Missä rahat?

Joku omistaa kaikki!

Otsikossa kysytty asia ei tietysti minulle kuulu. Mutta ehkä se kuuluisi meille kaikille, koko joukolle EU-Suomen kansalaisia. Kyllä se asia kuuluu kaikille EU-maiden taviksille. Intrigööri huomasi vilaukselta aamutellusta ja luki sitten näytöltä, että siellä ne viisaat taas pohdiskelivat euron ja rahoitussektorin kriisiä. 

Se ainakin jäi jutusta mieleen, että Euroopassa tuettiin rahoitussektoria, pankkeja ja muita finanssipelureita vuosina 2008 - 2009 noin 4 600 miljardilla eurolla. Kaikkine nollineen tuo tukisumma oli siis 4 600 000 000 euroa. 

Pankkiirien ja pankkien omistajien saama tuki oli niinkin hirmuinen kuin liki 40 prosenttia koko EU:n bkt:sta. Siis BRUTTOkansantuotteesta, noin 500 miljoonan ihmisen yhteisön tuotoksesta. 

Ylen jutussa todettiin, että pankit ovat EU:n erityisessä suojeluksessa. Hyvin hoksittu! Niin se asia tai kysymys, joka pyrkii unohtumaan, kuten aina: Käsittämättömät määrä rahaa heiteltiin ja aina vain lisää tukirahaa paiskotaan pankkisektorin Moolokille. Mille pankeille tai keille omistatahoille ne tuhannet miljardit menivät ja menevät? Ketkä rokottavat raskaimmin valtioita ja niiden veronmaksajia?

Mitä pankit ovat tukirahoilla tehneet? Ja miksi ylväät pankit, rahan linnakkeet, ovat muka olevinaan retuperällä kuin Paskakorven Antti? Onko se ollenkaan totta?

Pankkiirit ovat kai laittaneet monin tavoin valtioiden takaamat ja keskuspankin taikomat pötäkät poikimaan? Eihän yhteiskunnan rahoja ole soveliasta käyttää ainakaan johdon ja johtajien bonuksiin? Ei tulisi mieleenkään? Eikä voittoja piilotella ainakaan mihinkään verokeitaisin. Ehei! Ja tippitappituu, minä olen hirrrmuinen Rölli!

Vanha viisaus asioiden selvittämisessä on se, että pitää seurata rahaa. Nyt rahan reittejä ei ole lainkaan vaivauduttu kertomaan meille maksajille eli verotettaville. Jos olisi kerrottu, olisi kertojilla tainnut suuhun koskea? Rahan reittien tarkempi seurailukin taitaisi olla rangaistavaa, jos siihen joku pystyisi. Miljardeja jaetaan sinne ja tuonne, eri kriisivaltioiden nimissä, mutta aina vain rahat löytävät tiensä pankkiirien pikku piiloihin.

Se uusi ja uljas pankkivalvontavirastokin on vasta aatos suurten johtajiamme korvien välissä. Sinne se jää. Koko juttu kuitataan vielä jossain sivulauseissa. Pankkien valvonta sysitään ehkä jollekin EKP:n osastolle?

Kaikkihan ovat tienneet, että Euroopasta revityt tukirahat ovat menneet pääosin kriisimaita rahoittaneiden pankkipohattojen pönkittämiseen. Vasta Espanjalle myönnettävissä tuissa tämä myönnettiin ääneen ja puhuttiin pankkisektorin tukemisesta. 

Mutta edelleen kaivelee se, mitä niillä valtavilla pelastuspaketeilla on tosiasiassa saatu aikaiseksi. Paitsi se, että kriisimaissa suurimmalla osalla ihmisistä menee kurjasti. Ja miten suuri osa esimerkiksi Espanjan ja Italian valtioiden ja pankkien veloista aiotaan ottaa yhteisvastuun piikkiin. Ihan kaikkiko?

Espanja ei ole Kreikka, missä kaikki on vinksin vonksin tai ainakin kiikun keikun. Espanjan valtio kyllä hoitaisi asiansa, mutta sinne vain poksahti kaikkien kiinteistökuplien madre. Suomessakin semmoisista kuplista on kokemuksia ja liekö viimeistä kuplahdusta vielä nähty?

Italia on luku sinänsä. Italian taloudenpitoa ja varsinkin oheistoimintoja on maailmalla arvosteltu niin kauan kuin intrigööri muistaa. Siellä ne mukavat italiaanot vain spagettejaan valuttelevat, liruttavat caffe napoletanaa, eivätkä ole moksiskaan.

Italiahan ei tarvitse pelastuspaketteja. No eipä tietenkään! (Nuo taikasanat sanottiin tänään. Kohta tilanne on taas, no...) 

Onkohan tukimiljardeilla rahoitettu esimerkiksi tuiki tarpeellista moottoritietä Sisiliassa? Miten muuten kuin moottoritietä pitkin muurahaisten lailla ahertavat sisialialaiset pääsisivät sujuvasti työpaikoilleen leipäänsä hankkimaan ja verojansa maksamaan?

Vai onko tukirahoista ehkä himpun verran lohjennut ylirasitettujen ja paljon kärsineiden kreikkalaisten poliitikkojen virkistykseen jalon olympia-aatteen tiimoilta?

Onko jopa tuettu kreikkalaisen lahjomattoman veropomon kalliita lemmenleikkejä?

* * *
Mutta eihän tämä tämmöinen koske Suomea? Meillä vain osallistutaan vastuullisesti pyhän euron palvontaan yhteiskunnan ottamia velkarahoja ja tulevien sukupolvien teoreettisia tienestejä lainkaan säästelemättä. Nyt otetaan kaikki irti AAA-luottoluokituksesta!

Mutta yhtä kaikki, jos meidän hallitusherroilta kysytään, Suomi on sijoittanut eurotukiin vasta pähkinöitä. Jos nyt sattuisi menemään mukana vielä se pähkinäpuukin kaikkine juurineen, sekin olisi silkkaa vastuun kantamista. 

"Ei pidä olla itsekäs ja tuijottaa vain omaan napaansa! Tilanne on VAARALLINEN!"  (Pääsatraapilta jäätävää tuijotusta kiiltävien lasien takaa lievällä äänen värinällä ja käsien tärinällä tehostettuna.)

Mukava Montin setäkin kävi tuossa meitä vastuullisuudesta kiittelemässä ja meitin herrojen kokkien keitoksia kehuskelemassa, mikä olikin oikein ilolla merkille pantavaa.

Montin edeltäjä, se bungabunga, oli tuhma ainakin viedessään EU:n elintarvikeviraston Parmaan, vaikka isopate oli jo luvannut sen meille suomalaisille. Mutta pööt sille, joka vanhoja muistaa.

Mukava Draghin setä lataa parhaillaan setelisinkoaan. Ja sanoo, että nyt on muuten syytä ottaa jutut tosisaan! Vai onko panostettavana peräti Paksu-Bertta? (Ja onko Angry-Angelalta kysytty?)

* * *
Intrigöörin rajoittuneesta impivaaralaisesta näkökulmasta vastuullisia suomalaisia poliitikkoja ovat ehkä kepun Juha Sipilä ja persujen Timo Soini - molemmat tietysti tukijoukkoineen. Muut puoluejohtajat ovat vain alati siinä eurohuumassa niin kuumassa.

Impivaaralaisuus on intrigöörin mielestä laajemminkin Euroopan valo. Terve yhteistyö voi perustua vain itsenäisten kansallisvaltioiden omiin päätöksiin ja tekoihin. Väkisin ihmisiä ei voi vääntää yhteen muotoon kuin jonkin aikaa. Kaatui se lopulta universumin suurin piikkilankahäkki, pöyhkeä ja ponteva Neuvostoliittokin. 

Ja hättäilemällä saa vain pissipäisiä pilttejä. Kyllä vanha kansa tiesi! Euron pelastuspaketeilla on nääs aina hirmuinen hätä ja kiirus. Ja mitä siitä seuraa, siitä setelisinkoilusta, sen saatamme aavistaa. 

* * *