Suomi poika se ei osaa panna piikkiä kiinni ja osallistuu mihin tahansa sirkustemppuun, jotta vippisaluunan tiskillä alati rönöttäville kriisimaiden pelureille tarjoillaan valomerkkiin asti. Siinä ei vanhoja muistella, ei edes niitä muutamien vuosien takaisia EU:n sopimuksia, joissa kiellettiin jäsenmaiden keskinäiset rahatuet.
Kukaan ei ole vielä suureen ääneen puhunut siitä, että terveen järjen mukaan sellaiset pankit pitäisi kansallistaa, jotka eivät pärjää ilman kotivaltioidensa massiivista tukirahoitusta. Jos jonkun pitäisi rahoittaa terveitä pankkeja, sen pitäisi olla vain ja ainoastaan keskuspankki. Nyt kaikki euromaat kansalaisineen sotketaan yhteiseen mutapainiin.
Mutta Euroopassa on valitettavasti monilla keskeisillä pomojen paikoilla näitä pahimmissa peluripankeissa oppinsa saaneita mario-netteja. Näin on, vaikka ei heitä ole valittu tehtäviinsä vähänkään demokraattisesti.
Mitä muuta vampyiltä voi odottaa kuin, että kaikilta imetään veret kuiviin. Vahvaa euroaluetta ei päästetä syntymään, jos sillä yleensä olisi muitakaan mahdollisuuksia onnistua. Eurooppa ränsistyy ja kriisiytyy, tuho voi olla vielä valtava.
Suomen ei kuuluisi rahoittaa toisissa maissa toimivia pankkeja, joilla on keskinäiset kansainväliset kytkynsä. Omien täällä toimivien pankkien kanssa ei liene ongelmia, ainakaan toistaiseksi. Valtion tehtävä olisi vain huolehtia kansalaisistaan ja ehkä tukea jossain määrin normaalia yritystoimintaa työpaikkojen takia.
***
Sateisen keskiviikon lyhyen uutiskatsauksen jälkeen ei voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että nyt ei sada meidän laariin. Eikä ole tarkoitus väheksyä sitä, että paikoin maassa on oikeasti satanut liikaa ja tuleva sato on pilalla.
Harvoin sitä on pitänyt Suomessa ajatella, mutta tärkeintä ihmisille on sittenkin ruoka. Rahaa on paha pureksia, eikä kultaharkkokaan vatsaa täyttäisi. Kyllä ihminen elää pelkästään "leivästä", kaikki muu on vain lisuketta. Ehkei Suomessa tule vielä ruokapulaa, mutta monissa heikommissa maissa tulee.
Kreikka sai kai viimeisen tekohengityksen keskuspankilta eli Draghilta? Vai vieläkö sinne on meiniki mättöä tyrkyttää? Jos kreikkalaiset päättäjät ajattelisivat kreikkalaisia, nyt olisi aika toimia. Omaan valuuttaan siirtyminen on ainoa tie kriisistä ulos jollain aikavälillä sekä Aigeian meren uppotukille että monille muillekin maille.
Tuskin Espanjakaan niin paljon euroa rakastaa, etteikö pesoa vielä nähtäisi pelastajana. Eikä se aika ole kaukana, paljon tapahtuu jo ensi vuonna? Liirakin oli hauska valuutta. Italiassa meikäkin tunsi joskus itsensä rahamieheksi.
Meitin kannalta kysymys on vain siitä, paljonko romahtavien talouksien velkavastuita Suomella on kontolla siinä vaiheessa, kun siirrymme taas Saksan kanssa markkoihin, jollain vaihtokurssilla.
Tällä hallituskaudella Suomen valtion velka ylittää maagiset sata miljardia. Jos kriisin tukiväkkäröistä takuutuksineen pasahtaa niskoillemme vielä toinen mokoma velkaa ja korot nousevat, jäävät taattojen maksamat sotakorvaukset pieniksi. Eurosodan korvauksia ei kukaan pysty koskaan maksamaan, yrittävät ne velkojat sitä tietenkin.
Olisiko Kataisesta tekemään Rytit? Ryti uhrautui isänmaan puolesta juksuttamalla Hitleriä, jotta Stalinin suurhyökkäys saatiin yhdessä pysäytettyä. Pitäisikö historiaa nyt toistaa tässä euroahdingossa? Josko tuore ansiomitalin saaja Katainen antaisi Merkelin ymmärtää, että völjyssä ollaan, vaikkei oltaisikaan?
Toiveajattelua, intrigööri! Nyt on pelattu jo niin kauhian paljon väärää hevosta, että on pakko katsoa, kun se loppusuoralla horjahtaa, nielee kielensä ja kaatuu radan sivuun. Sitten pitää repiä lappunsa.
Toinen mahdollisuus on se, mitä intrigööri aiemmin kesällä varovasti ehdotteli: Liitytään autonomisena alueena Saksaan! Valtion maille voisi rakentaa loistavia virkistysalueita ahkerille sakemanneille.
Palveluammateista tulisi meille uusi Nokia ja enemmänkin. Saksalaiset ja venäläiset matkailijat pelastaisivat yhdessä Suomen talouden. Siinä oppisimme mekin tavikset mitä kansainvälisyys on käytännössä. Saisimme kukaties ajan kanssa myös Petsamon ja osan Karjalaa takaisin? Nämähän ovat vasta varovaisia visioita.
Virallistetaan pienen Suomen ja suuren Saksan ikivanha kohtalonyhteys. Äkkiä semmoinen temppu kokoomuksen johdolla onnistuisi. Muu hallitus seuraisi haavit auki perästä, kuten tähänkin asti.
Intrigööri muistaa vielä hämärästi aloittaneensa oppikoulun silloin, kun siellä tankattiin ensimmäisenä vieraana kotimaisena kielenä ruotsia, mutta jo seuraavaksi tulikin vastaan saksa.
Hei, nyt olisi hyvä mahdollisuus päästä irti pakkoruotsista, mutta ilman euron kaatumista siitäkään hankkeesta ei tule mittään. Kärsitään vielä vähän aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti