Keskustelua Suomen optiosta osallistua Islannin ilmavalvontaan Jaakonsaari luonnehtii kirjoituksessaan presidentin puheisiin vedoten "turvallisuuspoliittiseksi tulivuorenpurkaukseksi".
"Paniikki" asian ympärillä johtuu populismin "viruksesta", joka näyttää äityvän "epidemiaksi". Liisan mielestä valitettavan harva tietää Suomen halunneen tehdä "mahdollisimman tiivistä yhteistyötä Naton kanssa".
Intrigöörin mielestä mistään paniikista ei kannata puhua, eikä laava virtaa kuumana kalderasta, vaikka jotkut poliitikot arvostelevatkin Suomen hinkua ja hönkyä tunkea suomalaisia Hornetteja milloin mihinkin natolaisiin tai sitä liki liippaaviin operaatioihin.
Arvostelun taustallahan on vissi pelko siitä, että suomalaiset heräävät yhtenä kauniina päivänä siihen, että nyt sitä ollaan niin natolaisia. Meillähän päätetään kaikki tärkeät asiat ihan niin kuin sextetti milloinkin keskenään sopii. Riittää kun edes joka toinen tavis käy äänestämässä ja heistä useimmat tietysti peloissaan äänestävät vanhoja valtapuolueita.
Demarien sisarpuolue kokoomus tai jotkut siellä halusivat laittaa Hornetteja viime vuonna jopa Libyaan, vaikka niistä ei olisi ollut operaatiolle mitään hyötyä. No, ei siitä Islannin retkestäkään mitään hyötyä ole, mutta onko haittaa, jos lentotunnit ovat pois tähdellisemmästä harjoittelusta.
***
Naton rinnalla taistelemme kyllä edustajiamme välityksellä ainakin Afganistanissa. Tuskin siellä paikallisten mielestä suomalaiset mitään muita ovat kuin yksi pieni osa Naton ristiretkeläisiä. Poliitikot ovat meidän puolemme valinneet, joten rivistä pulinat pois ja katse oikeaan päin!
Suomalaiset pelottomat poliittiset johtajat ovat nykyisin valmiita mihin vain, ennen kaikkea istumaan veronmaksajien persuksilla EU:n tukien muurahaispesässä. Sotilaallisesti Suomen ässä ovat Hornetit, vaikka niillä herhiläisillä ei taida vieläkään olla kunnollista ilmasta maahan torjuntakykyä.
Tulossa kyllä lienee kalliita ohjuksia, kovin kalliitahan ne sotakoneiden "päivitykset" aina ovat. Uusilla ohjuksilla yllettäisiin iskemään vaikka läntiseltä merirajalta Tukholmaan, tms. Muusta iskusuunnasta ei voi nyt erään maan johdon virallisen vieraan takia puhua.
Suomen haluista tiiviiseen yhteistyöhön Naton kanssa tiedän ainakin sen verran, että valtaosa suomalaisista vastustaa Naton jäsenyyttä ja samalla tiivistä yhteistyötä. Eliitti lentelee tässäkin asiassa täysin omissa ilmakehän kerroksissaan. Osa johtavista politsauruksista lienee oikeasti Liisan listoilla eli aina natokiimassa, valmiita kuin lukkari sotaan.
***
Venäjän pääministeri Medvedev suosittelikin äsken kyläreissullaan, että Suomessa järjestettäisiin Natosta kansanäänestys, jos ja kun semmoinen tulisi ajankohtaiseksi. Sehän olisi melkein yhtä villiä kuin jos suomalainen ministeri suosittelisi vierailullaan venäläisille toimivaa demokratiaa ja länsimaisten mallista omistukset turvaavaa lainsäädäntöä. Nämä asiat ovat oikeasti ovat molemmissa maissa pelkkää teoriaa, siis todellinen demokratia tai se, että kansalaisilta jotain kysyttäisiin.
Jaakonsaari kirjoittaa vielä, että kannattaa kuunnella ulkoministeri Tuomiojaa ja presidentti Niinistöä, jotka vakuuttavat liittoutumattomuuden olevan Suomen natosuhteen perusta. Joopa.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että avioliittoutumattomuus on jokaisen avoliiton perusta, ainakin toistaiseksi. Nato on Jaakonsaaren mielestä suomalaisille vieläkin salarakas, jne. No rakas se on, kenelle on. Salarakkaasta pitäisi kyllä edes vähäsen tykätä, muuten kyseessä on lähinnä alaan liittyvä liikesuhde tai fyysisesti parijumppa.
Toisessa jutussaan Jaakonsaari, EU-rakastaja, arvostelee EU:n budjetin mahdollisia leikkauksia, nyt ainakin eurooppalaisten tutkimusresurssien varjolla. Viisaasti hän toteaa, että "huippuosaamisen rahoitus vaatii rahaa". Näin se vaan on, ei ole rahoitusta ilman rahaa.
Kansainvälistä tiedemaailmaa Liisa pitää ehkä Suomen "eurooppamyönteisimpänä" osana.
Noinkohan on, ettei Euroopassa muuten osata tehdä kunnollista tutkimusta kuin unionin verorahoilla? Intrigööri ei osaa sanoa tuota täsmällisesti, koska ei itse kuulu tiedemaailmaan, vaan yrittää olla vähäsen mukana tässä tavismaailmassa.
Jaakonsaari kirjoittaa tapansa mukaan värikkäästi, mutta taitaa tätiä välillä vähän hassuttaa. Ketäpä ei. Ehkä se hassutus vain on semmoista oululaisten tervaporvarien henkistä perintöä, poliittissorttista mahtiähkyä? Muitakin semmoisen virustaudin kantajia nettipalstoilta löytyy.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti