Mikä on siis päätelmä, mikä nyt muuttuu kotimaassa? No, mikään ei oikeasti muutu, ei ainakaan vielä vuoteen. Viisikkohallitus istuu mahtijakkaroillaan sitkeästi kuin kylähullut muurahaispesässä. Suomen kaikinpuolinen kurjistus ja alasajo jatkuu. Köyhiä kuritetaan lisää, julkiset palvelut säästetään hengiltä. Täytyy vain toivoa, että edes osalla populasta menisi vielä kohtuullisesti, sillä Romaniasta ja Bulgariasta tuppaa varoittavia esimerkkejä tänne asti.
Nyt tapetaan valtion rankan velanoton takia myös lypsäviä lehmiä ja myydään tuhkia valtion komian kakluunin pesästä. Täytyy toivoa, että edes entinen ylväs tielaitos Destia kukoistaa ostajansa, suomalaisen Ahlströmin teollisuussuvun omistuksessa. No, on helppo veikata, että Destia pärjää jatkossa, mutta mitä sekin tulee pitkässä juoksussa maksamaan valtiolle? Jos kossu eli valtion Altia myydään, kyllä ostaja senkin firman äkkiä kunnolla kannattavaksi kirkastaa.
***
Keskustelun perusteella kaikille puolueille tuntui käyneen eurovaaleissa enemmän tai vähemmän mukavasti. Kristillisten edustajakin jaksoi keskustelussa moneen otteeseen hehkuttaa vaalivoittoa, eli parlamentista nyt putoavan edustajan saamaa suurta äänimäärää. Jos puolueen ainoa edustaja tipahtaa pois, puoluepomona en kuitenkaan osaisi pitää sellaista voittona, vaan tekisi mieli mennä itse sängyn alle piiloon.
Vihreiden äänitorvi kehui tietenkin vihreää teknologiaa maasta taivaaseen eli siihen kuuluisaan ihmisen pilaamaan ilmastoon asti. Persujen työmies Putkonen muistutti tylysti, ettei uutta vihreää teknologiaa saada kannattavaksi ilman roimia valtion tukia, joiden maksumies on tietenkin aina joku duunari. Jne...
Huonosti kuuntelemani keskustelu meni juuri niin kuin ammattipolitiikoilta saattoi odottaa. Puhetta piisaa, mutta miten sen saisi tuottamaan edes pelloille lannoitetta? Keskustelussa pompittiin tietenkin edestakaisin kotimaan politiikan ja unionin politiikan välillä.
Suomalaisilla politiikoilla onkin EU:n kanssa ikivanha ongelma: Miten voi olla yhtäaikaa kahden herran palvelija? Alttiina lakeijana ja herrana olo yhtäaikaa on sekin hankalaa. Toisaalta, jos lakeija on oikein sukkela, hän voi aina pujahtaa pahimmilta iskuilta piiloon herransa paksun selän taakse. Syyllisyyttä voidaan aina tarpeen mukaan työntää toisen niskoille.
***
Poliitikoista jotkut puhuivat taaskin radiossa, kuten aina vain, orastavasta tai versovasta talouskasvusta. Sepä olisikin meille kaikille ja erityisesti poliitikoille tarpeellista. Jälkimmäiset pääsisivät tuulettamaan tulevatkin teoreettiset jakovarat moneen kertaan, kuten he ovat tänne asti tehneetkin. Pian huomattaisiin taas ja uudestaan, ettei taloudessa kasvanut mikään muu kuin julkinen velkataakka. Ja poliitikkojen paksu nahka.
Mutta mitäpä niistä veloista, sillä sellaiset velat maksavat aina ne tai me verotettavat kansalaiset. Talouskasvun toivo elää silti poliitikoissa kuin lapamato entisessä Toivossa. Vain talouskasvu voisi turvata suojat..., eikun poliitikkojenkin hyvin vastuulliset työpaikat.
Intrigöörikin toivoo talouskasvua, mutta luulee, että tulevaisuudessa talouden kasvukäppyrät sahaavat loputtomasti kuin sairaan sydänkäyrä. Potilas olisi kumminkin pidettävä hengissä nopeasti vaihtuvissa tilanteissa eli suhdanteissa. Niinpä talouskasvun ikuisen odottelun sijasta pitäisi puhua paljon nykyistä enemmän hallitusta talouslaskusta, kansakunnan sieto- ja kestokyvystä.
Eikä hallittu talouslasku tarkoita sitä, että entinen meno raskaine rakenteineen ja byrokratioineen jatkuu, valtiolta ja kunnilta myydään kaikki mistä joku suostuu edes jotain maksamaan. Maailmanloppu ei tiettävästi tule vielä ensi vuonna ja jos tulee, siinä ei auta Maamme-laulukaan.
Suomessa melkein kaikki maksaa hurjasti, jopa puhdas vesi ja puu, joita molempia meillä on ylenpalttisesti. Ilmakin maksaa pirusti, sillä monen sortin viherpolitiikan ansiosta Suomessa ja Euroopassa suojellaan ilmaa eli ilmastoa koko maailman edestä. Suomi on pikku palanen aika pienikokoisesta niemimaasta maailmassa eli ränsistyvästä Euroopasta. Miksi sitten Eurooppa ränsistyy, se olisi ihan eri virsiensä väärti.
***
Olisi kumminkin hyvä kuulla joskus poliitikkojen puhuvan jokseenkin hallitusta talouslaskusta, missä tehtäisiin kuin saksalaiset eli pudotettaisiin palkkoja und muuta jakohyvää yleisen kilpailukyvyn takia. Samalla huolehdittaisiin kansalaisten perusostovoimasta säännöstelemällä keskeisiä kustannuksia, kuten ruoan, asumisen ja energian hintoja. Säännöstelee valtio ja kuntakin kovin montaa muutakin asiaa.
Samalla voitaisiin ihan oikeasti helpottaa uusien työpaikkojen muodostumista kaikenlaisiin yrityksiin. Alemmat työvoimakulut, keveämpi paperisota, jne. Tämä on yksinkertaista ajattelua kai, mutta parhaat konstit ovatkin yksinkertaisia, mutta ainakaan unionissa ei ole sellaista touhua osattu tai haluttu harjoittaa.
Jäsenmaat tai kansallisvaltiot on vain laitettu unionissa maailman finanssieliitin määräämään ruotuun. Ilmankos juuri tärkeän eurooppalaisen veroparatiisivaltion vahvaa miestä vängätään komission johtajaksi! Unionin monista muistakin molliolleista on kyllä kokemusta.
Jos hallittu talouslasku on muka täysin mahdotonta, silloin Luoja meitä auttakoon, sillä poliitikoista ei siihen ole. Sitten pitänee vain toivoa sitä Euroopan Liittovaltiota täydessä mitassa eli talousmahti Saksan johtamaa Neljättä Valtakuntaa. Saksaan meillä on kyllä turvattu ennenkin, aikoina joskus silloin, über alles.
***
Tulipa tuossa mieleen vanha poliitikkovitsi, liekö alunperin keksitty Kekkosesta: Jos oikein sukkelan poliitikon heittää ison kirnun pohjalle ja iskee männällä päälle, ei ikinä osu!
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti