Tipaton tammikuu on intrigöörin mielestä hyvä ja iloinenkin perinne, ennen muuta se on vapaaehtoinen valinta ja kokeilu. Jos haluaa valkaista nenukkia, kohentaa kuntoa ja mieltä, ei tarvitse keksiä selityksiä, eikä mennä asiassa auton, akan tai työn taakse porukan kaljailtaa tai saunareissua piiloon. Tipatonta uuden vuoden alkua voi viettää jos vain siltä tuntuu.
Tänään kaupallismediassa (kame, vrt. some) on, palvelunestoiskujen lisäksi, kierrellyt Kansan Uutisten juttu tylyhköstä työterveyslekurista, joka lyttää koko tipattoman tammikuun idean kai turhana ja joutavana. Yhdestä raitistelukuukaudesta kun ei tuon lekurin mielestä ole maksalle mitään hyötyä. Maksa ei taida moista pikku katkoa edes huomata? Miten lie sitten haiman laita?
Intrigööri ei ala äitellä lääkärien kanssa maksasta ja sen toiminnasta, koska lääkäriopisto jäi itseltä väliin. Epäilen kyllä, että pelkkä tipaton tammikuukin riittäisi saattamaan vilpittömän viinan nautiskelijan maksaparan ihan hämilleen. Varmaan se möykky solutasolla edes vähän vinkuisi, että "onko kurkku katki, kun ei viinaa tule, eikä edes kaljaa, mitä?"
Jutussa jututettu työterveyslääkäri ei ole tainnut oikein sisäistää koko ryyppäämisen meininkiä, alkoholismin ihmemaailmasta puhumattakaan. No, aika lailla mahdotonta alkoholiongelmaa onkin ymmärtää, ellei ole itse sitä kokenut. Toinen mahdollisuus ymmärrykseen on tehdä pitkään päihdetyötä, jolloin saattaa siinä sivussakin sisäistää sen, ettei alkoholismissa todellakaan ole mitään järkeä. Eikä mikään ei ole niin hankala tai toivottoman tuntuinen kuntoutettava kuin joku itsepäinen alkoholisti.
Huumekoukkuihin jääneillä ongelmat ovat samankaltaisia, mutta kuulema ne ovat vielä pahempia ja kärjistyneempiä. Alkkis ei edes tarvitse varastaa satasia päivässä pysyäkseen pöllyssä. Kympillä, parillakin päivän pärjää, jos ei sotkeudu tai pääse saluunoihin. Kiljua panemalla pääsee vieläkin vähemmällä. Jos sitten hönössä osaa pysyä kiltisti kämpillään?
Sanotaan, että nykysin on hyvin vähän pelkkiä viinan ja kaljan kittaajia, sellaisia kuin intrigööri joskus oli. Ongelmaiset ovat enimmäkseen sekakäyttäjiä, viinaa, lääkkeitä ja huumeita, millä vain suinkin päänsä sekaisin saa.
Vain silloin, jos...
Nykyisin jotkut harrastavat viinejäkin, joita meikä ennen otti hyvin varovasti ruoan kanssa vain silloin, jos joku jossain tarjosi. Muistan, että toisaalla, tietyissä piireissä oli tarjolla ruskaviiniä raikkaassa ulkoilmassa nautittuna. Sanottiin, että otetaanpa nyt ruskaa pakkasella. Taskulämmintä gambiinaa muistelen vieläkin kauhulla. Rajoitin kyllä juomistani, otin ainoastaan silloin jos itsellä oli tai joku tarjosi. Ja saunailtoina.
Mutta taas asiaan: Jo KU:n jutun otsikko on leimaava: "Tipaton tammikuu kertoo alkoholiongelmasta". Onneksi kyseinen lehdykkä ei taida olla ihan luetuimpien joukossa. Tuommoinen asenne romuttaa koko hyvän idean tipattomasta tammikuusta. Jos raitistelet tammikuussa, olet alkkis, niinkös? Leimoja vain lätisee.
Alkoholiongelma on "olemassa" haudanvakava juttu. Jos elämän muut suuret vastoinkäymiset eivät selätä miestä tai naista, viina ja muut huimausaineet sen kyllä tekevät. Kuukausi selviltä päin on normaalistikin, mutta usein viinaksia nauttivalle kova juttu. Onhan myönteinen ja palkitseva kokemus osoittaa itselleen ja siinä sivussa porukoille pystyvänsä olemaan irti iloliemistä kokonaisen kuukauden.
Jos ihmiselle sitten joskus myöhemmin tulee viinaongelma, on takaraivossa se koettu pirteä tipaton tammikuu. "Pystyin siihen silloin, miksi en pystyisi nyt?" Jos ratkeaakin kesken sen tipattoman kuukauden kokeilun, onpahan edes yrittänyt. Yrittää voi aina uudestaan.
Moni lääkäri ajattelee vain jotain elintä, kuten maksaa. Ja potilas ajatelee sitä, mikä tässä maksaa. Eikä alkoholismi ole kaikkien mielestä mikään sairaus, vaan jotain muuta renttulismia, tahdon heikkoutta. Ko. lehtijutun lääkäri leimaa tammikuiset tipattomat ongelmaisiksi, mutta sanoo silti, että tipatonta kuukautta kannattaa viettää. Terveellistä määrää viinaa ei hänen mielestään olekaan. Olisi tuosta aiheesta varmaan parempikin juttu irronnut, vaikka oliko toimittajan tarkoituskin mollata koko tipattomuus?
Oli miten oli, alkoholiongelmaisia ihmisiä lienee Suomessa jokunen sata tuhatta. Ongelmaa on vuosikymmenien varrella paljon tutkittu, myös Alkon rahoituksella. Viisaita miehiä ja naisia mielipiteineen on kovasti paljon. Intrigöörikin lueskeli joskus satunnaisesti Alkoholipolitiikka -lehteä. Hukkaan menivät nekin viisaudet, en tainnut niistä kuivista lätinöistä paljon ymmärtää tai ainakaan sisäistää.
Tipattomuus on varminta
Onneksi on myös lääkäreitä ja muita käytännön ammattiauttajia, joilla on alalta paljon kokemuksia ja hommassa tervettä realismia. Jos ja kun viina vie tosissaan miestä, mies ei sitten enää ikinä ole viinaa vahvempi. Ainoa keino selättää alkoholiongelma pysyvästi on juuri se tipattomuus, mitä usein halutaan kyseenalaistaa. Tammikuu ei kuitenkaan riitä, ratkaisun tarttee olla pysyvä, vaikka sitten ikivanhalla päivä kerrallaan -menetelmällä.
Juojia ja juopottelijoita on kovin montaa sorttia. Toisista ei tule ikinä alkoholisteja, vaikka he ryyppäisivät joskus kuin naima-aslakit. Jotkut a-holistiset tyypit tai nk. ryyppymiehet hoitavat aina jotenkin työnsä ja asiansa, perhekin voi pysyä koossa. Monilta menee kaikki hurlumhei ja kerran toisensa jälkeen, kunnes puupalttoo kutsuu, jne.
Ihmispolo tarvitsisi ongelmissaan monenlaista apua. On jo edistystä, jos ongelmainen edes myöntää oman ongelmansa, muuten on mitään apua turha tarjota. Alkkikset ja muut aineiden uhrit kaipaisivat myös katko- ja hoitopaikkoja, kosteita ja kuivia, korvikkeitakin. Hoitoon tai avun saajaksi on vain tässä paremminvoijien luvatussa maassa yhä vaikeampi päästä. Työssä olevilla on vielä mahdollisuus hoitoon, muilla on huonompaa.
Alkoholisteista ja heidän kaltaisistaan rikkinäisistä ihmisistä on tulossa todella pahnan pohjimmaista porukkaa, mihin ei haluttaisi koskea pitkällä tikullakaan. Lihavuuskin lisäongelmineen taitaa nykyisin olla itse aiheutettu sairaus, jolla ei sääliä saa, kalliista hoidosta nyt puhumattakaan?
Suomessa ei ole vain kahden kerroksen väkeä, kerroksia on enemmän, niitä nyt tässä erittelemättä.
Alkoholisteille on silti vielä tarjolla apua, jos itse sitä haluaa. Löytyy vertaistukea vaikka kahden A:n ryhmistä melkein jokaiselta isommalta kylältä. Virallisempaa mallia saa sitten vaikka yhden A:n klinikoilta ja terkkareista. Ratkaisevaa on, osaako ihminen edes kysyä apua ennen kuin putoaa ns. oman pohjansa läpi, eikä enää halua sieltä nousta. Mikään apu ei kuitenkaan ongelmaista suosta nosta, ellei hän itse sitä tee!
Kannattaa ehkä viettää tipatonta tammikuuta, tarpeeseen tai huvin vuoksi ja hankkia itselleen voimauttavia kokemuksia, sanoi joku yksittäinen valkotakki mitä vain! Tipattomassa tammikuussa ei ole mitään pahaa, mutta joissakin näköalattomissa "auttajissa" voi olla.
Moni nääs putoaa aineiden käytön vuoksi elämän pelistä pois. Joku harva nousee sinne vielä takaisin. Uskovaiset holistit sanoivat joskus, että ylätuvan ukolla on harvapiikkinen harava, millä se joskus juoppokööristä vetäisee, josko sieltä jonkun reppanan pois saisi. Selitys on tuokin.
Mitä me tästä opimme? Ehkä sen, että tippa voi tappaa, mutta harvempi sitä ämpäriin hukkuu.
* * *
Nykyisin pitäisi höpötellä ennemmin päihdeongelmista kuin pelkästä alkoholismista, sillä rumassa kuvassa ovat mukana melkein kaikki konstit, millä ihmispolo saa päänsä sekaisin. Huumeiden käytöstä pois pyrkiville löytyy monilta paikkakunnilta omat NA-ryhmänsä, joista tämä linkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti