 |
| Tässä liittovaltiossa olisi jo kokoa, mutta kun se 3 x Venäjä! |
Aika tarpeettomasti eu-evankelista Jaakonsaari oli todennut, että jos valinta on unionin hajoamisen tai tiivistymisen välillä, niin "minä olen tiivistymisen kannalla".
Jaakonsaari on oikeassa, sillä kun Suomen lainsäädännöstä jo 80 prosenttia sanellaan Brysselistä, meillä ei tietenkään enää ole täyttä valtiollista itsemääräämisoikeutta. Mitäpä tuota enää vatuloimaan?
Rompuyn ja Barroson "paavilliset bullat" pankkiunionista, eurobondeista, pankkiverosta, yhteisestä budjettivallasta, sekä sitovista sopimuksista kaikkea muutakin koskien ovat vain hienosäätöä - lekalla ja kirveellä. Nämä asiat ovat taas kerran esillä ensi viikolla siellä "pimeyden ytimessä".
Mepeistä kepun järkitäti Anneli Jäätteenmäki jarruttelisi EU:n kehittämistoimia.
(Kehitystähän voi olla myös huonoon suuntaan. Ja jos unionin tiivistämisestä puhutaan, vain semmoista pitää tiivistää, mikä fuskaa ja vuotaa.)
Jäätteenmäen mielestä EU:n muutoksia viedään eteenpäin liian nopeasti ja kansalaisilta pimennossa. Ja siinä hän on oikeassa, se on totuttu tyyli EU-asioissa myös kansallisesti. Kansanvalta on maan toimivan johdon taholta, puolueista riippumatta, heitetty historian jätelavalle silloin, kun EU:n ytimien lihapatojen suunnasta ihanasti tuulee.
Tuore kokoomuksen meppi Sarvamaa yritti uutisten mukaan vähätellä koko asiaa ja lääryillä. No, mitäpä muuta voisi hänen puolueensakaan suunnalta odottaa? Kaikki käy, mitä ...vot määräilee.
Vihreä EU-taivas
Valtakunnan päämaksumuuri Hesari puolestaan oli otatellut selkoa kotipuolueiden aatoksista talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta. Puolueiden julki tuomat näkemykset vaihtelivat, tietysti. Euroalueen yhteisvelkoja eli eurobondeja olivat kaikki tomerasti torjuvinaan, paitsi vihreät.
Vihreille tiivis EU- ja eurokuri olisikin ilmeisesti kaikkien toiveiden täyttymys, kuin toimiva taikalamppu Aladdinin tiellä valaistukseen. Vain EU:n avulla tuo vihreä puolue saisi nujerretuksi Suomesta kaikenlaiset kansalliset poliittiset ja muutkin itsepäiset äänet. EU:n avulla vihreät saisivat lopulta niskalenkin myös suomalaisesta taloudesta ja osaamisesta, mikä on nostanut meidät pienenä maana maanosan tehokkaimpien tuottajien joukkoon. Kai sitten näkisimme, mitä on se oikea vihreä talous. Kaalipelto varmaan?
Siinä EU-kurin sivussa vihreät kamuineen pääsisivät säätämään kunnolla kansalaisten yksityisistä asioista, ihan kaikesta, asumisesta lähtien. Mielipiteetkin tarkkailtaisiin olemattomiin, paitsi sellaiset sopivat. Vain tietynlaiset ulkoa Suomen ja Eurooppaan tulleet vaikutteet olisivat sallittuja, olivatpa ne peräisin vaikka suoraan eurooppalaisittain pimeältä keskiajalta.
Kaikkea muuta vihreät sääntelisivät tarkasti, paitsi polkupyörän sisuskumeja ja Linkolan harrastamaa paikallista riistokalastusta.
Perussuomalaisilla on Hesarinkin jutun mukaan edelleen puolueista selkein linja. Persut vastustivat kaikkia kyselyssä muka olleita EU-hankkeita. Ei siis askeltakaan liittovaltioon päin! Ryhti se olla pitää, vaikka huonompikin.
Intrigöörin mielestä EU:n täydellä höyryllä ajamista uudistuksista pitää tietysti keskustella. Toki lopulta hallituspuolueet myöntyvät kaikkeen, mitä Isä Aurinkoiset sieltä Ytimestä sanelevat, puolueiden omien käskynhaltijoiden välityksellä.
Kepun kentällä on EU:sta montaa mieltä. Vanhalta muistilta silti arvelisin, että valta on sielläkin perunakuoppien mailla sikamakeeta. Seuraavaan hallitukseen on kepun mieli kallellaan. Että se kepusta ja sen EU-vastaisuudesta!
Lammastelua
En tiedä, onko EU:n kehitystä jonkin sortin liittovaltioksi enää mahdollista estää. Joskus pessimismi täyttää myös intrigöörin tarkkailuaseman, kuten juuri tuossa itsepäisyyspäivän alla. Sitä tässä vain edelleen ihmettelen, miten myös muut euromaat näyttävät kulkevan EU:n satraappien perästä kuin lammaslauma kellokkaansa takana.
Lammasteluun lienee syynä se, että jatkuva talouskasvu ei enää pelasta ja kaikki euromaat ovat nielurisoja myöten velkarämeessä, paitsi Viro. Suomikin painii pian mutasarjassa. Rahaliiton ulkopuolella EU:ssa on vielä kymmenkunta maata, eikä siellä ollakaan niin yksimielisiä, eikä edes olla lainkaan halukkaita liittymään yhteisvelkaunioniin.
Tsekki, Unkari ja Puola ovat ottaneet oikeiden itsenäisten valtioiden tapaan etäisyyttä unioniin. Johtuisiko se siitä, että noissa maissa on järkyttävän pitkä kokemus EU:n edeltäjästä, siitä aikoinaan suuresta ja mahtavasta.
Suomi on EU:ssa ja etenkin sen ytimessä eli rahaliitossa aika lailla yksin. Luontaiset kumppanimme Ruotsi ja Tanska mm. pohjoismaisessa hyvinvointimallissa, ovat vielä taloudellisesti itsenäisiä valtioita. Norja se vasta itsenäinen onkin. Suomen ainoa mahdollisuus liene edelleen peesailla Saksaa, mutta me painimme kyllä kovasti eri sarjoissa globaaleissa talousmittelöissä.
Ruputöitä riittää
Suomi seurannee piankin Saksan sisäistä talousmallia. Palkkoja, eläkkeitä ja etuuksia on pudotettava, suurin osa porukasta pärjäilee tulevaisuudessa matalapalkkaisilla aloilla, miten kuten. Hyvinvointivaltiosta jää jäljelle lähinnä jokin elämisen minimi. Työttömyys pysyy korkeana, koska ei edes työperäisen mamuilun epäkohtiin haluta tarttua.
Ulkomaalaisten suorittamaa halpatyötä tarvitaan ja halutaan, siellä rahaeliitin piireissä. Viis vissiinkin menetettävistä verotuloista, nehän menisivät kuitenkin sen heikomman aineksen eli rupelosakin hyväksi?
Mutta kuka pudottaisi suomalaisten ylikorkeaa kustannustasoa vastaavasti kuin tulotasoa? Parakkimajoitus kun ei ihan kaikille työhaluisille suomalaisille riitä. Saksassa on paikoin isoissa kaupungeissakin edullisia vuokra-asuntoja, meillä niitä on vain jossain kaukana takametsien mailla, missä ei ole töitä. Kohta kai taantuvat kunnat joutuvat purkamaan loputkin puolityhjät vuokratalonsa?
Viime päivinä on taas puhuttu mm. eläkeiän nostamisesta eli hienosti sanottuna työuran jatkamisesta loppupäästä. Siitä ei kuitenkaan ole kysymys. Jokaisella olisi jo nyt mahdollisuus painaa töitä 68-vuotiaaksi, mutta käytännössä se on vain harvojen julkisen puolen herrojen herkkua. Nykyinen eläkeikä 63 - 68 on sinänsä järkevä ja inhimillinen.
Mutta ei ole kysymys mitään sellaisesta paitsi, ettei inhimillisyyttä huomioida lainkaan. Pienipalkkaisilla ja raskaan työn tekijöillä eläke karkaa jopa tyyten ulottumattomiin. Ikääntyvällä porukalla ei usein ole mitään oikeita töitä viimeisiin 5 - 10 vuoteen ennen sitä - nykyistä eläkeikää.
Ei tarvinne arvuutella, mitä vuosikausien työttömyys uran loppupäässä tekee tulevalle eläkekertymälle ja paljonko ihminen lainkaan ehtii sitä eläkettä nostamaan? Eläkepommia siinä halutaan purkaa, oli pommia oikeasti olemassa tai ei. Ai niin, mutta eläkeiän nostosta tykkäävät myös luottoluokittajat, niitä rahataivaan jumaliahan meillä erityisesti palvotaan.
Mutta on se vielä hyvinkin mahdollista, että koko EU:n liittovaltio lätsähtää kuin uunissa pullistunut pannutaikina. Pannari pitäisi tempaista pois uunista ennen kuin se kärventyy sinne karrelle kiinni. Sellaista sotkua siivottaisiin vielä kolmanteen polveen asti. Tulos olisi kuin neutronipommin jäljiltä, pannari (EU) lähtee, mutta sotkut (velat) jäävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti