30.10.2014

Kauheeta, jos köyhät äänestää!

Yleisveroradiosta korvaan tarttui tänään, kun siellä hurskasteltiin, että miten käy demokratian, jos vain harvalukuinen yläluokka ja iso keskiluokka äänestävät. Intrigöörin vastaus tuohon on, ettei sen takia käy mitenkään, siihen on kyllä totuttu vaaleista toiseen. 

Keskiluokka on maan kantava voima ja moni vielä äänestää wanhoja vastuunkantajia eli kokoomusta, demareita ja kepua. Sitä en osaa sanoa, että mitä se semmoinen poliittinen vastuu pitää sisällään, koska se taitaa olla kokonaan kaunista satua kuin joulupukki.

Jos ihmiselle käy taloudellinen kataistrofi yrittäjänä tai yksityiselämässä, hänellä menee sikavarmasti huonosti. Kaik mennee, eikä piisaakaan. Siinä sitten rimpuilet velkojen ja ulosottojen paineissa, viisitoista vuotta, ainakin. Oma taloudellinen tilanne on silloin samoissa kantimissa kuin jollain sossun vakiasiakkaalla. Uusi nousu punaista näyttävien luottotietojen kanssa ja töitä vailla on melkein mahdotonta.

Kun johtavan poliitikon teot tai tekemättä jättämiset saattavat koko vakaisen valtakunnan parin hallituskauden aikana kataistrofin partaalle, vastuunkantaja palkitaan uudella huippuvastuullisella tehtävällä unionissa tai muualla, aina kuitenkin setelinvihreillä niityillä. Väistyvältä poliitikolta vapahdetaan sekin kuvitteellinen vastuu pois hartioilta, eikä hänellä ole ikinä huolen häivää, ei omassa elämässään.

***
Viime eduskuntavaaleissa monet vielä keskipaksusti pärjäävät lajitoverit aiheuttivat vanhoissa valtapuolueissa pahan porun hylkäämällä niiden höttöpoliitikan kerralla ja äänestämällä nykyajan työväenliikettä, sorretun kansan voimaa eli persuja. 

Persujen taannoinen jytky olisi vain poliittinen poksahdus siihen nähden, jos noin kolmannesta ääni-ikäisistä edustava köyhempien kansalaisten "alaluokka" pamahtaisi isolla porukalla äänestämään. Ainahan on vaalien alla arvuuteltu, mitä se merkitsisi, jos nukkuvat äänestäjät urkenisivat uurnille.

Nukkuvien puolueen muodostama uhkakuva pelottaa poliittisia kermapuppeleita paljon enemmän kuin esimerkiksi edelleen hyvin epätodennäköinen Venäjän hyökkäys Suomeen. No, epätodennäköistä on sekin, että suuri joukko apatiaan vajonneita nukkuvia kerralla jättäisi vuoteensa ja kävisi äänestämässä. Niin ei käy vielä ensi keväänä, mutta ei siihen sentään mitään Jeesuksen ihmeitä tarvittaisi.

Uuteen poliittiseen herätykseen riittänee sekin, kun perusturvaa tarpeeksi heikennetään ilman mitään toivoa paremmasta ikinä. Siinä hengessä maassa on toimittu tähänkin asti. Uusien, vaikka vain pienipalkkaistenkin työpaikkojen avautuminen työttömälle kantaväestölle tai nuorille estetään sallimalla halpatyövoiman rynnistys ulkomailta.

***
Halvempien kustannustasojen lähimaiden työvoimaa oikein imetään Suomeen tarjoamalla tulijoille perheineen myös täyttä suomalaiskansallista sosiaaliturvaa. Sillä tavoin pidetään oma perisuomalainen popula hyvin herrojen nuhteessa. Homma saadaan toki pyörimään, sillä monille lähimaiden ihmisille on pieni lottovoitto päästä täkäläisittäin pienipalkkaisiin töihin, kuten suomalaisen ruuhkabussin rattiin, ravinteliin tai raksahommeleihin, melkein mihin vain. Jos suomalaisille muuten uhkaisi järjestyä ihan oikeita hommeleita, niitä ulkoistetaan kiireesti vaikka Espanjaan tai Intiaan.

Kyllä se jonkinlainen poliittinen superjytky pinnan alla kuplii, niin täällä kuin useimmissa muissakin Euroopan maissa. Se on vähän kuin vellova valtava laavamassiivi Yellowstonen kansallispuiston alla. Tuleva eurooppalainen superjytky kiskaisee tekijöikseen paljon myös keskiluokkaa, jolta nyt koko ajan kiskotaan mattoja jalkojen alta pois. 

Työ ja sen tuoma turvallisuus eivät ole enää kaiken kansan mahdollisuuksia. Työ ja ansainta pitäisi määritellä ja toteuttaa uudelleen. Vaan mitäpä sekään auttaa, jos se tehdään vain Suomessa tai EU-maissa, kun suurin osa pallon kansoista painaa hommia vanhaan malliin. Sellainen touhuilu olisi yhtä viisasta kuin pallon ilmaston "pelastaminen" vain Suomen tai Euroopan "kohdalta", maksoi se sitten mitä vain. Se on väärää vastuullisuutta.

Jos jakovaraa kansalle onkin yhä vähemmän, nykyinen vastuueliitti jakaa sitä vähää yhä harvemmille. Vallanpitäjien suosikkeja yhteisen kakun jaossa ovat niitä, jotka kyllä tienaavat paksusti verotulojen kakusta, mutta joille omien voittojen verojen kiertäminen käy helposti kuin heinähommat. Suomen sutkeimmat yrittäjät kiittävät parhaita ystäviään, poliitikkoja.

(Onneksi Suomessa toimii vielä paljon hyviä ja kunnollisia yrittäjiä työntekijöineen, joten en halua lainkaan yleistää. Puolueidensa vallan, sekä EU:n Sauronin silmän alla kyyristelevissä poliitikoissa ei kyllä ole paljon kehumista.)


***

Ei kommentteja: