Kotouttaminen pitäisi kuitenkin tehdä pakolaisten kotimaissa tai niiden lähellä leireillä, joista kotiin paluu olisi myöhemmin mahdollista. Koska kotoutuksesta pitäisi tehdä vientituote, sitä ei pitäisi harjoittaa vain rajoitetuin voimavaroin Suomessa,. Ollakseen laajaa ja tehokasta, kotouttamista pitäisi tarjota jo heti alkuun siellä pakolaisten lähtömaissa ja väliaikaisissa sijoituspaikoissa, kunnes ihmiset pärjäisivät kotiseuduillaan ja ihan omillaan.
Afrikkaa ja osia Aasiasta ei voida asuttaa muutenkin jo liikakansoitettuun Eurooppaan. Kiintiöpakolaisia voidaan ottaa Suomeen vain vähän eli noin 750 ihmistä vuodessa. Suorat kustannukset jo tästäkin ovat Suomessakin ainakin kymmeniä miljoonia euroja joka vuosi. Kaikki eivät valitettavasti kotoudu koskaan tänne outoihin olosuhteisiin, eivätkä edes halua kotoutua. He eivät myöskään pääse täällä tienaamaan, joten kustannukset yhteiskunnalle kertautuvat per nuppi kymmenien vuosien kuluessa.
Ajatellaan nyt vaikka, että Suomen antaman reilun miljardin euron vuosittaisen kehitysapu käytettäisiin pääosin ihmisten kotouttamiseen lähtömaissa tai niiden naapurimaissa, ellei leireiltä ja slummeista voi vielä palata kotiseudulle. Ihmisten nykyisiä olosuhteita ja heidän pärjäämistään joskus tulevaisuudessa voitaisiin tukea monin tavoin.
Pakolaisleirillekin pitäisi kotouttaa siten, että ihmiset pärjäisivät siellä paremmin ja aikanaan paluumuuttajina. Kyllä kotonaan tai edes kotimaan naapurissa on ihmisen helpompi kotoutua kuin jossain kaukana aivan vieraissa olosuhteissa. Rahan jakaminen kalliiden eurooppalaisten sosiaaliapujen muodossa ei ole kestävä, eikä tehokas ratkaisu. Samoilla rahoilla saataisiin hyvin paljon enemmän aikaan ihmisten lähtömaissa.
Oikeaa elämää jo leireillä
Pitääkö pakolaisleirien olla vain ankeita ja turvattomiakin säilytyspaikkoja? Tilaa esim. Afrikassa riittää, jättimäinen manner ei ole ylikansoitettu. Pakolaisten nykyiset sijoittajamaat siellä saisi varmaan järkisyillä ja sopivilla tukitoimilla suopeiksi sille, että jo leireillä tuotettaisiin itse edes ruokaa, mikä olisi mm. paikallisiin oloihin sopivaa viljelyä. Leireillä voitaisiin myös valmistaa pienteollisissa yrityksissä kaupallisia käyttötavaroita, muitakin kuin perinteisiä naisten käsitöitä.
Tietenkin leirillä pitää järjestää myös monipuolista koulutusta ja terveydenhoitoa. Pakolaisleireistä voitaisiin tehdä pitkälti itsenäisesti toimivia kaupunkeja, koska lähtömaiden ongelmien ratkaisemisessa yksi vuosikymmen on lyhyt aika. Pakolaisten lähtömaat ovat joskus täysin kelvottomia, yhteiskunta on romahtanut sekasorron tieltä, jos sitä on koskaan oikein ollutkaan, eikä sinne voi turvallisesti palata, ei ehkä koskaan.
Esimerkiksi Israelin ja Palestiinan ongelmissa reilut 60 vuotta eivät ole tuoneet juuri parannusta, satakaan vuotta ei taida riittää. Afganistanissa käydään varmaan heimosotia vielä loputtomasti, länsimaiden sotiminen siellä vaatii paljon uhreja ja kasvattaa kantaväestön katkeruutta.
Somaliassa ei ole edistytty edes Somalimaan itsenäisyyden tunnustamiseksi, jne. Pakolaisuus on käytännössä pysyvää, koska miljoonaisia väestöjä ei voida siirtää edes väestönsiirtojen ihmemaa Ruotsiin, mutta yritys siellä on kova. Stalin oli aikoinaan kansojen siirtelyn maailmanmestari.
Nälänhädät ja pahimmat sairaudet olisivat EU:n kaltaisten toimijoiden voimavaroilla melko nopeasti hoidettavissa. Mutta toisten vihaaminen ja sotiminen vain kiihtyvät.
***
Uusia paikallisia ratkaisuita tarvitaan. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden lähtömaissa järjestettävän kotouttamisen etuihin kuuluisi sekin, ettei esim. Suomesta tarvittaisi lähettää maailmalle kuin pieni joukko eri alojen osaajia, asiantuntijoita, kouluttajia ja opettajia. Varsinainen ydinjoukko koostuisi pääosin oikeista Suomesta palkatuista moniosaajista, mistä vähän tarkemmin tämän postauksen loppuosassa.
Koko Euroopalle voitaisiin muodostaa uudenlainen hyvää tekevä muukalaislegioona kehitysaputyöhön.
Suomessahan ei tahdo mikään osaaminen riittää edes kotoperäiselle porukalle, kun työttömyys kasvaa rajusti. Humanitaarisella maahanmuutolla ei Suomen olematonta työvoimapulaa koskaan paikata, eikä heikkenevää huoltosuhdetta kohenneta. Jotain muuta on keksittävä.
Maahanmuuttajat ovat kuulema nuorempia kuin suomalaiset, siis sitä kuuluisaa huoltosuhdetta ja kestävyysvajetta paikkaamaan. Sekään väite ei pidä paikkaansa, sillä meillä on jo hirmuisen paljon nuoria työttömiä ihan omasta takaa. Työikäisiä riittää reservissä, vielä jaksavista eläkeikäisistä puhumattakaan. Mamutkin ikääntyvät.
Työperäinen maahanmuutto johonkin tiettyyn tarpeeseen on kokonaan eri asia kuin jatkuva kiintiöpakolaisten tai turvapaikanhakijoiden ottaminen. Turvapaikanhakijoita Suomen pitänee vastaanottaa edelleenkin, mutta suomalaiset sosiaaliedut tulijoille eivät saisi enää olla selvästi houkuttelevammat kuin muissa Pohjoismaissa tai Keski-Euroopassa. Sosiaaliturvalla elvistelyyn rikkaan maan tapaan ei meillä liene enää varaa, eivät ökyrikkaat norjalaisetkaan sillä asialla uhoile.
Intrigööri on tasa-arvon kannattaja, jokaisella pitää olla yhtäläiset ihmisoikeudet, mutta lähtökohdat ovat hyvin erilaiset, eikä ihmisoikeuksia pahassa maailmassa useinkaan kunnioiteta. Olisi kyllä aika kammottavaa olla jonkin herrakansan lailla valitsemassa kotimaistaan ja kotiseuduiltaan henkensä kaupalla paenneita ihmisiä slummeista tai leireiltä - nuo tuosta otetaan Suomeen kotoutettaviksi ja kaikki toiset jätetään tänne kurjuuteen rämpimään.
Pakolaisten valitseminen on kuin kiihkouskisten houreita oikeauskoisten ihmisten tempauksista lopun aikoina taivaaseen: Yksi autuas tupsahtaa ohjuksen lailla pomon luokse yläkertaan. Tuhat pakanaa jää haavi auki katselemaan ja maailmanlopun lieskoissa palamaan. Pianhan se loppu lienee meillä edessä, liekö joululahjoja turha ostella, mutta kinkkua voisi paistella ja maistella jo ennakolta.
Mutta taas asiaan: Yhden kiintiöpakolaisen tai turvapaikanhakijan vastaanottajamaalle aiheuttamilla kuluilla voitaisiin auttaa siellä lähtömaissa kymmeniä tai satojakin ihmisiä ja pitkän aikaa. Suomi on maailman avustuskentillä vain yksi pieni toimija. Onnistuneet uudistukset rohkaisisivat muita auttajamaita tulemaan mukaan. Pakolaisista tulisi yhä useammin "asuvaisia", siellä kotiseudullaan.
Suomen antamassa kehitysavussa heiluu osallisina monenlaisia järjestöjä, jotka hyvin joutaisivat touhuta vastaisuudessa vain omilla varoillaan. Kehitysapua on Suomesta annettu parin vuosikymmenen aikana reilusti yli 10 miljardia euroa. Suomirahaa on ripoteltu maailmalla kuin suolasirottimesta yli 130 kohteeseen, sitä riittää jopa rikkaiden venäläisten hankkeisiin. On silkkaa valehtelua väittää, että se kaikki kehitysapu olisi ollut kunnolla suunnattua, valvottua tai edes mitenkään tehokasta. Toivottavasti matkan varrella on ollut joitain onnistumisiakin?
Kehitysavun päälle valtion ja kuntien kontolle tulevat tietenkin kaikki maahanmuutosta aiheutuvat kustannukset, joiden nykyistäkään määrää ei virallisesti tiedä kukaan, eikä ainakaan kerro sitä taviksille eli maksajille. Ei sellainen voi olla rehtiä ja oikeaa auttamista tai verovarojen käyttöä.
Parhaat asiantuntijat töihin
Eikö olisi jo aika ajatella asioista toisin ja tehdä suomalaisesta kotouttamisen osaamisesta oikea kansainvälinen vientituote! Rahat siihen saadaan siis mm. lakkauttamalla turha kiintiöpakolaisten ottaminen, koska se hyödyttää vain harvoja ja maksaa hyötyihin nähden suhteettoman paljon. Kiintiöpakolaisten ottaminen ei ole pakollista, vaikka niinkin väitetään. Kysymys on valinnasta, ns. sitoumukset ovat muodollisia ja peruttavissa.
Etusija uudenlaisen paluuseen perustuvan kehitysyhteistyön pioneereille pitäisi positiivisen syrjinnän tai -valinnan nimissä antaa täällä jo kertaalleen kotoutetuille maahanmuuttajille. Esimerkiksi Afrikkaan pakolaisten auttajiksi pitäisi lähettää ja palkata vain täällä jo suomettuneita maahanmuuttajia, jotka eivät olisi unohtaneet juuriaan. No, siitä ei liene pelkoa.
Paljonko tuollaista henkilöstöä tarvittaisiin, no se täsmentyisi kyllä, mutta eiköhän siellä olisi töitä vaikka kaikille halukkaille lähtijöille. Siinähän he samalla petaisivat omaa paluutaan synnyinmaahan, sitten kun se on mahdollista. Kotimaahan on rakas kaikille muille ihmisille maailmassa, paitsi joillekin suomalaisille vinoutuneille ja sen kaltaisille.
Suomeen maahanmuuttaneiden on täällä vaikea työllistyä ja oppia uusia paikallisia mongerruksia, joita pitäisi osata jopa kaksin kappalein. Lisäksi täällä on pelottavia uskonnollisia ja etnisiä tapoja, pahimpina ovat koulujen hurmoshenkiset joulujuhlat ja yleinen syntinen sekasaunottelu. Juuri nyt useimmat ugrit aikovat jopa syödä urakalla sikoja!
Pakolaisten lähtömaissa tehtävän kotoutuksen parasta antia voisi olla Suomeen jo kertaalleen muuttaneiden antama vertaistuki. Siinä kotoutuksessa eivät kieliongelmat tai Suomessa pakollisten nipotutkintojen pikku puutteet haittaisi. Suomessahan pitää olla jokin suoritettu tutkinto, että ihminen osaisi olla ilman valvontaa kotonaan, syödä ja käydä pesulla.
Uuskotoutuksessa tärkeämpää olisi, että kullekin lähtömaassa kotoutettavalle pakolaiselle olisi tarjolla omankielinen ja samasta klaanista lähtöisin oleva kotoutuksen moniosaaja, jolla olisi sellainen sopivan laaja käsitys monista suomalaisille vieraista asioista, joita emme ikinä voi omaksua.
Jos joitakin satoja nykyisiä kotoutuksen kantasuomalaisia asiantuntijoita jäisi työttömiksi, heille saattaisi löytyä töitä esimerkiksi kestävyysvajeen paikkaajina vanhusten hoidossa, köyhäin keittiöissä tai vankeinhoidossa. Eikös kaiken kehitysyhteistyön ja myös kotouttamisen jalo päämäärä olekin tehdä itsensä tarpeettomaksi?
Ja siunatuksi lopuksi: Jos emme uskaltaisi tehdä mitään uudistuksia ja kokeiluja, istuisimme kaikki vieläkin puussa mussuttamassa pähkinöitä ja ötököitä, raapimassa toisiamme jossain Afrikassa. Rohkeimmat olisivat ehkä jo luolassa Euroopassa yhdessä neandertaalien kanssa irvistelemässä ja raakaa lihaa popsimassa, siis vieläkin.
Suomi voi vielä toistaiseksi itse valita, miten se toimii ja mihin se velkavetoista valtion kassaa käyttää. Suomi voisi näyttää maailmalle tietä vastuullisen ja kestävän auttamisen saralla. Ainakin niin kauan kuin valtion luottokortilla on vielä katetta.
Mutta eiköhän auteta erityisesti Afrikka kokonaan takaisin afrikkalaisille, kuten useimmat heistä kaiketi haluaisivat! Hyvä Suomi!
Uudempi teksti: EU:lle muukalaislegioona.
Linkki: Onko koko EU:n pakolaispolitiikka rasistista?
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti