 |
| Kelan kortilla voi saada hoitoa Euroopassa. |
Mutta ei hätää. Uutta ollaan taas laittamassa tuuttiin, apottia sun muita ja rahaa palaa kymmeniä tai satoja miljoonia. Suomessa on yhtä monta kunnallista terveyspuolen tietosysteemiä kuin on kuntiakin. Oikeastaan järjestelmiä on enemmän, koska ne eivät aina soi yhteen edes yhden kunnan sisällä.
Hassua tai toisaalta hienoa on se, että samaan aikaan kun Suomessa heilutaan kuin hölmöläisten riihessä ja annetaan it-firmojen rahastaa verorahoja ihan sikana, pienessä Virossa tehdään pienellä rahalla hyviä ja toimivia julkisia tietojärjestelmiä. Hyvä järjestelmä ei myöskään tuhlaa kohtuuttomasti käyttäjien, esimerkiksi lääkärien ja hoitsujen kallista ja rajallista työaikaa.
Mikä sitten on hyvä terveyspuolen tietosysteemi meille kansalaisille, taviksille? No, sellainen mikä toimii, eikä aiheuta taas paineita kiristää kotikunnan verotusta. Omassa kunnassa tai mikä se terveys & sosiaalipuolen alue tulevaisuudessa onkaan, ongelmia ei pitäisi tavikselle tulla. Jos lääkäriin sattuu pääsemään, uuden takaisinsoittosysteemin avulla sekin näyttää joskus onnistuvan, lekuri löytää koneeltaan potilastietosi helposti ja päivittelee ne sinne kai saman tien. Myös reseptit hoituvat jo sähköisesti apteekkeihin. Näin homma pelittää ainakin kotikylällä Kuopiossa.
Suomen kuuluisa sote-uudistus tietojärjestelmäuudistuksineen on vielä pahasti levällään ja niin se tulee olemaan vielä seuraavankin hallituksen aikana. Mutta entä sitten se kansalaisen oma terveystieto? Se on siellä systeemissä, terkkarin tietokoneiden muistissa. Tai niin pitäisi olla.
Omalääkäri kertoi kysyttäessä, että minun tietoni näkyivät koneelta viiden vuoden ajalta, siltä ajalta kun olen täällä asunut. Varhemmat potilastiedot ovat ehkä olemassa monissa entisissä asuinkunnissani ja myös täkäläisessä keskussairaalassa. Aiemmat terveystietoni eivät kuitenkaan ole osuneet yhteen terkkarin omalääkärin tiedostojen kanssa.
Minulle omien terveystietojen hajallaan olo ei taida suuria merkitä, kunhan uusimmat kokeiden tulokset ja lääkemääräykset ovat tallessa. Troppejakin tuli lisää, vähillä olen päässytkin. Pian lääkkeitä niitä alkaa olla kuin mummovainaan piirongin laatikossa. "Hei mummo.." Intrigöörin on pakko välillä laittaa radio kiinni, joululauluissa on kauniita, mutta ne alkavat tökkiä.
***
Ehkä kaikilla voisi olla siru ihon alla? Se olisi alkuvaihe kyborgiksi muunnuttaessa?
Hyödyllistä se olisi ainakin jos toisella paikkakunnalla sattuisi jotain. Autokolareita rytisee päivittäin eri puolilla maata ja ihmiset joutuvat hoidettaviksi vierailla paikkakunnilla. Myös Lapissa käy hiihtokaudella paljon kaikenlaista, kuka joutuu hoitoon kapakasta, kuka rinteestä törmättyään johonkin, vaikka toiseen laskettelijaan. Sairauskohtaus voi yllättää missä vain, reissussakin.
Myös ensihoitajilla pitäisi olla nopeasti saatavissa tiedot potilaasta ja lasaretissa tietysti. Allergiat, lääkitykset, sairaudet... Vaan kun ei ole. Tietokoneilla ei toisen paikkakunnan rekistereihin pääse, eikä pääse aina omankaan kunnan tietoihin.
Parasta olisi, jos potilaalla olisi mukanaan omat tietonsa terveyskortilla. Kaikilla pitäisi olla samanlaiset kortit, mitkä käyvät vakiomallisiin lukulaitteisiin ilman henkilökohtaisia pin-koodeja. Korttien pitäisi kai olla etäluettavia. Tarvittava tekniikka on olemassa. Nykyisiltä kelakorteilta ei löydy paljonkaan tietoja ja nekin voivat olla osin vanhentuneita.
Kortteja on monilla lämiskässä yhtä paljon kuin neljän kuninkaan pakassa, mutta kunnon terveyskorttia ei ole. Olisiko se terveyskortti mukana silloin, kun sitä saatettaisiin tarvita? Kortin voi kadottaakin. Optimi saattaisi olla sellainen, että henkilötunnuksella voisi hakea tärkeimmät tiedot jostain keskuskoneelta, henkkarit kaikilta useimmiten löytyvät.
***
Toisaalta kännerö on kaikilla mukana. Omien terveystietojen säilyttäminen kännyn muistikortilla olisi kai pätevää, mutta ne tiedot pitäisi päivittää aina kun joitain muutoksia tulee. Kuka sen tekisi ja muistaisi tehdä?
Älykännyköitä vaivaa myös tietoturvariski. Vaikka eihän taviksen terveystiedoilla liene niin suurta merkitystä. Toista sekin olisi mm. julkkiksilla, poliitikoilla tai tärkeillä pomoilla. Jonkun julkeron sairauskertomus ja epikriisi saattaisivat löytää somessa paljon lukijoita?
Pitäisikö suhtautua jo suosiolla isovelivaltion visioihin, joissa kaikille laitetaan pieni sievä siru sopivaan paikkaan ihon alle. Sirun pitäisi tietysti olla etäluetteva ja päivitettävä. Mehän kannamme semmoisia siruja jo mukanamme kännyköissä ja pian kai autoissakin.
Kauppa tietää, mitä ostamme ja pankki tietää, millä ostamme. Kaikki tietävät sinusta pian kaiken. Olisiko nahan alla oleva siru myös gps-systeemillä paikannettavissa? Et pääsisi eksymään, isoveli vartioisi. Melko turvallista, eikö totta?
Sanotaan, ettei valvontaa ja lakien tuomaa sääntelyä pidä pelätä, jos ei rötöstele. Intrigööri on aika kiltti äijä, eikä pelekää polliisia, mutta ei se siruttaminen silti hyvältä tuntuisi. Ja olisiko se sittenkään todella toimivaa? Tietohan voisi myös pyyhkiytyä sirulta pois tai sen voisi pyyhkiä. Torstaina kadonnutta pikkupoikaa Tampereella ei ole vielä löydetty, mutta se taas uutisista selvisi, ettei edes kännykkää ole helppo tarkasti paikantaa.
***
Mukana kulkeva oma terveystieto, sehän kyllä olisi muutenkin hoidettavissa, vanhanaikaisesti. Jokainen voisi kuljettaa lompakossaan tärkeimpiä hoitoon vaikuttavia terveystietoja paperilla. Lomakepohjan voisi täydentää ja tulostaa aina kun tarvetta ilmenee.
Unohdetaan vielä ne joukkosirutukset ja käytetään mieluummin vaikka kynää ja paperia, eikö niin? Jokainen itse tietää, onko syytä pitää terveystietoja mukana sen varalta, että joutuisi sairaalahoitoon vieraalla paikkakunnalla tai ulkomailla reissutessa.
Pistän vielä linkin lääkäri ja kansalaisaktivisti Mirjaleena Isoahon taannoiseen blogiin sirutusasioista.
***
Meikä korjasi sen lapun kiireesti pois ja laittoi hanskalokeroon. Haukut sain, siitäkin hommasta. Ei pitäisi olla liian aktiivinen, mitä tulee toisen ihmisen terveystilanteeseen. Ei pitäisi leikkiä isoveljeä.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti