30.11.2012

Raakaa supermaitoa

Eipä sitten juoteta raakaa lehmän maitoa ainakaan lapsille, eikä vanhuksille. Terve aikuinen saa ehec-bakteerin saastuttamasta maidosta vähintään ripulin. Ongelma nousi otsikoihin viime kesänä Turussa Kuralan Kylämäen tilan maidosta saatujen ehec -bakteeritartuntojen takia. Kesällä kuusi lasta sairastui tuosta maidosta ja heistä viisi joutui käymään tehohoidossa.

Niinpä asiasta eilen lausuntoa julki antanutta maitohygienian proffaa kannattaa uskoa. Turussa ongelma lienee ohi, kyseinen maitotila suljettiin yleisöltä. Ei se ihan uutta ollut, sillä Suomessa  löydetään ehec-bakteerin aiheuttama infektio vuodessa 10 - 30 ihmiseltä. Pikkulapsilla infektio voi muuttua vakavaksi. Pöpöjä, niitähän on kovin montaa plaatua, voi saada myös huonosti kypsytetystä lihasta tai pesemättömistä kasviksista. 


"Raakamaito" on EU:sta kotoisin oleva nimitys, sitä on suoraan tiloilta kuluttajille myytävä ehta käsittelemätön lehmän maito. Suomalaisittain kyseessä on tinkimaito,  mikä on monien terveystietoisten kuluttajien suosiossa. Tällainen maito on lypsämisen jälkeen ainoastaan jäähdytetty. Nykyajan  maitotiloilla on mm. lypsyrobotit ja jäähdytetyt tilatankit, joten maidon käsittely on hyvinkin hygieenistä.


Mutta lainaan kohta Eviran tiedotetta, minkä perusteella jokainen voi myös päätellä, miksi ehta käsittelemätön lehmän maito voisi ehkä olla terveellistä. Ihan terveellisintä lie ternimaito, mikä on lypsetty kolmesta viiteen päivää lehmän poikimisen jälkeen. Ternimaidosta vasikkakin saa erilaisia vasta-aineita ja mineraaleja.

Tiedote: "Kaupan pakattu maito on lähes poikkeuksetta pastöroitua ja homogenoitua. Siitä on poistettu maitorasva osittain tai kokonaan, eli maidon rasvapitoisuus on vakioitu. Lisäksi maidon D-vitamiinipitoisuus on palautettu vastaamaan keskimääräistä raakamaidon D-vitamiinitasoa. Pastöroinnissa maito kuumennetaan vähintään +72 °C lämpötilaan 15 sekunnin ajaksi.


Pastörointi tappaa useimmat patogeeniset mikrobit. Menetelmä kehitettiin tautien, erityisesti tuberkuloosin taltuttamiseksi, mutta samalla se parantaa maidon säilyvyyttä. Homogenoinnilla rikotaan maidon rasvan rakennetta niin, että rasva ei enää nouse maidon pinnalle." Näin siis kertoo Evira. Kotikonsti mahdollisten maitopöpöjen nujertamiseen olisi kuumennus, kiehautus.


Kotona lypsettyä

Kaupan maito on terveellistä, mitä pöpöihin tulee ja tasalaatuista. Mutta intrigöörin mielestä sellainen kaupan maitojuoma ei ole enää samaa aitoa tavaraa, mitä lehmästä lypsetään. 

Intrigöörin oman taaperoajan mielikuvissa maidossa on myös savun tuoksahdus. Olga-mummo tai isoäiti, kuten häntä piti kutsua, ptruikutteli veräjältä ( lehmän kutsuhuutoja ) lehmät laitumelta lypsypaikalle, mihin viriteltiin pieni nuotio.


Lehmisavuihin, nuotioon heiteltiin tuoreita lehdeksiä tekemään savua, jotta hyttyset pysyisivät loitommalla. Lehmiä piti myös ripsua eli hätistellä itikoita pois. Savossa hyttysiä sanotaan vieläkin itikoiksi, mikä kai Pohjanmaalla tarkoitaa ihtiään lehmää.

Topakka Olga lypsi lehmät ämpäriin, mistä maito kipattiin tonkkaan. Tonkka vietiin sitten navetan maitohuoneeseen jäähdytettäväksi kylmässä  veteen, siinä käytettiin myös järvestä talvella sahattuja jäitä. Isot jäälohkareet säilyivät navetan varastossa sahanpurujen alla hyvinkin kesän yli, siellä niitä hakattiin pienemmiksi.


Aamulla maitotonkat vietiin Sopu-pollen rattailla tien varteen kopille, mistä meijerin auton kuski tai apumies poimi ne kyytiinsä. Tällainen oli tuttua tuhansilla maalaiskylillä läpi Suomen, taloissa pidettiin ihan vain muutamiakin lehmiä, jossain saattoi olla vain yksi lypsävä lehmä ja lisäksi muita elikoita.


Kenellä maalla ei ollut omia lehmiä, oli maitotinki, kuten intrigöörin kotonakin, kansakoululla. Maalaiskouluilla oli kansankynttilälle joskus varattu ulkorakennukseen pikkuruinen navetta, mutta se ei ollut meidän poppoolla käytössä, sellainen viritys oli jossain käytössä ehkä ennen sotia.


Kissaa isompaa elukkaa ei meillä pidetty ja sekin onneton katti piti naapurin papan käydä jostakin syystä tappamassa, mistä olen vieläkin katkera. Minulta meni moneksi päiväksi ruokahalu, kun se raakimus vaari kertoi naurussa suin, miten hän oli sen katin hengestään päästänyt... En mene vieläkään yksityiskohtiin.


Tinkimaitoa

Mutta se tinkimaito. Kun vähän vartuin, sain luottamustehtävänä hakea hinkillisen maitoa tinkipaikasta, vajaan kilometrin päästä. Siellä oli monta lasta, lapsiahan maalla oli silloin melkein kiusaksi asti, joten menin maidonhakuun aina mielelläni. Yleensä siinä jäi leikkiaikaakin. Joskus oltiin piilosilla tai vesisotaa "lehmänperseruiskuilla". Ne olivat siihen maailmanaikaan hienoja muovisia ruiskuja, joilla oli annettu lehmille hännän alle jotain lääkettä. Vesikin lensi ruiskusta etäs.


En enää muista, pitikö se maitohinkki täyttää joka ilta, mutta sen muistan, miten kuljin tien laitaa taskulamppu toisessa ja peltinen maitohinkki toisessa kädessä. Hinkkiä oli kiva pyöritellä, kun kansi oli kiinni, ei siitä läikkynyt. Sen muistan, että iltalypsyn tienoilla haettu maito oli vähän lämmintä, siis lehmän lämmintä, ei vielä jäähdytettyä. Silleen vähän lämpöisenä sitä juotiinkin ja hyvin maistui.


Kun nyt meni muistojen puolelle, kerron senkin, kun pääsin kaupunkilaistytön kanssa samaan telttaan leikkimään. Lähinaapurissa oli kesävieraana ikäiseni tyttö, reilusti alle kouluiän olimme. Telttaan tytön kanssa pääsin, mutta siinä kävi enteellisesti, sillä samalla tavoin minulle sattui joskus isonakin poikana. Meille tuli sen tytön kanssa riita.


Minä intin tytölle, että maito tulee lehmästä. Tyttöpä oli tietysti ihan eri mieltä, meijeristä se maito tuli, hänen mielestään. Hähähää... 


Lasten tapaan kumpikaan ei antanut periksi, joten meille ei kehkeytynyt sen pitempää seurustelusuhdetta. Minun olisi ehkä ollut helppo todistaa olevani oikeassa, sillä olimme siinä teltassa ison maalaistalon takapihalla. Mutta ehkäpä se tyttö pääsi vielä katselemaan, miten siellä hänen sukulaistalossaan lehmiä lypsettiin, en tiedä.


Mutta vielä siitä maalaismaidosta. "Raakamaitoa" eli tinkimaitoa meillä juotiin ja samanlaista tavaraa nautittiin joka paikassa muuallakin. Separaattorit olivat kerman ja kurrin, jotain semmoista sillä vehkeellä tehtiin, erottamista varten useimpien talojen eteisissä. Voi taisi tulla jo siihen aikaan palautteena meijeristä.


Margariinista ei maalla paljon myöhemminkään oikein innostuttu, paitsi siitä kuuluisasta kissanrasvamargariinista riitti juttua. Kysymys taisi olla samanlaisesta jutusta kuin siinä tapauksessa, missä kaljatehtaan työläinen hukkui sammioon, pahimillaan jostain olutpanimolta löytyi sammiosta myös hevonen ja rattaat.

En muista, että kukaan olisi lehmän maidosta sairastunut, päinvastoin. Saattaa olla, se lapsuudessa juotu oikea maito säästi myöhemmin minutkin joiltakin vaivoilta, luomuksikin sen maidon olisi voinut luokitella, jos joku olisi silloin osannut. Maitoallergiasta ei ainakaan ole tarvinnut kärsiä,  laktoosivaivoja ei siis ole ollut, eikä luuvalokaan ole vielä miestä murtanut.


Minun mielikuvissani aito maito on terveysjuomaa. Nykyisin tinkimaidon voisi varmaan luokitella superruoaksi, kuten myös monen muun suoraan tiloilta saatavan hyvän ja maukkaan lähiruoan, olipa se luomua tai ei. Intrigöörin terveyspäätelmät voivat olla mutua, en intä, mutta  itse tarina on tosi. 

Lisäyslinkki: Harvardin tutkijat varoittavat maidon juomisen vaaroista.


* * *

Ei kommentteja: