26.12.2012

Kevyt on vastuuta kantaa

Joulun aikaan ehti syömiseltä, lukemiselta ja elokuvien katselulta sen verran aatella tätä blogiräpellystä, että mistä sitä ensi vuonna koettaisi kirjoitella. EU on tätäkin pikku tuuttia aika lailla hallinnut. Johtuisiko se siitä, ettei enää ole olemassa itsenäistä suomalaista politiikkaa, ei monessa asiassa.

Tuli mieleen sekin, että mainio Euroopan ja maailmanmenon tulkitsija Erkki Toivanen on ollut jo jonkin aikaa pois keskuudestamme. Vaikea näitä isoja asiakokonaisuuksia on mieltää, täällä kotikatsomoissa. Se teettäisi liikaa taustatöitä, mutta onneksi on sentään jäljellä mm. kävelevä ja kirjoittava tietopankki Esko Seppänen


Esko kertoi tapaninpäivän postauksessaan, että Suomi maksaa Euroopassa toiseksi eniten, 1,2 miljardia, omia kansallisia maataloustukia Ranskan jälkeen, Saksakin jää taakse. Suomen maataloudelle maksama oma tukisumma on järkyttävä. Ranska on sentään Suomeen verraten maatalouden suurvalta ja meistä vain vähän suurempi maksaja.


Toiset maat maksattavat maataloustukia pääosin unionilla, mutta sisukas Suomi kantaa (taas) vastuuta tässäkin kohti vuodesta toiseen enemmän kuin jaksaisi. Jo vain tästäkin menokohdasta voimme päätellä, että Suomen poliitikoilla on ollut alusta asti älytön hinku ja hönky päästä, siis päästä kuin Luojan ihmeellisestä armosta EU:n jäseneksi ja toisten valvonnan alaiseksi, maksoi se mitä vain. Alamaisasenteella on paha neuvotella.


Ei sitä Suomen itsenäisyyttä pitkään kestänyt, kun lopulta lakkasimme olemasta maailman suurimman keskitysleirin eli Neuvostoliiton puolisatelliittina. Silloisessa talouslamassa vähän horjuva itsenäisyys piti kiireesti vaihtaa EU:n talutushihnaan. Kansalaisia hämättiin härskisti lupaamalla kansanäänestyksen alla sen seitsemän hyvää ja kaunista. EU:n piti olla vapaakauppa- ja tulliliitto, sekä paljon muuta järkevää. Unionista tuli viimeistään eurorahan ja pankkien valtaan alistumisen myötä itsenäisten maiden hirttonaru. 


Euroliitosta ei enää irti luistella, Suomen vastuut ovat liian suuret sekä teoriassa että käytännössä. Vaikea niitä vastuita olisi markoilla tai plootuilla maksella. Suomi on ainoana Pohjoismaista ajanut itsensä nykymaailmassa toisten ajopuuksi tai uppotukiksi. Seuraamme taas Johtajaa ja tällä kertaa loppuun asti. Kerrassaan nerokasta! 


Neukkulan ystäväksi me jouduimme sotien jälkeen pakosta ja pelosta, mutta EU:n valitsimme itse. Euron valitsivat poliitikot puolestamme, kansalta ei sitä kysytty, eikä kysytä. Täytyy vielä muistuttaa, että kauppasuhteista Neuvostoliiton kanssa oli Suomelle paljon hyötyä kymmenien vuosien ajan. Suomen vientiteollisuus kukoisti, toki liian helposti, eikä kehittynyt kaikin osin muiden länsimaiden tasolle. EU- ja euroliitto merkitsevät  taviksille vain hyvinvointivaltion nykyisenkin tason alasajoa. 


Mitä sitten nykyisen auringonlaksun maanosan Euroopan pankkiunionin velkaorjuudesta lopulta jää käteen, suo ja kuokka, vissiin. Sen näkee, ken elää. Demokratia ainakin väistyy aina tarvittaessa rahavallan tieltä.


Mutta miksi emme kerralla ankkuroisi ajopuuta, niin että pysyy! Koska Suomi ei kerta kaikkiaan osaa toimia itsenäisenä valtiona, meidän pitäisi tarjoutua suoraan Euroopan johtotähden Saksan vasalliksi. Ehkä meistä tulisi 17. osavaltio, Bundesland tai peräti vapaavaltio Freistaat? Kyllä suomalaiset huippuneuvottelijat saisivat varmasti sovittua valtioliitolle sopivat ehdot? Heh! 


Mutta ei se enää kalliimmaksi voisi tulla kuin nykyiset diilit, EVM- ja EKP -kytkyt, sun muut pankkien ylivallan armottomat rahastukset. 


Saksassa olisi pienelle Suomelle varma turva. Uudessakaupungissa kootaan kait piankin pikkumersuja. Osattaisiin meillä tehdä varsin paljon muutakin yhteistyössä ja alihankintoina saksalaisille teollisuuspohatoille. Finnlandisierungia voitaisiin harrastaa monien mielestä oikeaan suuntaan. Bundesland-Finnland toimisi myös Euroopan virkistysalueena yhdessä Lapplandin poronhoito- ja joikualueen kanssa. Eurooppa tarvitsee matkailukeitaan joka kulmalle, Kreikkaan, Portugaliin, Irlantiin ja tänne kauas maanosan koillisnurkkaan. 


Ruotsiin emme voi liittyä ja siihen on kaksi syytä: Eurosta emme luovu, siitä pitää huolen sixpack. Toiseksi meillä ei enää riitä ilmaisia hyviä asuntoja humanitaarisille maahanmuuttajille ydinalueilta, suurimmista kasvukeskuksista. Ei niitä asuntoja riitä enää Ruotsissakaan. Vai pelastuuko talous molemmissa naapurimaissa siten, että harmaan ulkomaisen työvoiman voimin rakennetaan uusia yhteiskunnan maksamia asuntoja työttömille maahanmuuttajille?


Venäjään liittymistä en edes ehdota, sehän menisi yhdeksi votkan kanssa lotraamiseksi, kossun kanssa pysytään vielä jotenkin kasassa. Toisaalta, leipä on Venäjällä ollut aina halpaa ja yleensä hyvää. Teehen ne mokomat tunkevat liikaa sokeria.


Mutta se suomalaisen poliittisen johdon äärimmäinen vastuullisuus. Se taakka helpottaa olennaisesti EU:n liittovaltion myötä. Kyllä Kataisille ja Urpilaisilla alkaa olla jo helppoa tehdä radikaaleja talouskuri-uudistuksia, joista me kuulemme vielä näillä lumilla. Kaikki eurohallituksen pikkuhimmleritkin ovat jo innoissaan kuin tonttu-ukot puurokauhan varressa.


Jo se talouskomissarius Rehnkin äskettäin konahteli semmoiseen tyylin Suomen taloudenpidosta, että pian alkaa totisia saneluita tulla. Diktaatteja ja direktiivejä, niitähän riittää näiltä rauhanpalkinnon kuittaajilta. Ja Babylonin, eikun Brysselin orjien kuoro säestää. 


Kyllä Suomessa alkaa olla jo helppo olla höllötellä hallituksessa. Säästöjä vain muka synnytetään ja virutetaan alusta, keskeltä ja lopusta. Ministerit ja muut kansanrutistajat voivat vain levitellä käsiään ja kuitata ökypalkat etuineen tekemättä maan ja kansan hyväksi juuri mitään kunnollista, kuten tähänkin asti. 


"Eihän me tätä haluttaisi, mutta ymmärrättehän, että tähän on sitouduttu, kun EU:n pankkiunioni niin määrää!" 


Miten vuosi 2013 poikkeaa tästä päättyvästä? No, ei muuten, mutta kaikki käy hiljaa hivuttamalla kurjemmaksi. Voihan vastuullisuus sentään!



* * *

Ei kommentteja: