 |
| Sydämellinen pottu. |
Mielessä oli, että kaupoissa saattaisi olla jo uusia pottuja jostain Marokosta, Espanjasta tai Ruotsista, jokin kevät taisin löytää israelilaisiakin uuden sadon potaatteja. Oli niitä tänäänkin, keskustan S-marketissa, espanjalaisia, puhtaita ja kohtalaisen kokoisia, eurolla tai 99 sentillä kilo.
Mätin pussiin pari kiloa pottuja. Sillihyllylle päin mennessä huomasin, että olisi siellä ollut tarjolla kotimaistakin uutta perunaa, kaiketi kasvihuoneessa kasvatettua. Pienet, multaiset ja vähän rupuisen näköiset pottuset olisivat maksaneet jotain 27 euroa kilo. En huomannut kenenkään pysähtyvän sen laarin kohdalla.
Espanja siis voitti aamun pottumaaottelun lukemin 27 - 1. Melko hyviäkin olivat, tällä kertaa, ne kaukaa rahdatut etelän perunat. Onneksi Suomessa kaikki ei ole 27 kertaa kalliimpaa kuin Espanjassa, vaan maksamme samoista asioista tavallisesti vain muutaman kertaluokan enemmän kuin euron pelasteluiden enemmän kurittamat ystävämme.
Semmoisiakin levottomia ajatuksia tulee joskus mieleen, että mitenhän meitin Suomessa käy tällä hirmuisella hintatasolla, mikä ei juuri jousta, mutta yleinen tulokehitys kuihtuu työttömyydenkin takia kuin kurki nälkäsuolla. Mutta ei hätää, sillä tänään ei nälkä yllätä, eikä janokaan ole piinannut. Kämpästäkin on vuokra maksettu, miten se sitten onnistunee tulevina vuosina?
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti