Pyöräkätköilyä

Siisti Yosemite -pyörä järvessä
kävelysillan poskessa.

Intrigööri harrastaa kävelemistä lenkki- ja luontopoluilla, sekä kevyen liikenteen väylillä, milloin missäkin. Melkein joka lenkillä, jonkin kerran viikossa, näkee pusikkoon, tiepuoleen, ojan pohjalle tai järven rantaveteen jätettyjä polkupyöriä. Osa pyöristä on siistin ja melkein uuden näköisiä, osa on paljon kärsineitä kulkineita, yleensä kumminkin ne olisivat käyttökelpoisia pienellä laitolla.

Ojista ja jorpakoista pyöriä voi bongata paljon etenkin keväisin, kun lumet sulavat ja linnut rääkyvät innoissaan. Joskus tekisi mieli ronkkia pyörä veden alta kuiville tai ilmoittaa siitä johonkin, mutta laiskuus tai kastumisen pelko aina voittaa. Ja lähdepä sitten siitä jonkun toisen omistamaa pyörää taluttamaan tai raahaamaan kilometrien päähän polliisille. 

Entä kannattaako nyt polliisia yleensä vaivata heitteille hylätyn polkupyörän takia? Vakuutusyhtiöt ne niitä varastettuja fillareita kumminkin korvaavat.

Intrigööri on siis löperö kansalainen, joka suhtautuu ilmiselvään toisen omaisuuteen rikoksella ryhtymiseen tyytyen vain toteamaan, että noinpa ikävästi on taas käynyt. Itsekin moisen varkauden uhriksi pari vuotta sitten joutuneena pyörävarastelu silti harmittaa. Uusi polkupyörä maksaa aina vähintään satasia ja monet tarvitsevat tosissaan pyöräänsä. Intrigöörin oma uudempi polkine on näemmä vielä säilynyt talon varastossa, en ole kovin innokas munamankeloinnin ystävä. Ylämäkiä on liikaa.

Pikainen vilkuilu nettisivuille kertoi, että vuonna 2009 Suomessa pöllittiin liki 10.000 polkupyörää, siis niin paljon oli poliisin ja vakuutusyhtiöiden tietoon tulleita pyörävarkauksia. Samana vuonna vakuutuksista korvattiin pyöriä 3,2 miljoonalla eurolla. 

Arviolta ainakin puolet varkauksista jää ilmoittamatta mihinkään. Siellä se on intrigöörinkin jälkikasvun lainaama ja sitten hassusti (voi kettu!) lukitsematta jättämä pyörä jossain tietymättömillä teillä. Omasta mielestä se oli hyvä ja aika uusi peli, plääh. Ilmoittamatta sekin varkaus jäi.

Tuoreempien tämän vuoden tietojen mukaan mm. Jyväskylästä pöllitään pyöriä oikein urakalla. Oulusta niitä katoaa jopa 2000. Helsingin seutu varmaan johtaa tilastoja tässäkin asiassa.

Tämän lauantain aamukäppäilyllä bongasin puolentoista tunnin aikana kolme "lainattua" ja sitten hylättyä pyörää. Parhaan näköinen niistä oli sukeltanut matalaan rantaveteen Siikalahden kävely- ja pyöräsillan Särkiniemen puoleisessa päässä Kuopiossa. Siellä se oli, sillalta katsoen siistiltä näyttävä Yosemite. Otin siitä ylläolevan samean kuvatuksen.

Pois päin mennessä tuli mieleen semmoinenkin asia, että kännyssä olisi kameran lisäksi myös gps-laite. Olisin voinut ottaa koordinaatit talteen ja laittaa johonkin vaikka kuvallisen viestin. Mutta mihin? Semmoinenhan olisi ikäänkuin hyödyllistä geokätköilyä.

Tuskin virkavalta lähtee Maijalla pyöriä pusikoista keräilemään, kun juoppojakin pitää keräillä pois sammuilemasta, örisemästä ja häiriköimästä pitkin kaupunkia, jne. Kyllä poliisilla aina tähdellistä tekemistä riittää.

Jospa jokin yksityinen tai puolijulkinen taho pitäisi paikallista nettipalstaa anastetuista ja hylätyistä polkupyöristä ja ehkä muustakin tuommoisesta löytötavarasta? Semmoiselle palstalle olisi matala kynnys laittaa pyörästä vaikka tekstiviesti gps-tietoineen. 

Jospa tuo joku vielä korjaisi pyörät talteen, kuivattelisi ja rasvailisi ne, sekä ilmoittaisi tiedot sarjanumeroineen polliisille. Löytöpalkkiota (vapaaehtoista?) joku saisi sitten ehkä löytyneeltä pyörän omistajalta sopivan summan, kympin, kaksi tai enemmän.

Sopisiko tämmöinen hyötypalvelu esimerkiksi kaupungin nuorten työpajan hoidettavaksi? Kasvattaisihan se ehkä nuorille (paitsi rintakarvoja) myös vastuullisuutta. (Paraskin puhuja tässä.) En tiedä, missä vaiheessa omistusoikeus hylättyyn pyörään siirtyy löytäjälle tai valtiolle, pidetäänhän vuosittain ainakin poliisin pyörähuutokauppoja. Lakipuoli täytyisi selvittää.

Mutta kehitelkää ajatusta vapaasti, ketä vain kiinnostaa! Ongelma on aika iso  sekä rötöksen kohteiksi joutuneille yksilöille että yleisesti. Kysymys on vuodessa miljoonien eurojen menetyksestä. Jotkut varastavat pyöriä töikseen ja myyvät niitä eteenpäin, mutta se olisi oman virtensä väärti.

Sopisi se tuommoinen kätkettyjen hylkypyörien arvoituksen paljastaminen ehkä niille   geokätköilyn harrastajille ja muille "valveutuneille kansalaisille". Jopa intrigööri voisi osallistua tuommoiseen toimintaan. Kyllä pyörien varastelu vain harmittaa sekä omasta että toisten kärsimään joutuneiden geneettisten lähisukulaisten puolesta. Keleen pyörärosvoretaleet, kävelkää!

* * *