Enpä tiedä, mitä nykyisin saa kiinnitetyksi lainan vakuudeksi, mutta eivät asuttavat talot näillä korkeuksilla ole koskaan arvottomia. Rämäköinä aikoina 80-luvun lopulla talot saatettiin useinkin kiinnittää savupiippua myöten ja ainakin auton hinnan verran sitä yli. Silloin ihmisillä oli töitä ja luultiin, että oli olemassa ns. vakituisia työpaikkoja.
Jos maaseudun omakotitalossa edelleen asutaan, se on lähes aina pidetty hyväkuntoisena ja siihen on tehty kalliita remontteja. Jos vielä kunnallinen jätevesineuvoja sattuisi nyt koputtamaan tämmöisen "nollatalon" ovelle, asukkailla ei olisi nauru herkässä.
Maaseudun jätevesiasetus eli paljon puhuttu paskalaki vaatii, että kaikkien maaseudun ihmisten pitäisi hoitaa vessavesiensä puhdistus vaaditulle tasolle alle kahdessa vuodessa, vuoteen 2016 mennessä. Usein jätevesiremppaan eivät ykköstonnit riitä, vaan pienpuhdistamon hinnaksi voi tulla viisinumeroinen eurosumma.
Talon vakuusarvo ei nouse paskalain vaatimalla sijoituksella nollasta lainkaan, myyntiarvo toki saattaa vähän nousta, jos talolle löytyy jostain ostaja. Maaseudulla asuu myös varttuneempaa väkeä, joka suunnittelee viettävänsä vanhuusvuotensa jossain taajamassa, palvelujen lähellä. Jos taloa vastaan ei saa rahakaupasta lainaa, ovat monien monet haaveet romuttumassa.
***
Intrigöörilläkin oli joskus tuommoinen vaimon ja pankin kanssa yhteinen vanha omakotitalo vähän taajama-alueen ulkopuolella. Siellä oli kaikki 60-luvun herkut kaksine sakokaivoineen, kaksine omine talousvesikaivoineen ja öljylämmityksineen. Huh huijaa, mutta onneksi sekin rytö jäi myöhemmin toisille osakkaille eli vaimolle ja pankille. Lopulta tietysti pankki korjasi kaikki kauniit voiton hedelmät.
Mutta tulipahan istutettua sinne isolle tontille kymmenittäin puita ja pitkä kuusiaita, siellä ne komiasti rehottavat vieläkin. Jotta ei se meikäläisen elämä ole ihan hukkaan mennyt. Osa puista kasvanee vielä pitkään sen jälkeen kun meikä on ylätuvassa harppuhemmona tai useimpien tuttujensa kanssa alatuvassa ankarissa löylyissä.
Mutta takaisin asiaan: Maaseudun omakotitalon käyttöarvo ja myyntiarvo riippuu sen kunnosta ja sijainnista, eikä joidenkin kiilusilmäisten vippaamonhoitajien vakuusarviosta. Useimmiten noissa taloissa itsessään ei ole velkaa päällä eli rassarissa ei ole kiinnityksiä.
***
Velkojen kanssa asujalle tulisi ehkä nolo olo kuin niin monille yrittäjille 90-luvun lamavuosina, jolloin pankit vaativat käytännössä kaikilta lisää vakuuksia, ystävällisesti kai, sillä vain pari vuotta aiemmin pankit olivat kaikkien ylimpiä ystäviä. Lainan takaajaksi kelpasi niinikään käytännössä kuka vain, mutta vain maksukykyisiltä ne rahat lopulta pakolla revittiin.
Siinä hommassa kävi sitten niin, että me velalliset ja velkojen takaajat olimmekin pankkien todellisia ystäviä. Lamassa kouristelevien ökypankkien ylimpiä ystäviä olivat tietysti kansanedustaja ja ministeri, sillä he ottivat jalomielisesti pankkien raskaimmat kuormat meidän kaikkien veronmaksajien kontolle. Niinhän saattaa käydä vieläkin. Pahimmillaan suomalaiset maksavat vielä koko Euroopan kurjimpien pankkikelmien jättimäisiä kupruja.
Yksi entinen ministeri joutui peräti valtakummalliseen oikeuteen koplauksesta pankin kanssa. Muistaakseni kukaan pankkiherra ei saanut syytettä koplattuaan valtion eli politiikkojen kanssa surkeimmat velkansa valtion verotulojen piikkiin. Siinä samassa superkoplauksessa tuhottiin tuhansia yrityksiä, kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja tietysti paljon meitä taviskansalaisia.
Mutta kyllä maaseudulla tyhjilleen jäävä vanhan pariskunnan talosta saattaa tulla ongelma. Monesti ne talot ja mökit jäävät riitaisten perikuntien iki-kesäasunnoiksi, joita ei myydä, eikä vuokrata. Ehkä osa näistä nollataloista voitaisiin oikeasti vuokrata, jotkut haluaisivat kokeilla maalla asumista ensin vuokralla. Etätöiden tekeminen on maalla mahdollista, vaikka kaukaisimmilla korpimailla ja jänkhillä se saattaa tökkiä.
Onhan niitä asunnonvälittäjiä, jotka tarjoavat myös asuntojen vuokrausta, tässä ns. omistusasumisen ja pankkien ystävien luvatussa maassa. Mutta tämä ihmispolon elämä, sehän on monesti vain ongelmasta toiseen siirtymistä. Tai jos osaisi ottaa senkin asian myönteisesti, silloin elämä tarjoaisi aina vain uusia mielenkiintoisia haasteita.
***
Paskalakia googlatessa löysin Ilmarin vanhat järkevät kirjoitukset paskalaista, linkki yksi ja linkki kaksi. Kaiken ei olisi aina pakko olla niin julmetun kallista ja vaikeaa.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti