Tilannehan on Euroopan suvereenien valtiaiden, järjestelmäherroina heiluvien pankkien kannalta kuulema hyvin vaarallinen. Yhtään pankkia ei ole varaa laskea kaatumaan. Kaatukoon ennen vaikka pikkuvaltiot!
Valtiovarainministeri Jutta Urpilaista on siteerailtu siellä sun täällä uutisissa. Ministerin mielestä budjettiriihessä ei ole varaa suuriin linjantarkistuksiin. Veroja ei voida korottaa, eikä menoja leikata. Siis ei ole varaa edes säästää? Ei voi mitään - EVM!
Pitäisikö tämä tulkita kuin muinoin kansankoulussa laskennon tunneilla, että kun ei voi ottaa eli kassa on tyhjä, silloin täytyy lainata. Ja kyllä sitä lainataan. Valtionvelka lähestyy päivä päivältä maagista sadan miljardin euron eli melkein 600 miljardin mummon markan rajaa. Ja tästä mällistä puolet muodostuu parin viimeisen hallituksen ohjelmien mukaisesti tehdyistä ja tehtävistä syömäveloista.
Jos ei ole itse syöty liikaa, kyllä se on muualla osattu ja oikein yhteisvastuullisesti. Lainaraha on halpaa, mutta pitää se noissa summissa olla, kun yksi korkoprossa on miljardin euron luokkaa. Koska mistään ei olla valmiita tinkimään tai luopumaan, silloin sitä ollaan litteinä hiljaa kuin tupajumi tuvan seinähirsien välissä. Odotellaan, josko talouskasvu iskisi isolla lekalla nurkkapieleen ja kaikilla ministereillä olisi taas uutta jakovaraa.
***
Virallisesti pidetään yllä toivotalkoita, mutta pelätään pahinta. Jälkimmäisestä käynee esimerkkinä Espanjan Katalonian tilanne, siellä kun ei voitu enää maksaa enää maksaa heinäkuun sähköjä tai datamaksuja, eikä kaikkia palkkoja, paitsi tietysti hallinnolle. Siivoojista ja vartijoista viis?
Tosiasiassa tuommoinen tilanne ei ole kaukana kaikkialla julkisella sektorilla meilläkään. Hallinnolle eli herroille maksetaan aina, kaikesta muusta tiukan tullen tingitään. Sillä ilman herroja meillä ei olisi hallintoa - voi kauhistuksen kanahäkki! Vastuutahan ei voida jakaa organisaatioissa alaspäin, koska siellä ei kai ole tarpeeksi Korkeasti Koulutettuja Vastuun Kantajia? Siellä on vain heitä, jotka osaavat tehdä kaikki hommat käytännössä.
Kauhistuttava herravaje onkin ennakolta ehkäisty lailla & sopimuksilla & hallitusohjelmalla myös kuntaliitoksissa. Vaikka kymmenen ja taas kymmenen kuntaa löisi hynttyyt yhteen suurkunniksi, yhtään kuntien virkapamppua ei irtisanota. Heitä ei saa irtisanoa.
Lopulta uusien suurkuntien kaikki toiminnot hoituvat varmaan paljon aiempaa tehokkaammin, koska siellä ei enää ole palkkalistoilla muita kuin viisaita herroja. Tiedä sitten, kuka ne oikeat suorittavat työt tekee? Kolmas sektori kai? Tai palkattomat työharjoittelijat? Ehkä mamut?
Kyllä valtion ja kuntien menoissa voitaisiin säästää ja paljon, mutta tämmöisen kaunakirjoittajan lienee paras olla kerrankin niistä asioista hiljaa. Huutavan ääni hukkuu korpeen, joten ei pidä turhia möykätä. Jos joku sopiva tai pätevä vahingossa kuulisikin, semmoinen huutelu olisi pelkkää pökeröpopulismia, persua piruilua, jms.
Valtio aikoo yhä vain pitää yllä Potemkinin kulisseja, joissa kirkkaimpana loistaa näkyvillä kolmen kirjaimen AAA-luottoluokitus. No, ensi vuonna sekin jäänee historiaan. Valitettavastiko?
***
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson ei liene kaikkein kirkkain poliittisen taivaan tähtösistä. Mutta miten siinä hommassa pääsisi loistamaan, kun hyvätkin aikeet jyrätään heti kaksipäisen korppikotkan eli kokoomuksen & demarien virallisen linjan juggernautilla.
Intrigöörin on ilolla annettava Marialle tunnustus siitä, että hän edes esittää lisää henkilöstöä vanhusten hoitoon. Niinhän se esitys valuu taas kuin vesi sorsan selästä, mutta onpahan asia esillä. Eikä vanhusten asiaa saa jättää tähän budjettiriiheen. Kyllä tämmöisiä inhimillisiä asioita voidaan kohentaa muutenkin kuin osoittamalla niihin suuria lisärahoja kuntien ja valtion budjeteissa.
Vanhusten asiassakin tarvittaisiin myös sitä arkijärjen käyttöä ja paljon. Mistäkö sitä löytyy? Komiteoiden asettelun sijasta riittäisi useimmiten, kun kysyttäisiin mielipiteitä, ilman poliittisia sarvia ja hampaita, käytännön suorittajilta. Tämmöisiä kokeneita ihmisiä löytyy vanhustyössä niin laitosten johtajista kuin lähihoitajistakin. Vanhuksiakin pitäisi kuunnella, eivät he kaikki ole dementoituneita. Ehkä semmoinen olisi liian halpaa ja käytännöllistä ollakseen julkisen puolen toimintaa?
Mutta päätetään tämä valtiovarainministerin lohduttaviin sanoihin, joiden mukaan vanhustenhoito on SDP:lle erittäin tärkeä. "Arvoasteikolla me nostamme sen hyvin korkealle", ministeri toteaa ja jatkaa: "Silti ei ole tehty mitään menojen lisäyksiä".
* * *
Jatkan vielä hiukan Urpilaisen melko tuoreista linjauksista. Hänen mukaansa eurokriisin ratkaisussa ei ole kyse hyväntekeväisyydestä. Siinä on kysymys suomalaisten äitien, isien ja lapsien etujen turvaamisesta. (Vanhuksia tai sinkkuja hän ei maininnut erikseen.)
"Teemme hartiavoimin töitä Suomen puolesta", ministeri painottaa. "Emme lähetä senttiäkään rahaa Espanjaan. Senttiäkään suomalaisilta perheiltä tai puolustusvoimilta ei mene kriisimaihin. Tämän täytyy myös kaikkien rehellisesti myöntää, muu on älyllistä epärehellisyyttä."
Intrigöörin tekisi mieli mainita jotain vaikka pelkästään apupaketteihin tarvittavien lainojen koroista, mutta olkoon tällä kertaa. Vai ei muka Suomesta lähde senttiäkään? Puppulööperiä tuommoinen puhe on pahimmasta päästä.
Kirjoitellaan taas, jos ei näppis jämähdä ja näyttö halkea. Ei sitä tiedä, mitä vielä tapahtuu, kun se huoltosuhde heittää, housut valuu ja eurojuna jättää.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti