Tuosta käsittämättömästä rahamäärästä USA:n lasketaan käyttäneen noin 40 prosenttia. Tästä kertoo tarkemmin blogissaan Ari Rusila.
Maailman vahvin nalle ja supercop USA siis johtaa asevarustelussa ja sotilasmenoissa suvereenisti. Jotenkin oudolta tuntuu sekin, että USA:n suurin rahoittaja on virallisesti kommunistinen ja samalla äärikapitalistinen Kiina.
Seuraavaksi kiivaimmat sotilaallisen voiman rakentajan ovat melko "maltillisia". Kiinan omaksi sotilamenojen siivuksi vuonna 2008 laskettiin vajaat 6 prossaa ja Venäjän 4 prossaa kokonaismenoista. Eurooppalaiset sotahaukat britit ja ranskalaiset söivät kumpikin 4,5 prossaa kakusta.
Vajaat kuusikymmentä prosenttia maailman sotilasmenoista pulittavat kaikki muut maat yhdessä. Koko maailmassa ei taida olla niin pientä ja köyhää maata, ettei siellä jotain kättä pitempää ostettaisi, edes poliiseille ja tullivartijoille.
Voisi olettaa, että ainakin rikkaan kommunistimaan Kiinan sotilasmenot olisivat sittemmin vahvassa kasvussa, samoin Venäjän oma aseistuksen ja armeijan uudistaminen. Kiina rakentaa mm. lentotukialuksia ja sukellusveneitä, sekä tuottaa omia superhävittäjiä (Chengdu J-10). Kiina on myös venäläisen asetuotannon suurin asiakas Intian ohella.
Se ainakin lienee selvää, että siviilikriisinhallintaan liikenee vain rippeitä eri maiden kansantuotteesta. Asevarustelun ja sotilasmenojen kasvusta voisi päätellä, että kolmas maailmansota on piankin alkamassa. Myös maailman talous näyttää taas sopivasti painuvan pitkään taantumaan. Sotahuuma pistää aina vauhtia teollisuuden rattaisiin ja sota saa velatkin tuntumaan saatavilta.
Mistä ruokaa nälkäisille?
Intrigööri kiinnostui näistä aika järkyttävistä sotilasmenoista myös siksi, että maailman nälkäongelman ratkaisemisen on arvioitu maksavan vuositasolla "vain" muutamia miljardeja, taaloja tai euroja. Miljardithan ovat tuntuneet pikkurahoilta myös Euroopan velkaongelmaa "ratkaistaessa".
Nälkäongelma ja puhtaan veden puute pitäisi tietenkin ratkaista mahdollisimman pitkälti kestävällä tavalla, jolloin kansainvälisen ruoka-avun tarve vähitellen pienenisi. Ruokaa kyllä tuotetaan nytkin maailmassa jokseenkin riittävästi, mutta sitä ei todellakaan jaeta kaikille.
Humanitaarisia kriisejä ei voida myöskään ratkaista massiivisilla väestönsiirroilla köyhtyviin nk. hyvinvointimaihin. Afrikassakin on riittävästi tilaa kaikille siellä jo asuville. Ruoan tuotantoon sopivaa maatakin siellä lämpimässä olisi, ellei peltomaita myydä kokonaan kansainvälisille elintarvikejäteille ja kiinalaisille.
Pieni leikkaus aserahoihin?
Nälkä, puute ja kurjuus ruokkivat vain sairauksia. Kestävälle kehitysavulle on tietenkin tarvetta. Yleisen inhimillisyyden takia kuntoon laitettava asia maailmassa olisi myös perusterveydenhoito ja lääkehuolto. Siitä en löydä tähän hätään edes kustannusarviota. On silti kohtuullista olettaa, että muutaman päivän maailman sotilasmenoilla voitaisiin hoitaa tällaiset globaalit inhimilliset ongelmat.
Pitäisi siis vuosittain uhrata saman verran kuin ehkä parin, kolmen päivän sotilasmenot. Rahalla voitaisiin luoda tarvittavat rakenteet, organisaatiot ja samalla saada aikaan paljon uusia pysyviä työpaikkoja kehitysmaissa.
Pahin inhillinen ongelma on tietysti sota kaikkine sivuvaikutuksineen, joihin kuuluu myös terrorismi. Siviilit eivät enää pääse sotaa helposti piiloon mihinkään. Selvimmin se on viime aikoina nähty Libyassa ja nyt Syyriassa.
Afganistan ja Irak toistuvine itsemurhaiskuineen ovat jo vuosikymmenen verran edustaneet paikoin maanpäällistä helvettiä. Kiihkeissä ja uskonnollisesti alkukantaisimmissa kulttuureissa sodan ja tappamisen roihua ei päästetä sammumaan, kun se kerran on sytytetty.
Pisintä jatkuvaa rähinää on pidetty yllä israelilaisten ja palestiinalaisten kesken. Murhanhaluisten hihhuleiden pitoisuus eri kansanryhmissä ei tarvitse olla monta prosenttia, kun se estää pysyvän rauhan rakentamisen. Palestiinasta tehdään tuhansia raketti-iskuja vuodessa Israeliin ja niitä kostetaan yhtä paljon. Pysyvää rauhaa ei ole, eikä sitä ole edes näkyvissä. Kostoa, kärsimystä ja kuolemaa, sellaista on odotettavissa.
Murheellisinta on, etteivät maailman supervallat näytä pystyvän järkevään keskusteluun esimerkiksi Iranin ydinaseongelmassa. Iranin ydinasekehittelyä ei ole virallisesti vahvistettu. Ei vahvistusta ole saatu Israelinkaan ydinaseelle, ns. kostoaselle, joka on yleisen käsityksen mukaan ollut totta jo yli 30 vuotta.
Iran olisi sodassa joka tapauksessa aivan eri sortin vastustaja, mitä oli Saddamin taannoin hallitsema Irak puhumattakaan talibanien ja arabiterroristien sekavasta Afganistan-Pakistan -akselista. Pohjois-Korea on kyllä Etelä-Korealle uhkaava, mutta sinänsä se on toistaiseksi ollut lähinnä kiristäjä ja oman kansansa julma kuristaja.
Jos sotahaukat voittavat, odotettavissa on pitkä ja hyvin arvaamaton konflikti. Tiettävästi Venäjäkin varautuu osaltaan Iranin sotaan omalla tavallaan keskittämällä sotavoimaansa Georgian rajoille, tästä kertoi blogissaan Ilkka Luoma.
Toivottavasti Kiina ja Venäjä onnistuvat lopulta rauhoittamaan Iranin sotaisat mullahit ja USA pystyy samaan tulokseen Israelissa, jolloin sotakirveet kaivetaan toistaiseksi maahan. Tiedä sitten, mistä Iranissakin on ihan viime kädessä kysymys. Jotain tietoa sieltä isojen poikien uhokisoista aina tihkuu. Tai sitten ei, ennen kuin jytisee?
LISÄYS: Nykyaikainen armeija tarvitsee oikein paljon sotaroinaa. Turkilla on iso Nato-armeija, Wikistä hoksin äsken listauksen sikäläisen sotaväen aseistuksesta, pistän linkin ihan esimerkin takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti