Vai eikö suomalaiseen systeemiin vuosikymmenien varrella sisäänrakennettua korruptiota lasketa? Vaikeaa sen osoittaminen olisikin keskinäisen peittelyn ja suojelun yhteiskunnassa.
Toisaalta sisäänrakennetusta korruptiosta hyötyvät vain harvat ja valitut, kultahampaat ja suppusuut. Hyvin palkituista suojatyöpaikoista nautimme lähinnä edustajiamme välityksellä.
No, tiedä tuota. Tosi on kuitenkin, ettei kauas itäiseenkään suuntaan tarvitse mennä, kun kaikki on yleisen korruption suhteen toisin. Euroopan unionin sisälläkin vallitsee monissa maissa kovanlainen otto ja mättö, herra ottaa ja herra antaa. Jos ei herra ota, ei se paljon annakaan.
Varsinainen kova rikollisuus on sitten ihan erikseen, Italiassakin konnat pyörittävät vuodessa eri arvioiden mukaan jopa satoja miljardeja euroja.
Eiköhän silti Suomen saama tunnustus alhaisesta korruptiosta ole silti parasta maabrändin rakentamista? Brändäilyyn ei tarvitse tunkea miljoonia ja työllistää kaikenkarvaisia kalliita komeljanttareita?
Myönteistä on sekin, että Suomi on edelleen tai vielä pääosin turvallinen maa niin meille kotitontuille kuin matkailijoillekin. Lappikin kiinnostaa laajalti, mm. brittejä. Eniten turvallisessa ja impivaaralaishenkisessä Suomessa matkailu viehättää naapureitamme venäläisiä.
Intrigöörillä on tässä menossa myönteisyystrendi tai jokin semmoinen: Hyvä Suomi! Loistavat poliitikot! Hyvä veli! Sutki, eikun siisti sisko! Hieno herrahissi...
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti