15.3.2012

Kehitysapua Kreikkaan

Euroherrat uskottelevat yhä vieläkin, kuinka Kreikka selviytyy taloudellisesti jaloilleen tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Euroryhmän päällimmäiset äänitorvet Suomessa tuskin voivat itsekään uskoa omia horinoitaan. Kreikan valtio ei kuunaan selviydy kuiville rahaliiton jäsenenä.  Eivätkä kreikkalaiset.


Suomenkin kehitysapuvaroja jaetaan taas innokkaasti kauas maailmalle, jotta kukkahatut pölisevät, mutta kuka auttaisi köyhiä kreikkalaisia. Kuka tukisi siellä edes sairaita, vanhuksia ja lapsiperheitä? Tilanne ei ole paljoa parempi muissakaan pahiten kriisiytyneissä maissa.  Todellisuus on irvokasta kaikkien muiden, paitsi EU:n suurten johtajien mielestä.


Suomessa valmistaudumme vasta ensimmäisiin koviin leikkauksiin valtion ja kuntien taloudessa.  Suomi pystynee ehkä vielä pysäyttämään oman velkaantumisensa ja säilyttämään hyvinvoinnin raamit, pääosin. Toinen vaihtoehto veisi meidät vääjäämättä Kreikan ja Portugalin tielle.


Koko ajan pitäisi muistaa, että kriisit Euroopassa ovat vain taloudellista sorttia. Panssarit eivät ajele Ateenan tai Lissabonin kaduilla, ihmisiä ei murhata valtion voimin, kaduilla ei ammuta, vaikka siellä nähdäänkin rajuja mielenosoituksia. Maiden kriisiytyminen ei ole tavallisten kansalaisten vika. Lohtua tuo se, että vaikka yli valtioiden varojen elämiseen syyllisiä ovat lähinnä löperöt poliitikot, eivät suuret johtajat sentään ole Assadeja tai Gaddafeja. Ei vielä.

Kreikan nimissä pankeille euromaista syydetyt verorahat koituvat vain nimeksi kreikkalaisten itsensä hyväksi. Vaikka apupakettien summat nousevat satoihin miljardeihin, Kreikan valtio ja sen sen järjestelmät, se entinen liian hyvin voinut valtio, vajoaa yhä syvemmälle. Kreikan hallitsemattomat velat vain kasvavat.


Työttömyys ja etenkin nuorison työttömyys on jo nyt Kreikassa epätoivoisella tasolla. Sosiaaliturvarahastot jäävät vaille jopa 11 miljardin euron eläkemaksuja. Myös monien vielä työnsä säilyttäneiden palkansaajien eläkemaksut myöhästyvät, koska heidän palkkojensakin maksu on viipynyt kuukausisotalla.


Taloussanomien jutun haastattelun mukaan kreikkalaiset erkaantuvat yhä enemmän valtiostaan ja perustavat omia auttamisverkostoja. Kreikassa ei tunneta enää mitään luottamusta nykyiseenkään  hallitukseen, ei sen kykyyn tai edes haluun johtaa maata kreikkalaisten hyödyksi. Yhteiskuntasopimus valtion ja kansalaisten välillä horjuu siis pahasti.


http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2012/03/14/20-vuotta-kurjuutta--ei-kay-kreikkalaisille/201225220/12 


* * *
Kreikan valtio rakenteineen on siis pahasti mätä ja korruptoitunut. Kreikan apupaketeilla pelastetaan  lähinnä vain muun Euroopan ja maailman rahoituslaitoksia. Kreikassa ihmiset  jäävät aina vain enemmän oman onnensa varaan. Kreikka on tässä vain euroliiton pahin esimerkkimaa.


Kuulostaako tutulta? Ei koske Suomea? Kyllä muuten koskee. Omat johtavat poliitikkomme ovat pääosin ylimielisesti vain Brysselin, Frankfurtin ja Luxemburgin valtaherrojen ja suurpääoman asialla. Ylenmääräisten etujen jako pienille piireille jatkuu meilläkin aina vain ja sille kyllä löytyy puolustajia. Pörssiyhtiöiden kvartaalitalous, pankkien rajaton keinottelu ja pienen maan valtiontalous ovat meillä ja muualla EU:ssa kuin yhtä vyyhtiä. 


Esimerkkeinä poliitikkojen ylimielisyydestä pitäisi mainita Suomestakin ainakin pari ministeriä, joista toinen on kokoomuslainen ja toinen ärkoopeeläinen, mutta en mainitse.


Erona entisiin aikoihin on lähinnä se, että netin ansiosta kansalaiset eivät enää pysy hiljaa. Tavan ihmiset siis "mölisevät" joka päivä julki omia ajatuksiaan, eikä edes maailman suurin ja vahvin yhden puolueen diktatuuri Kiina pysty sitä kokonaan estämään.


Suomen valtion talous on vielä jotenkin kurissa vain siksi, että meillä köyhät on koko ajan pidetty tiukasti köyhinä. Suurista julkisista eduista nauttii vain eliitti, herrakansa. Alimpia sosiaalietuuksia ei korotettu kunnolla edes parhaan kymmenvuotisen kasvun aikana, ennen vuotta 2008. Sellainen linja valittiin maassamme jo maata kaatavan suuren laman aikoina, parikymmentä vuotta sitten. Silloin ei jätetty jälkeen vain köyhiä, vaan myös satojatuhansia tavallisia duunareita, sekä tuhansia yrittäjiä työpaikkoineen, jotka olisi voitu pelastaa. Pankit viipaloitiin ja iso raha kyllä pelastettiin.


Urputanpahan vieläkin vain, että Kreikan tie voi piankin olla meidän tiemme. En tietenkään toivo, että niin kävisi, mutta ei se ole toivomisesta kiinni. Vaaka painuisi pahalle puolelle, jos tähän tulisi yksi kunnon rytinä lisää, sen kuuluisan Lehmanin malliin. Tai sellainen jytinä, että euroliitto hajoaisi, sekin on vain löyhällä liimalla kiinni. 


Jos osakin Suomen europaketteihin antamista takauksista lankeaa maksettavaksi, korkeilla koroilla tietysti, on kysyttävä, onko meillä kaikilla varaa tinkiä tuntuvasti elintasostamme? Ostovoimasta kiinni pitäminen siirtyisi samalla historiaan. Olisiko päätäjillä silloin sisua ja kykyä pitää kriisilakeja säätämällä huolta kaikista kansalaisista? Epäilen, ettei olisi.


Suomessa ei pitäisi olla varaa laittaa porukkaa kämpistään ja taloistaan kuutamolle, ulkona kylmässä palellultaan ja näännytään hengiltä. Maassa on pirun pitkät välimatkat, ei ole enää olemassa edes vanhojen aikojen tiheää maalaisserkkujen verkostoa itse tuotettuine "mustan pörssin" elintarvikkeineen. Kuka meille antaisi kehitysapua. Veli venäläinenkö? 


Kreikassa aktiivisimpia kansalaistoiminnassa, vapaaehtoistyössä, ovat kuulema 30 - 40 -vuotiaat pienten lasten vanhemmat. Ymmärrän sen hyvin, pienen lapsen ukkina. Maalataan itse valmiiksi piruja seinälle, etteivät pirut maalaisi meitä!


Ei meillä vielä mene huonosti. Demokratiakin on, vaikka se ei varsinaista kansanvaltaa olekaan. Zimbabwessa menee vielä paljon höperömmin. "Presidentti" eli hirmuhallitsija Mugabe kuulema haluaisi pitää vaalit, mitenhän lienee, mutta maassa ei ole rahaa järjestää vaaleja. P-Koreassa ei ole rahaa ruokkia omia kansalaisia, mutta ydinaseisiin ja kaikenlaisiin tappokoneisiin rahoitusta löytyy, sillä "viholliset" pitää tuhota. 


Naapurimaassa, siellä nousevan auringon puolella, oli kyllä rahaa vaaleihin, mutta ehdokkaita oli oikeasti vain yksi, yhdestä puolueesta, kuten joskus ennenkin verenpunaisen työkaluvaltion eli sirpin ja vasaran aikoihin.


Onneksi Suomella on sentään varaa laittaa ahvenenmaalaisille tukiaisia 8 000 euroa vuodessa per nuppi, koska heillä siellä saarilla menee niin kurjasti. Muihin Suomen kuntiin kannattaakin laittaa (vielä toistaiseksi) vain keskimäärin 3 000 euroa vuodessa per pottunokka.  Sillä lailla!


* * *

Ei kommentteja: