Suur-Suomeakaan ei ole kokonaan unohdettu, vaikka sen oman aikansa hankkeen olisi luullut päättyneen siihen, kun marsalkka työnsi miekkansa huotraan ja suunnisti naisystäviensä hellään huomaan Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Sittemmin Suomi on kyllä halunnut olla suurvalta ainakin rauhanturvaamisessa.
Tänään olemme antaneet itsemme lukea ja kuulla, että Suomi haluaa pääministerin ja apuministereiden sanoin olla vihreän kaivosteollisuuden mallimaa.
Intrigööri jäi vain ihmettelemään, mitä ihmeen tekemistä vihreydellä on minkään kaivosteollisuuden kanssa. Varmaan Suomea kohdemaana pitävien ja kovasta kivestä metallia rutistavien ulkomaisten kaivosjättien päällikköportaan kultahampaita ja omistajia naurattaa. Vai että oikein vihreää kaivostoimintaa!
Suomi lienee kyllä kaivosteollisuudelle eräänlainen mallimaa. Koko maa on täysin alisteinen malminetsinnälle, kaivoksen saa perustaa melkein mihin vain. Jotainhan siellä eduskuntatalon allakin on jo pitkään möyritty...
Mutta mikä parasta, suomalainen malmikivi on kaiken maailman kaivosyhtiöille ilmaisjakelussa. Kaivosveroa ei ole, eikä kai tule. Lapiolla kultaa Lapista kaivavia hattu- ja partaveikkoja kyllä siitä edestä sorsitaan.
Suomalainen uusiutuva luonnonvara puukin on käytännössä halpajakelussa, kun siitä jalostetaan bulkkitavaraa eli paperia. Sellutehtaiden vesistöihin pukkaamat kiintoaineksetkin ovat vuosien varrella olleet niin valtavia, etteivät jonkin Talvivaaran päästöt ole niihin verraten kuin ikävä lirahdus.
( Lisäys: Kyllä niitä massateollisuuden päästöjä mm. 80-luvulla mittailtiin, ihan viralliselta taholta. Valitettavasti en muista niitä lukuja, enkä löydä niistä tietoja tähän hätään. Asiasta juttua aikoinaan tehnyt kollega ihmetteli pitkään viranomaisilta saatujen päästömäärien suuruutta ennen kuin uskalsi laittaa ne juttuunsa. Juttu oli toki pitävä. )
Onneksi Suomessa on vielä paljon puhtaita vesistöjä ja pohjavettä. Toivottavasti suomalainen vesi ei mene kansainväliseen halpajakeluun, meille kotimaisille taviksille vesihuolto maksaa tietenkin kauhian paljon.
***
Tarkemmin ajateltuna pääministeri taisi sittenkin olla oikeassa luonnehtiessaan nimenomaan suomalaista kaivosteollisuutta vihreäksi. Ylekin otsikoi tuossa just, että Talvivaarassakin jokin suo muuttui äkisti vihreäksi. Juttukin pitäisi varmaa lukea, mutta se tuntuu jo valmiiksi aika ääliömäiseltä. Intrigöörin mielestä suot ovat muutenkin aina olleet pääosin vihreitä, toki ne voivat olla väreiltään myös punertavia ja joskus rusehtavia. Suota Suomessa kyllä riittää ihan ketusti.
Suomi on keidas ja vihreä mallimaa myös, jos vihreydellä tarkoitetaan sitä, että valtio eli yhteiskunta maksaa yksityisten liikeyritysten investointeja ja siivoaa aikanaan jälkiä. Muutenkin Suomi vihertää eli tasoittaa tietä silkoilla lahjoituksilla muuten kannattamattomille ja ympäristöhaittojakin aiheuttaville liiketoimille, kuten tuulivoimalle sallimalla rankasti ylikorkeita tariffeja. Vihreä talous saadaan aina mallimaassa kannattamaan.
Siis jos vihreys on taloudesta puhuttaessa sitä, että valtio lahjoittaa, maksaa, suosii tiettyjä asioita ja jopa rähmällään matelee, kuten kansainvälisten pääomakeinottelijoiden ja unionin mahtimaiden ytimissä, niin jo vain. Suomen ulkopolitiikan ainutlaatuista taitoa on sekin että meillä osataan olla yhtä aikaa rähmällään moneen suuntaan.
Suomi saattaa hyvinkin olla vihreän taloudenpidon mallimaa, jos asiat tulkitaan sopivalla (sallitulla) tavalla. Intrigööri saattaa olla väärässä, mutta myöntää sen heti itäsuomalaiseen tapaan, kuten täkäläinen yliopisto D-vitamiinitutkimuksensa kanssa.
D-vitamiinilisän vakituisena syöjänä intrigööri on kyllä yliopistolle vähän nuivana. Mutta sattuuhan sitä, kun tutkiessa hutkitaan. Miten sitten lienee yliopiston edustajien muiden terveyteen liittyvien lausuntojen pitävyyden laita?
* * *
Uuden elinkeinoministerin Jan Vapaavuoren nimitys "siunattiin" tänään. Ministeri Vapaavuori kuuluu raha-asiainvaliokuntaan, EU-ministerivaliokuntaan ja talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Eipä tuohon muuta voi sanoa, kokoomuksen politiikan tietäen, kuin sen nöyrän toivomuksen, että Herra meittii taas hyvästi varjelkoon.
Uusi elinkeinoministeri julistaa vihreän talouden ja korkean luottoluokituksen mallimaa Suomen tärkeimmäksi päämääräksi kilpailukyvyn parantamisen, kai melkein millä keinolla vain. Tavoite on toki hyvä ja Vapaavuoren mielestä se on jopa jotain sellaista kuin "tahtotila ja elämäntapa". Uudelle ministerille täytyy tietysti antaa henkinen tuki, kun taloudellista tukea ei oikein liikenisi.
Tiedämme senkin, että keinot kilpailykyvyn koventamiseksi ovat näin korkean yleisen kustannustason mallimaassa aika vähissä. Siispä intrigööri yrittää suomentaa tuota ministerin tavoitetta: Lisää tehoa työhön vaikka automaatiolla ja ulkomaisella halpatyöllä, muuten palkat alas kunnon saksalaiseen tyyliin ja tuottavuus ylös. Heilataan päälle!
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti