 |
Pian laitetaan häkki heilumaan!
|
Mitään kunnollista ei saatu aikaan, mutta useimmat hyrisevät silti tyytyväisyyttään, kun kansalaisia saadaan taas vähän rokotetuksi. Velkaantuminen etenee edelleen vauhdikkaasti kuin rappio muinaisessa Rooman valtakunnassa. Rakenteisiin ei tosiaan paljon kajottu.
Köyhien kurmootus kasvaa pikku hiljaa. Kun kunnilta käännetään valtionosuuksia tiukalle, kunnat säätävät veroimuria isommalle. Ei kunnissakaan rakenteisiin puututa, ellei sitä voida tehdä niin, että vain köyhimmät asukkaat kärsivät. Siinäkin asiassa löysät ovat jo pois otetut. Jos yksi prossa alvissa ei köyhääkään keikauta, yhden prossayksikön korotus kunnallisverossa jo tuntuu, kun joka lati on tarpeen.
***
Valtakunnanveturi J. Katainen on tätä kirjoitettaessa muutamien muiden eliitin edustajien kanssa rentoutumassa Saariselällä. Siellä varmaankin hiihtolenkkien, poronseläkkeiden ja saunomisten ohessa selätetään monia maailman polttavia ongelmia. Intrigööri ei tiedä niistä sen tarkemmin, koska elämme niin eri maailmoissa, minä ja eliitti.
Suotakoon Kataiselle silti kai tuommoinen rentouttava Lapin reissu, on siinä äijällä sen verran rankka duuni. Ensin Vanhasen Kiviniemellä jatketun vaalirahahallituksen valtiovarainministerinä ja nyt on takana jo melkein vuosi sikspakin pääministerinä. Huili taitaisi olla jo tarpeen? Tai saisi olla, vaikka pitempikin.
Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, kun aina tulee arvosteltua hallitusta tuhmasti ja muka leikin varjolla, ei intrigööri ei olisi pärjännyt päivääkään Kataisen hommissa. Katainen on pesun ja linkouksen kestävänä savolaisena selviytynyt ulospäin aika vähillä mustelmilla. Ehkä hän vain osaa ottaa rennosti?
Takavuosina tuttu, myös savolaisjuurinen, vvm luonnehti tehtäväänsä intrigöörille kerran niin, että "vastuu kaatuu päälle kuin seinä, eikä vapaa-aikaa ole ollenkaan". Eikä sitä lausumaa siinä voinut epäillä. Toisaalta tuli mieleen, että sama juttu se on lähes kaikilla yrittäjilläkin, semmoinen vain kuuluu toimenkuvaan.
Poliitikon duuni on kyllä hyvin eduin pehmustettu, mutta on se ministeritasolla vaativaa. Rehellisyyskin siinä joutuu lujille, kuten olemme vasta erään pienpuolueen ministeristä havainneet. Kansanedustajana voi hörhöillä melkein kuka vain, senkin olemme usein nähneet. Kansanedustajana oleminen ei kysy juuri muuta kuin istumalihaksia ja vähän äänihuulia. Tosi on!
Tavisedustajan aika menee mielettömän byrokratian pyörittämisessä ja oman aseman pönkittämisessä edes omille äänestäjille. Tavisedustajana et juuri koskaan saa aikaan mitään näkyvää ja tuntuvaa. Yleensä vasta toinen tai kolmas kausi kansanedustajana, jos yleensä saa duuninsa pidetyksi, saattaa tuoda näkyvämpiä asemia. Tulee edes varmuus siitä, että nyt on edes oma elämä turvattu.
***
Eduskunnan tärkein tehtävä on lakien säätäminen, mutta toisin kuin ujompi luulisi, melkoinen osa laeista ja lakien muutoksista on huitaisten tehtyjä, juosten ruikittuja tai rennosti ranteella heiteltyjä. Ja pykäliä kyllä pukkaa kuin aamuisin pullia leipuri Pulliaisen suuresta leivinuunista. Kysykää vaikka oikeusministeriöstä!
Koska suurin osa uusista laeista, asetuksista sun muista tirektiiveistä tyrkkää Brysselistä, Suomessa ei tarvittaisi kuin 100 - 120 kansallista kansanedustajaa. Samalla rankalla tavalla voitaisiin vähentää koko valtion hallintoa ja byrokratiaa.
Valtion verorahoista ohjaamien erilaisten tukien pöheiköstä joutaisi ajella läpi ja edestakaisin julmetun isolla caterpillarilla, siellä sitä lymyää piilossa miljardimenoja. Meillä tuetaan pääasiassa suuryrityksiä, joilla on hauista ja rahoitusta muutenkin. Rikkaiden erilaisesta veronkierrosta en puhu nyt mittään. Sen sijaan parhaiten työllistävää, mutta usein kituvaa pientä ja keskisuurta yritystoimintaa vain kyykytetään julmalla paperisodalla.
Suomessa ei tarvita välttämättä totuuskomissiota menneitä sekoiluja selvittämään. Sen sijasta täällä tarvittaisiin tulevaisuuskomissio mahdollisimman vähän mistään riippuvine selvitysmiehineen kartoittamaan kaikki turhaketoiminnot.
Menneille teoille ja asioille emme enää mitään voi, mutta tänään voimme tehdä jotain huomisen hyväksi. Pienen maan vähäiset voimavarat pitäisi suunnata niihin asioihin, joista olisi todella kansakunnalle ja kansalaisille hyötyä. Vai ketä varten valtiota ja koko julkispuolta yleensä pyöritetään? Eliittiä vartenko?
Kansalaiset eivät saisi koskaan olla rasite tai jokin hirmuinen menopeikko, kuten melkein avuttomista vanhuksista nyt ajatellaan. Kansalaiset ovat tietysti voimavara ja kaiken lähtökohta, koko hemmetin popula. Byrokraattien pitäisi olla kansalaisten palvelijoita, eikä satraappeja.
***
Mutta eihän byrokratian, eikä varsinkaan poliitikkojen ja suojatyöpaikkojen karsiminen karsiminen ole oikein onnistunut muuallakaan. Jos ja kun Euroopan liittovaltiosta tulee totta, siitä sitä ei tsaristinen hallinto ainakaan hellitä. EU on kaikkien byrokratioiden äiti. Demokratia kyllä osataan EU:ssakin jyrätä matalaksi olemattomiin, pois virkavallan tieltä.
Valtakunnan poliittinen johto ja ohjaus lienee maanantaina taas lähdössä eurokokoukseen, oliko se Kööpenhaminassa? Hiihtämisestä tuli mieleen Kekkonen. Kun Urkki läksi Neuvostoliittoon, siitä oli varaa heittää huumoria, koska luotimme siihen, että kyllä meidän Kekkonen ne punaiset peijoonit aina selättää ja tulee hilpeänä kotia uuden lahjakarvalakkinsa kera.
Eipä ole enää poliitikoilla kansalaisten yleistä luottamusta. Vielähän sitä äänestämässä käydään, toistaiseksi. Presidenttikin on vain linnansa ja virkansa vallaton vanki.
Kurjistuvan Euroopan velkakriisi kaikkine pankkikriiseineen on sitä luokkaa, ettei sitä enää verorahoilla selätetä. Meille puhutaan yhtä, mutta tehdään koko ajan toista. Nyt muka Suomi (taas) empii kriisirahastojen kasvattamista. Just, varmaan ihan niin? Nyökyttelytauti iskee viimeistään kokouksessa?
Hei, mutta mistä ihmeestä me suomalaiset saimme näin huonon herraonnen ja karman?
Lisäys 25.3.: Ei kahta apupakettia Kreikalle ilman kolmatta? Onkohan apupaketin myöntäjiä enää olemassa, kun Oy Suomi Ab:n luottoluokitus on Pöö?
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2012/03/25/imf-kreikalle-kolmas-lainapaketti/201225967/12?rss=t78
* * *
2 kommenttia:
Enpä tiedä, mistä huono karma tulee. Veikkaan, että Ruotsista, jota kopioimme kuin halvat katutaiteilijat Mona Lisaa.
Sitäpä vaan tässä mietin, että voisi pikku hiljaa alkaa hahmotella, mihin suuntaan tämä touhu omana elinaikana vielä ehtii mennä. Vaihtoehtojahan ei ole kuin kaksi: joko valtion rooli kasvaa vielä edelleen tai sitten ihmiset alkavat ottaa enemmän vastuuta omasta elämästään.
Ja erityisesti se, miten tuohon valintatilanteeseen ajaudutaa. Syntyykö yhteiskunnallisten levottomuuksien kautta muutos vai mikä toimii polttoaineena. Tuleeko jostain niin selkeästi esiintyvä ja väitteensä perusteleva poliittinen hahmo, joka saa ihmiset ymmärtämään nykymenon järjettömyyden. Vai viedäänkö suomalaisia yhä syvemmälle kohti täydellistä kyvyttömyyttä huolehtia itsestään ja roikkumaan kynsin hampain sosiaalitukiaisten syrjässä kiinni.
Tärkein kysymys on, miksi kansa yht'äkkiä luopuisi nykyisestä johtoajatuksesta, että toisilta ryöstettyä rahaa on moraalisesti oikeutettua ottaa vastaan. Ja kuka poliitikko uskaltaisi mennä vaaleihin teemalla, että annan teille vähemmän kuin mitä nyt saatte.
Valtion ja julkispuolen rooli suhteessa tuottavaan yksityiseen sektoriin pitäisi olla järjellinen ja kohtuullisesti tasapainossa. Kumpikaan puoli yhteiskunnassa ei saisi päästä määräävään asemaan. Sopivasti säännelty ja pääosin terve markkinatalous olisi kaiketi ihmisille paras malli. Mutta eihän meillä ole enää oikeita periaatteellisia puolueitakaan, paitsi ehkä persut ja kristilliset. Nykyinen Suomi itsekkäine herrannappuloineen on kummallinen sekasotku, joka vajoaa työttömyyden ja liiallisen kustannustason suohon, kuten pääosa muustakin Euroopasta. Ihmettelen, miten nuoretkin, mm. viherpunikit, uskovat lujasti siihen, että valtiolta voidaan ja pitää repiä ulos aina vain ja mitä vain. Tosiasiassa me olimme vasta vähällä tulla vauraaksi hyvinvointivaltioksi, siihen ei koskaan oikeasti päästy. Sosiaalivaltiona kyllä melkein saavutimme Ruotsin joskus 1990. Laman päätyttyä talousnousu oli tosi vahvaa melkein 10 vuotta, mutta poliitikot ja ay-liike kuluttivat nekin verotulot kilvan ennakkoon ja riemumielin. Valtion velkoja ei paljon makseltu ja köyhät kurjistuivat kaiken aikaa.
Lähetä kommentti