11.5.2014

Pätevä vai sopiva?

En tiedä, pitäisikö demareita onnitella Antti Rinteen valinnasta puheenjohtajaksi. Ehkä pitäisi liittyä myötätunnosta puolueen itkijänaisten kuoroon? Demarinaisille saattaa olla lohduksi, että uusi puheenjohtaja lienee luonnehtinut jossain itseään miesfeministiksi.

Demarien Seinäjoen puoluekokouksessa tapahtui myös silkka ihme, sillä ammattiliiton änkyräveturi pätevöityi (taas) vilauksessa ministeriksi, vaikka valtiovarainministeriksi, ihan siitä vain.  Mikä ettei miehen pätevyys riittäisi heti sopivasti myös pääministeriksi, ellei sitä pelipaikkaa pitäisi toistaiseksi ylikansallinen kokoomus?

Suomalaisessa politiikassa on vuosien mittaan nähty vaikka minkä sortin pätevöitymisihmeitä. Jos joku poliittisesti sopivan pätevä merkkihenkilö ei ole heti löytänyt kultaista kädenojennusta, hänelle on saatettu järkätä ihan uusi kotipesä, siihen tarkoitukseen perustettiin muinoin SAK:n ex-pomolle oma puoti eli eläketiedotuskeskus. 

Suomalainen ministeri saattaa kelvata luottamustoimensa jätettyään unionin komissioon ja ties mihin paksusti pehmustettuihin ns. kansainvälisiin tehtäviin. YK:n huippuvirkojakin on suomalaisille väläytelty, mutta ehkä maamme vain on pieni ja siksi jää. Myös kotimainen kateus on saattanut viedä kannatuskalat vedestä.

Politiikan ennustelu on aina vain vaikeampaa, sillä kaikki tuntuvat pelaavan vähintään kaksilla korteilla. Kansallisen politiikan ja muiden kotimaisten elinkeinoelämän tehtävien lisäksi elämme fantastisessa EU-huumassa, joka toki kannustaa poliitikkoja aina vain suurempiin saavutuksiin, lainkaan itseään säästämättä. 

En toki halua vähätellä polittista työtä, sillä ainakin pääministerin ja rahaministerin postit varmasti syövät miestä tai naista. Eräs tuttu vvm, ennen euroaikoja, luonnehti  tehtäviään sanoen, ettei kotielämälle jää aikaa ollenkaan ja vastuu kaatuu päälle kuin seinä. Muissa ministeriöissä ministeri saisi tehdä paljolti makkaran mieleisekseen, jos osaisi, sillä pätevääkin apuvoimaa byroon pyörittämiseksi on saatavilla. 

Tavalliset kansanedustajat ovat Sirkus Finlandian Arkadianmäen osaston vakiohjelmiston armoilla, siellä aikaa kuluu paljon myös turhuuteen, mutta ainakin hyö voivat sanoa, että huisketta riittää. Joillekin edustajille toi ainakin ennen tyydytystä kasata älyttömiä paperivuoria kopperomaiseen työhuoneeseensa. Ehkäpä työtilat ovat jo paremmat, jotta sinne mahtuisi   pinoihin vielä enemmän papereita?

***
Tänä aamuna US:n Puheenvuorossa oli mielenkiintoinen Nato-keskustelu. Tässä on nyt vuoden päivät aikaa siihen, kun uusi eduskunta on valittu ja vahatuilla käytävillä riittää liikettä, kun sopivat ja pätevät sinkoilevat pohjustamassa uutta jallitusta ja jakavat ministerien paikkoja. Suomen puolustus nousee vahvasti vaalikeskusteluun. Uuden eduskunnan ja hallituksen on välttämättä otettava kantaa myös Natoon.

Intrigööri toivoo parasta, mutta ei jaksa uskoa siihen, että Suomessa uskallettaisiin ikinä järjestää kansanäänestystä mistään tärkeistä asioista, kuten Natosta. Kyllä politiikan pahimmat luikerot eli puoluepamput takapiruineen luistelevat siitäkin todellisesta vastuusta kansalaisia kohtaan.

Pääkanisteri Katainenkin oli vähätellyt valtiota ja sen roolia tuoreessa puheessaan. Kokoomuskin on kuulema vapauttamassa aina vain enemmän ihmisiä tekemään omia valintojaan. Kaipa jokainen syrjis saa jatkossakin valita ikioman leipäjononsa ja terkkarinsakin, jos sattuu sinne asti joskus pääsemään. 

Mutta pitäähän Kataista ymmärtää, sillä mitä sitä olemaan jonkin menneisyyden haamuja  vilisevän pohjoisen EU-osavaltion pomona, kun voisi vaikuttaa komissiossakin, kokonaisen menneisyyden aaveita kuhisevan maanosan hallinnossa. 


***

Ei kommentteja: