 |
| Työnantaja ja -hakijat. |
Kymmenessä vuodessa käyrä laski 9 prosenttiin ja laski siitä edelleen, kunnes vuonna 2008 päästiin 6,3 prosenttiin. Nyt työttömyysaste Suomessa on noin 7,5 prosenttia, olemme liki samoissa prosenteissa Ruotsin työttömyysasteen kanssa. Saksan työttömyyskäppyrä on vähän parempi.
Työttömien tilastointi eri tavoin antaa erilaisia lukemia riippuen siitä, kuka tilastoi ja mitä. Ja ketä. Perinteisesti tilastokeskus kertoo työttömien määräksi ihan erilaisen luvun kuin työvoimaministeriö. Jos edellisen mielestä meillä on vaikka 200.000 työtöntä, jälkimmäinen saattaa ilmoittaa samaan aikaan 250.000 työttömän työnhakijan lukeman, jotain siihen suuntaan kuitenkin.
Lisäksi joudutaan aina arvuuttelemaan, moniko on kursseilla, tukitöissä tai nk. työharjoittelussa, joten todellinen työttömyys jää aina luulojen varaan. Eihän meille hallintoalamaisille kerrota monia muitakaan asioita. Tai kerrotaan, mitä kerrotaan, vasta sitten, jos on ihan pakko. Meillähän on ihan avoimesti osin suljettu yhteiskunta. Avointa on kaikki muu, paitsi eliitin suhmurointi.
Jokaisen työttömän yksilön kohdalla työttömyys on 100-prosenttinen, tukitoimet saattavat lieventää tai pahentaa työttömyyden seurauksia. Mielenkiintoista on, että tilastoinnissa työikäisinä pidetään 15 - 74 -vuotiaita, joista työvoimaan kuuluvat sekä työlliset että työttömät. Työllisyysaste on 15 - 64 -vuotiaiden työssä olevien osuus samanikäisestä väestöstä, mutta mummot ja vaarit on tipautettu tästä astelaskennasta pois.
Työttömyys ja sen määrittely tilastollisesti ei ole mikään helppo juttu, kuten äkkinäinen voisi luulla. Jos joutuu työttömäksi, kannattaa ehkä kysyä työkkärin virkailijoilta, onko ehkä tullut määritellyksi kausityöttömäksi, joka on joutunut kausivaihtelun kohteeksi.
Kausityöttömyys ei ole ihan sama asia kuin kausimaku mehu- tai jogurttipurkissa, vaan se riippuu työn tarjonnan ja kysynnän vaihteluista vuodenaikojen mukaan. Työttömyyttä tarkastellaankin vuosimuutoksina tai kausitasoitettuna, mitä tuo sitten käytännössä meinaakaan.
***
Kysymys saattaa olla myös piilotyöttömyydestä. Piilotyötön on henkilö, joka kyllä haluaisi töihin, mutta jota ei luokitella työvoimaan kuuluvaksi. Työn haluaminen ei nimittäin riitä siihen, että pääsisi virallisesti työttömäksi. Ehei, sillä voi olla, että työn etsimisen kriteeri ei täyty.
Piilotyöttömiä ovat esimerkiksi työllisyyskoulutuksessa tai työttömyyseläkkeellä olevat. Piilotyöttömäksi on saattanut joutua jättäytyessään työvoiman ulkopuolelle, vaikka jäämällä huonon työtilanteen vuoksi kotiäidiksi tai isäksi eli sukupuolineutraalisti sanottuna kotihenkilöksi. (Lapsillakin saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä, mutta sehän ei olekaan työkkäripuolen, vaan enempi sossupuolen heiniä.)
Toisaalta saatat huhkia töissä yötä myöten, vaikka kuutamolla, mutta kuulutkin harmaaseen työvoimaan, mikä työskentelee (ikäänkuin) tilastoidun työn ulkopuolella. Myös rikollisen toiminnan työllistävä vaikutus jää tilastoinnin ulkopuolelle, vaikka siinäkin saatetaan käyttää monenlaisia työkaluja. (Poliisin ja oikeuslaitoksen tilastot rikollisuudesta eivät ole aivan kattavia. Sama pätee kerjäykseen ja kaupusteluun.)
Työtön voi olla myös kitkatyötön. Kitkatyöttömyys tarkoittaa sitä aikaa, mikä menee uuden työn etsimiseen opiskelun tai entisen työn päättyessä, myös sesongeilla on tekemistä tämän asian kanssa.
Suhdannetyöttömyys on työttömyyden yleistymistä matalasuhdanteessa, koska silloin kuulema työn kysyntä heikkenee.
Rakennetyöttömyys ei tarkoita sitä, että olisit joutunut rakennusalalta työttömäksi ulkomaisen halpatyövoiman takia. Jos olet rakennetyötön, se johtuu jonkin rakenteen tai rakenteiden muutoksesta, mikä ohjaa työn kysyntää uusille aloille.
Synonyymi rakenteelliselle työttömyydelle on myös luonnollinen työttömyysaste tai ns. NAIRU-aste. Työttömyys ei yleensä naurata, mutta nairu tarkoittaa tässä työttömyysasteen tasoa, minkä alittaminen nopeuttaa inflaatiota, yms.
Teknologinen työttömyys johtuu siitä, että teknologia korvaa ihmisten työtä. Taloustieteilijöiden mielestä, jos on teknologinen työtön, voi aina siirtyä jonkin muun tekemättömän työn pariin ja tai toimia sen oman työpaikan vieneen koneen passarina. Tässäkin tapauksessa teknologia kyllä vapauttaa ihmisen työn orjuudesta, mutta hyödyn korjaa ahne työnantaja, se riistoökyporvari. Robottihan painaa vaikka yötä päivää, ei narise joutavista, eikä hallissa tarvita edes valaistusta.
Kaukaiset 70-luvun visiot tietoyhteiskunnasta, mikä vapauttaa ihmiset uuvuttavasta työstä harrastusten pariin, pitivät todellakin paikkansa. Valitettavan monet vapautuvat vieläkin kokonaan työstä, mutta se harrastuspuoli jää vähän tylsäksi keskittyen mm. asumiseen ja syömiseen.
Ihmisparka voi joutua työttömäksi myös työn tuottavuuden kasvun takia. Työssä vielä olevista piiskataan irti kaikki kuin entinen kulkumies hevosesta. Työssä olevan pistäessä parastaan, hän painaa hommia ainakin kahden edestä vähentäen samalla uusien työpaikkojen tarvetta. Työhullu siis saattaa syödä pöydässäsi!
Ennen sanottiin, että hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. On vaikea sanoa, kumpiko on inhimillisesti viisaampaa, se hullun homma vai viisaana joutenolo. Työ on Suomessakin katoava luonnonvara, mutta onneksi meillä menee muuten aika mukavasti, sillä onhan Euroopan talouskriisikin jo melkein selätetty.
Inspiraation tähän juttuun antoi Hampaankolosta blogi.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti