Sieltä ne äänestyskopit löytyivät kaupan pitkän käytävän laidalta, eikä jonoja ollut. Vaalivirkailijoina toimi kolme naista, joista ensimmäiselle näytin postista tulleen lomakkeen. Hän antoi minulle äänestyslipukkeen ja pyysi nähdäkseen henkkarit.
Olikohan sen verran epäilyttävän näköinen kansalainen, että saattaisin äänestää väärin? Vai oliko siinä vain kontrolli, ettei äänestyslippuja jaettaisi ihan kaikille ohikulkijoille? Joutuisin vielä kumminkin näyttämään henkkarin toisellekin vaalinaiselle.
Kopissa oli oikein kuivamustekynä numeron piirtämistä varten, kun tavallisesti siellä on vain narutettu lyijykynän pätkä. Niin se tekniikka kehittyy. Tiedä vaikka vuonna 2100 onnistuisi jo nettiäänestyskin vai hoitavatko jotkut meitä viisaammat äänestykset jo silloin puolestamme? Ai niin, mutta ei se enää meikäläistä koske.
Piirsin äänestyslippuun numeron 84. Sehän on se Kimmo Kil..., eipäs kun Jussi Halla-Ahon numero. Kimmon nimi vain jäi mieleen, kun häntä haastateltiin aamulla veroylessä, kerkesin just kakelle panemaan toosan kiinni ennen kuin se pölötys alkoi. No mutta ihan oikein se äänestysnumero meni.
Toisten virkailijoiden kanssa tiskillä meni ihan mukavasti, henkkari piti näyttää uudestaan, mutta joutaahan sitä näyttelemään. Kun piti istua tulostetun lomakkeen allekirjoitusta varten, meinasin polvellani kaataa koko vakaisen äänestyspuodin. Olen ehkä iso, mutta myös kömpelö.
Siinä sitä laitettiin lippua kuoreen ja sitä vielä lomakkeen sisään ja nekin toiseen kuoreen. Lopuksi vaalivirkailija laittoi ne kuoret sisältöineen johonkin, mutta en nähnyt mihin. Ei kai sentään ö-mappiin?
En sentään viitsinyt pyytää äänestystositteiden uurnaa tai mitä lie pahvilaatikkoa nähdäkseni. Pitäähän sitä luottaa ihmisiin. Ainakin Prisman makkaratarjous piti kutinsa ja läksi sieltä koriin vähän muutakin, kuten evakkopiirakoita.
Tulipa annettua ääni suomalaisen kansanvallan puolesta Euroopassa ja se on hyvä homma! Asiathan ovat niin, miltä ne tuntuvat ja nyt tuntui hyvältä.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti