Lääkärit poliisiopistoon?

Joskus päiväkoti-ikäisen tytön toiveammatti saattoi olla "lääkärihoitaja tietysti". Pienet pojat varmaan kiinnostuisivat, jos "lääkäri-poliisi-palomies tottamooses" nähtäisiin yhtenä uravalinnan mahdollisuutena sen perinteisen "bobcatin kuljettaja" -haaveen lisäksi.

Ministeri Maria G-R ainakin ajatteli lapsia uusimmassa kohkauksessaan, minkä mukaan lääkärien pitäisi olla sormi hälytysnapilla silloin, kun hoitoa tarvitsevaa lasta tuodaan vastaanotolle. Ministerin mielestä lääkärien pitäisi kilauttaa suoraan poliisille, eikä sossuun, jos he epäilevät lapsen pahoinpitelyä. Lastensuojelun arvioraportti valmistunee keväällä. Ministeri lupaa raportin pohjalta käytännön ehdotuksia toimenpiteiksi jo kevään kehysriiheen.

Intrigööri arvostaa hyviä lääkäreitä, jotka välittävät potilaistaan muutenkin kuin määrällisenä suorituksena ja luottaa yleensä ammattilaisten harkintaan. Ainakin julkisella puolella lääkäreistä on uupelo ja kansalle olisi parasta, jos lääkärit keskittyisivät päätehtäväänsä eli pitämään potilaansa hengissä ja jopa tolkun kunnossa.

Lääkäriliiton edustajan kannanotto kuulosti asialliselta. Hän epäili, etteivät vanhemmat ehkä toisi lastaan helposti lääkärille jos he pelkäisivät, että asiasta ilmoitetaan suoraan poliisille. Nykyään lääkärit ilmoittavat pahoinpitelyä epäillessään asiasta sosiaaliviranomaisille, jotka pystyvät usein auttamaan perhettä ilman poliisin väliintuloa.

***

Nykyisinkin lääkärien pitää kai ilmoittaa poliisille, jos he epäilevät lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Niinikään lääkärien kontolle on sälytetty ilmoitusvelvollisuutta, jos potilas tai asiakas ei näyttäisi olevan enää kykenevä kuljettamaan autoa. Myös vastuuta potilaiden aseluvista on koetettu tunkea lääkäreille. 

Moni vanhempi äijä tai muija saattaa jo harkita kahdesti lääkäriin menemistä. Pitääkö lasten vanhempienkin arkailla lääkäriä, jos muksu vaikka loukkaa  itsensä leikkiessään? Joskus  lapset muksivat toisiaan. Pitäisiköhän lääkärien vielä pitkän koulutuksensa lisäksi tai ohessa suorittaa poliisiopiston pikakurssi? 

Intrigöörin mielestä ministereitä ja kansanedustajia on ihan liikaa, ellei heillä ole järkeä keskittyä hyödyllisiin asioihin sen sijasta, että yhteiskunnan kontrollia halutaan joka asiassa viedä pitemmälle. 

Eiköhän pidetä lääkärit lääkäreinä, poliisit poliiseina ja sossutädit sossuina. Vai ovatko asiat maassa jo niin huonosti, että nämä sektorit pitää yhdistää? Jos niin on, eikö se nuohouskin hoituisi palo- ja pelastustoimen ohessa ja vaikka lisäksi selviämisaseman pito jossain paloaseman kellarissa? Monta muutakin juttua voisi yhdistellä.

***

Ministeri Maria G-R oli intrigöörin mielestä kansakunnalle eniten hyödyksi selittäessään venäjäntaitoisena maan edustajana venäläisille, ettei Suomessa vainota heitä sen enempää kuin omiakaan kansalaisia. Hyvät tai asialliset suhteet venäläisiin ovat meille tsuhnille arvokkaita, ihan yhtä lailla kuin yhteisvastuuriippuvuuksien kehittäminen EU:n tulevaan liittovaltioon. 

Kukaan ei tiedä, kuinka kauan EU rahaliittoinen pysyy pystyssä. Iso Venäjä on pienellä Suomella on aina vieressä. Ehkä kauniille Marialle löytyisi tällaisia tärkeitä suhdetoimintatehtäviä senkin jälkeen, kun ministerin pesti päättyy?

Voi olla, etten muista tässä kuin osan asioista, joita ilmeisen tarmokas ministeri Maria on tässä vajaan parin vuoden aikana liputtanut. Ensimmäisiä hankkeita taisi olla keppanan lantraaminen lirukaljaksi. Jossain vaiheessa hän lupaili terveyskeskusmaksujen poistamista sitten, jos sdp on hallituksessa vielä ensi vaalikaudella, heh. Nyt ollaan kuulema taas tiukkaamassa tupakinpolttoa parvekkeella ja kotona. 

Tupakit ovat muutenkin jo kaupan kassojen ja asiakkaiden iloksi piilon takana. Korvikkeista on armollisesti hyväksytty vain nikotiinivalmisteet, sähkötupakka tai nuuska kuulema tappaisivat  addiktipoloisen heti kerralla. Kaljan ja viinan myyntiä, sitä kyllä jaksetaan aina suosia, sillä tuollaiset lähes haitattomat terveystuotteet  ovat asia erikseen!

***

Tietenkin lapsista pitää huolehtia.  Pitää vain luottaa edelleenkin siihen, että virallishuolehtijat käyttävät arkijärkeä. Uusia ohjesääntöjä, lakeja ja asetuksia ei tarvita joka ikisessä asiassa. Pikemminkin pitäisi tehdä toimijoille selväksi, että ainakin kiireellisissä tapauksissa pitää käyttää sitä omaa järkeä, eikä plarata lakikokoelmaa. Mikä tästä tulee, jos emme enää voi lainkaan luottaa toisiin ihmisiin ja virkaihmisiin? Poliitikkoihin enää vain harva jaksaa uskoa.

Lasten huostaanotot maksavat jo nyt rahassa vuosittain kymmenkertaisesti sen, mitä nyt kai tarvittaisiin esim. Turun telakan risteilijätilauksen tukeen - lainana. 

Osa huostaanotoista on toki tarpeellisia ja kiireellisiäkin, mutta monilta näistä lapsista elämä voi mennä saman tien lopullisesti pilalle tai hunnigolle. Huostaanotto särkee lapsen kodin ja perheen. Yhteiskunnan pitäisi olla kykyjensä mukaan ihmisten, perheiden ja lasten tukena, eikä vain kyttääjänä, käskijänä ja rankaisijana. Käytännön perhevalmennusta ja tilapäistä kotiapua tarvittaisiin.

Olisiko kansanedustajien, lainsäätäjien pidettävä kunnollinen tauko uusien ukaasien väsäämisessä? Yleinen ilmapiiri maassa kääntyy jo ahdistavan puolelle. Eikö pikemminkin pitäisi aloittaa suurtyö ja tarkastella vanhoja lakeja, ikivanhojakin, jotta kuinka hyvin ne palvelevat kansalaisia ja yhteiskuntaa? Jos talous ei ole jonkun viisaan mielestä talvisotaa, ei sitä saisi olla lakien säätäminenkään.

Voihan olla, että tällaiset itsenäiset lakien parantelut ovat valmiiksi tuhoon tuomittuja, kun odotamme, että EU:n säätämät lait jyräävät Suomen lait 99-prosenttisesti. Lopulta saamme ehkä itse päättää jostain, kuten liputuspäivistä, mutta emme lipusta. Eduskuntaa tarvitaan pian vain unionin määräysten leimasimeksi ja ministereitä toimeenpanijoiksi. Vai tarvitaanko käskynhaltijaksi enää mitään muuta kuin vähän järeempi tekoäly?

* * *