1.2.2019

Vanhus voi tehdä kilikalit

Pappa, missä lienet?
Kilikalikeikoista puhuttiin joskus kymmeniä vuosia sitten. Siihen aikaan oli olemassa myös puliukkoja ja vähin akkojakin tenuremmeissä. Myöhemmin hyvinvointivaltiossa heikäläiset nimettiin virkatahoilla nätimmin, mm. sosiaalisesti työrajoitteiseksi tai vapaa-aikahakuisiksi henkilöiksi. 

Keväisin vanhatkin ihmiset saattaa yllättää vapauden kaiho. Rantojen kutsu ja rentoilun taika voi olla ylivoimaista. Kevät ja kesä päättyvät kumminkin aina tylysti syksyyn, jolloin ainakin ikäaikuisilla herää helposti huoli huomisesta. Jostain pitäisi tuulensuojaa ja ruokaakin saada. Terveys saattaa rentoilukesän  jäljiltä reistailla, jos vuodenajalla on enää paljonkaan väliä.

Talven tullen moni vapaa-aikahakuinen ukko tekaisi ns. kilikalikeikan, jotta pääsisi talveksi linnaan valtion ruokiin ja lämpimiin. Piti esimerkiksi kalauttaa näyteikkuna kivellä tai tiilellä rikki, kähmiä sieltä jotain taskuunsa ja sitten ikäänkuin sammahtaa siihen kadulle virkavaltaa odottamaan.

Ei tuommoinen vanha temppu muunnelmineen ole vieläkään tyyten unohtunut Suomessa, köyhien vanhusten suurvallassa? 

Lehti kertoo, että se on surullinen, mutta kasvava ilmiö oikeassa vanhusväestön suurvallassa Japanissa. Vanhat eivät tahdo olla vaivoiksi, mutta jossakin heidän pitäisi kuitenkin pärjätä, koska eläke ei riitä paljon mihinkään. Siispä lusimaan!

On tästä Suomessakin jo kauan puhuttu. Joskus vanhuksien saattaisi olla parempi vankilassa kuin haahuilla pääosin heitteillä kotonaan tai huonossa hoitopaikassa. Kalterikopeissako olisi kolmas tie? Pienituloisia ja heikosti pärjääviä, mutta pääosin vielä "toimivia" vanhuksia on satojatuhansia.

Tarvitaanko vanhuksille omia vankiloita tai avovankiloita? Vai viedäänkö ränsistyviä lajitovereita tulevaisuudessa linnasta linnaan kuin entisajan juoppolaulujen sankareita isoantteja ja rannanjärviä? 

Jokainen vanhenee, mutta miten se lie "vastuullisilta" päättäjiltäkin unohtunut? Ehkä heilläkin jo pätkii?


***
Ps. Eihän se lusiminen ole vanhukselle mikään oikea ratkaisu, mutta ei ole itsemurhakaan. Pitäisikö suomalaisella vanhuksella olla oikeus hakea kotimaastaan turvapaikkaa? 

4 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Ennemmin vankilassa kuin Esperin (tai Attendon tai...) hoitopaikassa.

T: entinen Esperin työntekijä.

intrigööri kirjoitti...

Postausta lähettäessä tuli mieleen, ettei tavis nykyisin helposti pääse lusimaan, joten yksi kilikali ei vielä toisi pääsyä valtion täysihoitoon. Ihmisiä ei haluaisi oikeasti vahingoittaa, mutta eiköhän sitä keksisi jotain muuta tarpeeksi törkeää.

Aiemmin yhdessä blogikommentissa uhosin tekeväni valmiiksi sata basistisesti törkeää ja kansallisryhmällisiä kiihottavaa, rauhallisuskonnollisia pilkkaavaa, sekä johtavia kultahampaita loukkaavaa vihakirjoitusta.

Meinasin julkaista niitä ajoitetusti, eri laitteista ja alustoilta postattuina vaikka puoli vuotta. En paljasta yksityiskohtia. Jokohan se demlalle ja muille stalinisteille riittäisi, että sillä saisi jonkin vuoden koppihoitoa?

Risto Jääskeläinen kirjoitti...

Muistan kuulleeni, että tuossa talvisuojan hankinnassa saattoi joillekin joskus sattua mitoitusvirhe. Vankilaan toki pääsi talveksi, mutta vapaalle vasta syksyllä. En muista yksityiskohtia, että olisiko mennyt törkeän tekomuodon puolelle vai mikä siinä meni pieleen.

Mikä on vielä ongelmallisempaa, niin vanhuus etenee, jolloin kesälläkin saattaa olla hutera olo ilman sitä hoivapalvelua. Elinkautista tuskin saa, vaikka kertoisi, että näki ikkunassa poliitikon hahmon ja yritti tappaa.
Näkyi kuitenkin joku vanhempi elinkautisvanki kieltäytyneen armonanomuksista, että ainakin yhdelle on vanhuuden suoja turvattu hyvinvointivaltiossammekin.

intrigööri kirjoitti...

On varmasti kolttosen tekijöille tuomion ajoituserheitä sattunut. Nuo kaverit ovat olleet jo tosi reppanoita, tuomio on heidät vähäksi aikaa pelastanut pakkaselta. Niin ovat poliisitkin tehneet ja tekevät sitä vieläkin jatkuvasti. Toisaalta sosiaaliturva ei ollut Suomessa hääppöistä ennen kuin hyvinvointivaltio rakentui 1970- ja 1980-luvuilla.

Huonojen hoitopaikkojen surkeutta korostaa se, että dementoitunutkin ihminen on tunteva olento ja on yleensä pelokas ja ahdistunut. Hän tajuaa kyllä joutuneensa kaltoin kohdelluksi ja pois kodistaan. Hätä siinä ihmisparalle tulee hyvässäkin hoidossa.

Muistisairaiden vanhusten hoito kotona tai laitoksessa ei ole mikään helppo laji, siinä tarvittaisiin riittävästi ammattilaisia, joilla on halu ja kyky hoitaa hommansa kuvalleen. Niin varmasti useimmiten onkin.