 |
| Poliitikot ratsastaa aina ilman satulaa... |
SDP:n eduskuntayhmän puheenhoitaja Lindtman on tiemmä jo pitkään halunnut rajoittaa puhemiehen oikeutta antaa puheenvuoroja oman, siis ihan oman ryhmänsä jäsenille. Siinä sitä on parlamentaarisen demokratian pelisäännöt viskattu vitelikkoon vain yhden siloposkipoliitikon pamppuiluhalujen takia.
Intrigööri on pitkän matkan varrella arvostanut joitakin demareita siinä missä muutamia muidenkin puolueiden edustajia. Ja mitä siitä, vaikka ei arvostaisi. Kyllä kansanedustajien pitää halutessaan päästä puhumaan siellä eduskunnassa ilman Puolueen painostusta.
Ainakin nimellisesti kansanedustajat edustavat Suomen ylintä päättäjää eli äänioikeutettuja kansalaisia. Vaikka kansalaisen eli yhden äänestäjän päättämis- ja vaikuttamisoikeus on pieni ja hetkellinen, demokratiassa se on ratkaiseva.
Lyhenne SDP on yhtä kuin Suomen Sosialidemokraattinen Puolue. Intrigööri ehdottaa, että edes julkisessa jutustelussa voisimme unohtaa puolueen nimestä sen demokratian pois. Silloin puhuttaisiin vain sosialisteista, olisiko lyhennekin silloin SP = Sosialistinen Puolue? Reipas nimenmuutoskin voisi piristää, miten olisi SS = Suomen Sosialistit?
Selkeintä Suomessakin olisi kaksipuoluesysteemi, jolloin äänesteltäisiin porvareita tai sosialisteja, mutta ei se meillä ikinä onnistu. Ehkä olisi helpointa puhua sosialistiliitosta, kun on jo olemassa kommarien vasemmistoliitto, sekä herätysliike nimeltä vihreä liitto?
Oikeistosta voitaisiin muodostaa porvariplokki, mihin olisi helppo luokitella kokoomus, kepu, krisset ja ruotsalaiset, sekä persut. Heitä olisi sitten helppo nimittää porvareiksi.
Sekoomusta tuossa jaossa aiheuttaisivat tuulella käyvät vihreät, jotka koettavat olla yhtä lailla ja samaan aikaan punikkia ja porvaria. Samantapainen kuvio on dieselillä käyvillä persuilla, joiden joukossa on sekä oikealle että vasemmalle vinksahtaneita.
Järkevintä lienee säilyttää nykyisenkaltaiset puolueet. Kuitenkin pitää kuin Mooseksen kivitauluissa säilyttää ja myös sisäistää demokraattiset tavat sanelun ja öykkäröinnin sijasta. Noihin jälkimmäisiin on varsin hyviä lahjoja kaikissa puolueissa, se on nähty moneen kertaan.
Hallituspuolueet aina autuaasti jättävät nk. vastuunsa mistä tahansa tekemistään päätöksistä heti kun hallituskaudelle räpsähtää valomerkki. Oppositio on turhaan rakkikoiran asemassa ja voisi yhtä hyvin jäädä kotia koisaamaan neljäksi vuodeksi. Kaikkien tai melkein kaikkien puolueiden yhteishallitus onnistuisi vain jossain kansallisessa hätätilassa.
Meikäläinen demokratia ei toimi hyvin, ei kai koskaan, mutta onneksi edes byrokratia pyörii vimmatusti, jopa ilman voitelua.
Ps. Vielä eilen teki vielä mieli kirjoitella tuhmasti politiikan pikkuputlereista ja köppelseistä, mutta hillitsin itseni, koska sellaisesta ei olisi saanut edes syytettä kiihotuksesta kansallisia ryhmiä vastaan.
Lisäyslinkki: Politsauruksilla pallot hukassa.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti