
***
Venäläiset ovat toistaiseksi selviytyneet tästä uusimmasta panssaripiknikistään etelään ja lännen rajoille tiettävästi ilman ihmisuhreja. Georgiassa uhreja tuli. Tsetsenian sodat olivat kuin esimakua nykyisestä Syyriasta.
Toisin on ollut silloin, kun länsiliitto jyrää USA:n viitoittamaa panssariuraa pitkin kohti todellista tai kuviteltua uhkaa, kuten taannoin Irakissa. Siinä pommit ja ohjukset jytisevät, roottorit läpsyttävät ja gatlingit rätisevät. Sotilaita ja muuta kansaa kaatuu kasapäin.
Afganistaniin länsiliitto on juuttunut jo yli kymmeneksi vuodeksi. Lännen omat henkilötappiot lasketaan tuhansissa ja siviiliuhrien joukko on laskematon, kuitenkin moninkertainen. Irakissa rauha ja vakaus on yhtä kaukana. Islamilla ratsastavat terroristisolut räjäyttelevät ihmisiä palasiksi lähes päivittäin. Siviiliuhrien määrä pitäisi kai jo laskea sadoissatuhansissa? Vain Irakin kurdien hallitsema osa lienee aika turvallinen.
Demokratiaa piti viedä pakolla noihin islaminuskoisiin maihin, mutta läntisestä demokratiasta on molemmissa kohdemaissa olemassa vain raamit ilman paljoa sisältöä. Rauha ja ihmisten turvallisuus molemmissa maissa on edelleenkin pelkkä kaukainen haave.
***
Suomi on puolensa valinnut osana länsiliittoa ja valitettavasti myös osana EU- ja eurokurjistusliittoa. Niissähän meidän on toistaiseksi pysyttävä. On pysyttävä myös kartalla paikoillamme, tiukasti vasten suurta Venäjää, idän ja lännen välissä. Liitto kuin liitto, Suomi pysyy paikoillaan, kunnes mannerlaatat siirtyvät tarpeeksi.
Venäjä kyllä kallistuu yhä vahvemmin itään päin lähestyen Kiinaa ja Intiaa, vaikka mannerjalusta ei paljon heilahtele. EU:n merkitys kaupassa ja poliittisesti vähenee, Moskovan näkökulmasta.
Hra Kataiselle ja muille kokoomuksen Venäjän vähättelijöille tiedoksi: Aurinko ei nouse Brysselistä, eikä Washingtonista, se nousee idästä, kaukaa Moskovasta ja sen takaa. Aurinko kyllä laskee sinne Ameriikkaan päin. Venäjän luonnonvaroja on vasta raapaistu, vaikka pahaa jälkeä on jo tullut.
Toivottavasti Kremlin käsikirjoitus pitää kutinsa ja tosisodalta vältytään. Krimi on kyllä jo lopullisesti "itsenäistetty" tai muuten hra Putinin on pian väistyttävä. Luultavasti Venäjän sotavoimien panssaripiknik jatkuu Ukrainan rajoilla niin kauan, kunnes sodan uhka on uskottavasti vältetty. Toivottavasti patit pysyvät kaikilla pois piipuista, varmistimesta voi erehtyä.
Ehkä Kremlistä voisi vielä hellitä Ukrainalle myönnytyksiäkin, ei kai se Krim voinut olla ihan ilmaisanti? Maailmahan on muuttunut. Vai onko? EU:n ja Naton laajentaminen Ukrainaan ei todellakaan olisi viisas ajatus, jos molemmat aikovat olla rauhan asialla. Muunlaista yhteistyötä oikeasti itsenäisen ja tulevaisuudessa demokraattisenkin Ukrainan kanssa täytyy toki tehdä.
Eurooppalainen pankkiirivetoinen kylmä talouskuri tai natoliiton isot pyssyt eivät ole rakentavia voimia. Ukrainassa tarvittaisiin todellisia tekoja oikean kansan ehdoilla. Niitä kyllä tarvitaan kipeästi myös Länsi-Euroopassa. Saksahan tässä vielä porskuttaa, mutta maat enempi jo murskuttaa.
Olipa unohtua, sillä tämä postaus läksi siitä ajatuksesta, että Suomi on nyt suhteessa Venäjään kuin pikkupoika, joka uhittelee kiusaajaa ison kaverin eli EU:n ja Naton kuvitteellisen selän takana. "Mepä laitetaankin sulle pakotteita!" Voi kettu, mihin sitä on taas jouduttu!
***
Lisäys: Nyt illan tullen kuuluu jo pahoja, kriisinhallinta pettää, jos ammuskelu leviää.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti