22.8.2012

Voodoo auttaa vihanhallinnassa

Marianne Laveau oli New Orlensin
voodoopapitar ja -kuningatar.
Voodoo on maailman luonnonuskonnoista suurin ja vahvin. Tuhansien vuosien perinteet eivät rasita sopeutuvaa voodoota, sillä se muuntuu ottaen vaikutteita muista uskonnoista ja yhteiskunnasta. Voodoon harjoittajia arvioidaan olevan kaikkiaan jopa 80 miljoonaa. Voodoo kasvaa sitä myöten kuin köyhyys lisääntyy. Väestönkasvu ja muuttoliike levittävät tällaisia uusvanhoja uskontoja ja nk. kulttuureita myös Euroopan suurissa kaupungeissa.

Voodoo oli aikoinaan orjien uskonto ja levisi siten väkivalloin Afrikasta laajalti, mm. Karibialle ja Brasiliaan, sekä USA:n etelävaltioihin. Voodoo on köyhien ja sorrettujen usko, henkinen tuki ja lohduttaja kurjuudessa, myös slummeissa. Jumaluuksissa on valinnanvaraa, heitä on satoja ja tuhansia, kuten katolisissa kirkoissa pyhimyksiä. 


Voodoon syvät juuret Afrikassa ovat Togossa ja Beninissä, vaikka Haiti on sen tunnetuinta kotiseutua. Samaa sukua ovat mm. Kuubassakin tuttu santeria ja brasilialainen candomble, sekä Karibian saartilla obeah ja sango, Trinidadissa orisha. Alkuperältään saman sorttisia syvän afrikkalaisia uskomuksia ovat anago, o
yotunji, umbanda ja winti.


Voodoo-uskontojen kirjo mukautuu paikallisesti ja siitä on olemassa yhtä monia muotoja kuin länsimaisia uskontotieteilijöitä, kaiken selittäjiä. Joidenkin mielestä voodoo on harmitonta ja värisyttävän eksoottista, sitä nyt tietenkin. Tikuilla tai neuloilla pisteltäviä nukkeja ei kuulema kaikissa lahkoissa käytetä lainkaan. 


Mutta käytetään niitä häijyjä taikoja kuitenkin, myös länsimaissa. Maahantulijoiden tuliaisina afrikkalainen noituus voi nostaa rumaa päätään Pohjolassakin. Noituus on paikoin Afrikassa oikein ilkeä ongelma ja sen kitkemisessä ainakin länsimaisten uskontojen lähettiläillä riittää kitkemistä. Noituutta on kahta pääsorttia, pahaa mustaa ja hyvää valkeaa, jälkimmäinen jää pieneen vähemmistöön.



Usko tai älä


Intrigöörin mielestä ei ole sellaista uskontoa, ei enkeleiden, haltijoiden, keijujen tai kauniiden unien valtakuntaa, mitä ihminen ei voisi pahassa mielessään pilata. Kaikissa uskonnoissa ja uskomuksissa on pimeät ja synkät sävynsä. Mutta ei synkistellä. Uskonto on yhtä hyvä tai vilpitön kuin sen yksittäinen harjoittaja.

Uskonnon tai noituuden, loitsujen ja taikojen toimivuus riippuu intrigöörin uskontoteorian mukaan siitä, uskooko ihminen niihin itse vai ei. Ilman uskomista voodookin olisi vain värikäs joukko outoja ja ehkä jännittäviä rituaaleja. Mutta aito usko voi luoda yhteyden tuonpuoleiseen tai edes vähän kuvitelmaa ja ymmärrystä siitä. Sitä varten uskontoja harjoitetaan. Usko voi vaikka siirtää vuoria, kuten länsimaiden yleisimmän taikauskon suuri partahippiguru aikoinaan julisti. 


Mitä muuta oikea uskonnon harjoittaminen muuta olisi kuin aitoa uskomista ja sen mukaista elämistä? Pelkät rituaalit, kuten vaikka kirkossa käyminen, eivät pyhitä mitään. Tekopyhiä hurskastelijoita piru nokkii ja demonit tökkii. Tosi on!


Ateisteja, vai mitä skeptikoita he ovat, ei voi kuin surkutella. Mahtaa heillä olla kurjaa, kun homeopaattisia lääkkeitäkin piti joskus lipitellä litratolkulla. Ennen ateisteilla oli lohtuna edes pornolehtiä, mutta nekin piti taannoin vaihtaa raamattuihin. Eikä sen jumalattoman sanoman saattaminen oikein onnistu. Takavuosien "tällä bussilla menet helvettiin" -kampanjakin valui reisille. 


Kirkonkellot vain moikavat joka sunnuntai. Suurin osa härmän jästeistä kuuluu vielä itsepäisesti johonkin kirkkoon, vaikka eivät siellä koskaan kävisikään. Monilla on pappi läsnä vain omissa kastajaisissa ja hautajaisissa, eikä niistä kekkereistä jää itselle havaintoja. Mutta kirkon verot kyllä maksetaan, jos suinkin jaksetaan. Sehän on kuin vakuutusmaksu, menolippu ainakin taivaan portille asti. Alakerran liukumäen portti on kyllä siinä vieressä.


Uskontoja on helpointa arvostella ja leimata ne huuhaaksi silloin, kun ei ole itse niitä lainkaan sisäistänyt. Se on vähän sama juttu kuin urheilussa, politiikassa, erilaisissa aatteissa ja elämäntavoissa. Voodoon legendoista meidän tavisten kannattaa poimia hassuja ja mukavia osasia, kuten vaikka ne tikuilla pisteltävät nuket! Se on järkevä tapa hoitaa omia agressioita.


Älä lyö, tee vihanukke!



Nukkien väsääminen, nimeäminen ja niiden tikuilla tai neuloilla pisteleminen ei tietenkään vaikuta harjoituksen kohteeseen. Ei sillä konstilla voi aiheuttaa toiselle ihmiselle onnea tai onnettomuutta. Toinen juttu olisi, jos kohde sattuisi olemaan voodoo-uskovainen, jos noituus häneenkin jotenkin kolahtaisi. 

Kai silloin säväyttäisi, jos löytäisi aamulla kynnykseltä tai postilaatikosta itsensä näköisen nuken neuloja täyteen tökittynä ja ketsupilla tuhrittuna? Tai vielä rajumpaa: Verisen kanan oveen kiinni naulattuna.



Nykyinen politiikkakin ahdistaa. Äänestämällä ei voi vaikuttaa, vaikka osin jo sekopäistä Suomea pilkotaan ja sitä ollaan kiireellä ja vastikkeetta myymässä. Joudumme kai lopullisesti globaalin suurpääoman velkaorjiksi. 

Mutta ei pidä masentua! Tee nukke, figuuri tai kuva pahimmasta inhokkipolitiikosta, byrokraatista, jostain vihattavasta henkilöstä. Pistele nukkea tai kuvaa neuloilla niin että tuntuu! 


Jo vain itselläsi helpottaa! Tai alkaa edes naurattaa. Nauruhan pidentää ikää ja helpottaa elämistä, paljon paremmin kuin ainaisen ahdistuksen tai vihan seuranaan pitäminen.

Nuket, tontut, eläinhahmot, joulupukit ja peikot, monenlaiset naavapartaturilaat ovat tuttuja matkamuistoja kaikille Lapin kävijöille. Peikkopisnes taitaa olla vuosikymmenien varrella jo aika lailla elähtänyt. Peikkoiluun voisi puhaltaa uutta henkeä väsäämällä vasiten voodoo-peikkoja tai -tonttuja. Ohessa voisi myydä vaikka neulasetin tai hammastikkuja. Ehkä myös "Lapin noidan taikajuoma", sapekkaat loitsut ja manaukset menisivät siinä sivussa paremmin kaupaksi?


Voodoonuket sopivat hyvin kotiaskarteluksi. Jotain saisi aikaan jo pahvihylsystä, pumpulista ja pesupallosta. Mollamaijan tekaisisi helposti moni akka. Moni ukko voisi veistellä nukkehahmon, figuurin, puusta ja hakata siihen nauloja samalla tietysti kamalasti manaten ja kiroten. 


Ison puu-ukon tai -akan voisi kätevä äijä sipaista pölkystä metsurisahalla tai sähkösahalla ja iskeä sille sitten viiden tuuman nauloja persuksille. Aina se sen voittaa, että istuisi tuvan nurkassa jakkaralla kirvestä hiomassa ja itsekseen hihittelemässä.


Voodoonukkeilussa on luvuton määrä mahdollisuuksia, joita  rajoittaa vain kehittymätön mielikuvitus. Ellei halua isommin askarrella, voisi edes piirtää voodoonuken  paperille ja tökkiä sitä. Nyrkkeily- tai potkusäkki voisi sekin olla yksi vaihtoehto mielikuva-voodoon harjoittamiseen. 


Turhan vihaisesta nettikirjoittelustakin voisi ehkä päästä pois jonkin voodoon kevytversion avulla. Ennemmin voodoota kuin valtakummallisen viha- ja sensuuriviraston syytöksiä ja etukäteen pääteltyjä tuomioita!


***

Ps. En väheksy voodoota tai muita luonnonuskontoja. Suomessakin vanhalla uskolla on vankat ja ikimuistoiset perinteet. Jostakin ihmisen pitää saada se oma henkinen selkänojansa. Luontaishoidoilla, kuten yrttilääkinnällä on ollut muutakin kokemuspohjaista tehoa kuin vain vankka usko niihin. Usein vanhan kansan tropit lienevät toimineet nykyajan lumelääkkeiden lailla. Muutoin tauti tai lääke on voinut olla kuolemaksi.

Vanhan Suomen usko säilyi elävänä maaseudulla pitkälle viime vuosisadalle asti.  Suomalainen pakanuus ei ole kokonaan katoava luonnonvara, mutta se olisi omien virsiensä väärti. 
Tietäjien, taikojien, shamaanien ja kansanparantajien apuun oli vielä reilut sata vuotta sitten pakko turvata, koska ei ollut oikeita lääkkeitä tai todella taitavia lääkäreitä. Hyvä shamaani saattoi saada ihmisessä käyntiin itseään parantavia voimia. Eikä ollut  Teehooällää, Valviraa, Kelaa, eikä Puskan Pekkaa.


* * *

Ei kommentteja: