Stubb maalailee turhia uhkakuvia, sillä jääminen pysyvästi eurooppalaisen Naton ja Putinilaisen Venäjän välimaastoon on Suomelle huima mahdollisuus. Siis pelko pois, Rosmarie!
Suomi voisi ryhtyä ensimmäisen kerran oikeasti puolueettomaksi valtioksi, mikä rooli sopisi meille erinomaisesti. Voisimme erota EU:sta ja sen tuhoisasta rahaliitosta, sekä omaksua terveen itsekkään sveitsiläisen asenteen.
Toisaalta kannattaa muistaa, ettei EU ole mikään sotilasliitto, eikä siihen kuuluminen merkitse sotilaallista asemointia ketään vastaan, toisin kuin monet Suomessa ovat jo kauan ikäänkuin antaneet ymmärtää.
Nato on sotilasliitto, pelkkää ruutia ja rautaa. Natoon päin Suomi on kyllä pahemmin rähmällään kuin ennen Neuvostoliiton suuntaan YYA-sopimuksen aikana.
***
Puolueeton tai liittoutumaton pieni Suomi pystyisi voittamaan kuvitteellisen maailmojen sodan ampumatta yhtään laukausta. Suomi omine terävine armeijoineen toimisi tulppana ja rauhan enkelinä kahden hirmuisen sapelinkalistajan välissä. Venäjällä ei olisi vastakaan mitään järjellistä syytä ajella panssaripiknikille Suomeen, eikä sitä olisi myöskään Natolla. Molempia hillitsisi tietenkin aito pelko vastakkain joutumisesta ja toisen tuomiopäivän aseista.
Taitavalla politiikalla, mikä kyllä edellyttäisi myös uusien kykyjen löytämistä, Suomi pystyisi hienovaraisesti painostamaan Venäläisiä Naton nyrkillä. Natolle voitaisiin tarvittaessa väläytellä Putinin kovia painiotteita. Ne uudet hullun kalliit hävittäjätkin meidän kannattaisi hankkia molemmilta suunnilta, sekä natolaisia että venäläisiä. Kiinalaisiakin sotakoneita saattaisi olla kaupan?
Intrigööri kannattaa uusimpien ruotsalaisten Jas Gripen -hävittäjien hankkimista. Ruotsi ei vielä ole natolainen. Kai niihinkin vehkeisiin, lentäviin asealustoihin, saa mukaan uusinta sotatekniikkaa, huomioiden sekin, että emme sentään joutune jenkkilän tai natomaiden hyökkäyksen kohteeksi. Painostusta toki saattaa esiintyä lännenkin suunnalta.
***
Kahden kanssa kauppaa meillä on tehty sotaväen hankinnoissa aiemminkin, ennen kuin meidät muilutettiin EU:n ja vielä härskimmin rahaliiton jäseneksi. Epäonnistumisen partaalla keikkuva EU onnettomine yhteisvastuineen ja pakottavine suurmamuiluineen saisi jo hajota maiden välisen normaalin yhteistyön tasolle. Yhteistyötä ja monia sopimuksia maiden välillä tietysti tarvitaan, mutta ei mitään komission ylikomentoa tai väkinäistä liittovaltiota.
Intrigööri ymmärtää kyllä, että suomenruotsalainen laitaoikeisto kokoomuksen ääripiirien kanssa haluaisi muiluttaa meidät mitä kiireimmin Natoon ilman kansanäänestystä. Armorikas eliittimme on aina halunnut nujertaa rehdin kansanvallan omansa ja samalla vieraiden valtiaiden käskytyksen alle. Oma kuviteltu etu heillä on tietysti mielessä, tyhmä kansa jupisee, mutta seuraa pakosti perästä. Toisin ja pahasti kävi viimeksi sata vuotta sitten.
Naton jäsenyyden jälkeen meillä ei olisi enää paluutietä läntisen maailman ja globalismin taloudellisen rautasaappaan alta. Suomesta tulisi taatusti pelkkä taantuva provinssi, puskurivyöhyke ja tukikohtien tarjoaja Venäjää vastaan. Me olemme puskurina jo nyt!
Valmiiksi epäonnistunut jähmeä jättiläinen Neuvostoliitto voitiin 1980-luvulla lopulta painostaa hajalle lännen taloudellis-teknisellä ylivoimalla uhkaillen. Reagan hyvä näyttelijä huippuroolissaan ja toteutti tismalleen haukkamaisten herrojensa antaman tehtävän.
Nykyinen Venäjä ei taivu samalla tavalla, vaan se voi vain siirtyä entistä enemmän Intian ja Kiinan liittolaiseksi. Venäjä voisi karata henkisesti ja aineellisestikin kokonaan lännen hyppysistä. Sellainen Venäjä olisi painostettuna hyvin vaarallinen. Nyt on vielä toivoa järjen käytöstä, yhteistoiminnasta ja liennytyksestä.
***
Jos Suomi mutkuilisi itsensä Naton jäseneksi, Venäjältä päin katsellessa lännessä olisi vastassa yhtenäinen vihollisraja Turkista Jäämerelle asti. Nyt rajarintamassa on vielä 1300 kilometrin aukko Suomen kohdalla. Toki Natomaa Norjalla on pohjoisessa parinsadan kilometrin yhteinen raja Venäjän kanssa, jälkimmäisen kannalta sotilaallisesti tärkeän Kuolan kohdalla.
Ei ole järkevää, että kaksi itsessään äärimmäisen tuhoisaa sotilasmahtia ajettaisiin napit vastakkain Suomen itärajalla, minkä pitäisi kaikista ongelmista huolimatta säilyä rauhan rajana. Suomessa tunnetaan aika hyvin sekä Nato että Venäjä, mutta miksi meidän pitäisi liittoutua kummankaan kanssa?
Parasta rauhan säilymisen kannalta taitaisi olla, jos Venäjäkin liittyisi Natoon, edes kumppaniksi. Taannoin sellaisiakin huru-ukkojen tarinoita viriteltiin. Itse Putinkin puheli joskus pehmoisia tulevaisuudessa kasvavasta integraatiosta ainakin EU:n kanssa. Silloin voitaisiin ratkaista myös suomalaisia hiertävä menetetyn Karjalan kysymys.
***
Ukrainaan pitää vääntää rauha millä konstilla tahansa, kyllä Kiovassakin lännen eli käyvän rahan ääntä kuunnellaan. Venäjän ja Naton ei tarvitsisi joutua vastakkain missään nykyistä enempää, ei myöskään Puolan rajalla. EU-maista ehkä pahiten Suomea syövät talouspakotteet pitää saada vaiheittain puretuiksi.
Eurooppa tarvitsee Venäjää ja päinvastoin. Terrorismia ei ole lähimainkaan nujerrettu, vaikka paholaiskalifaatti Isis pian kaatuisikin. Uusia murhanhimoisia soluja ja ryhmiä sikiää sillä aatesuunnalla kuin myrkkysieniä sateen jälkeen. Terrorismin uhka kohdistuu kyllä eniten taviskansalaisiin, joten soltut ja poliitikot pitänevät sitä vain uhkana muiden joukossa.
Natoilussa Suomi leikkii kaikkien kannalta nyt vakavilla asioilla. Jäitä vain hattuihin ja pöksyihin rahaministerille, sekä entiselle puolustusministerille öykkärikavereineen!
***
Lisäys 16.5. 2016: Joku toinenkin on suunnilleen samaa mieltä puolueettomuudesta. Onkohan meitä montakin? Mielipide TS 3.12.2016.
Lisäys 28.1.2018: Kansa on taas väärässä? Puolueettomuus lensi kuulema romukoppaan EU-jäsenyyden takia 1995. YYA-aikana Suomi oli tietenkin kovasti puolueeton? Linkki Verkkouutisiin.
Lisäys 28.1.2018: Kansa on taas väärässä? Puolueettomuus lensi kuulema romukoppaan EU-jäsenyyden takia 1995. YYA-aikana Suomi oli tietenkin kovasti puolueeton? Linkki Verkkouutisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti