Viime kesän alussa ei muka ollut muita vaihtoehtoja hallituspohjaksi kuin tämä sikspakki. Oli niitä vaihtoehtoja, sillä muistaakseni joku Aamulehden kommentaattorikin oli laskenut yli 30 mahdollista hallituspohjaa - ilman kokoomusta.
Demarit eivät silloin uskaltaneet ryhtyä hallituksen veturiksi, vaikka nousivatkin eduskuntavaalien loppumetreillä yllättävän vahvasti. Persut eivät olleet silloin hovikelpoisia, eivätkä ole kaikilta osin sitä vieläkään. Soinikin saisi tsempata ja jumpata itsensä skarpimpaan vireeseen, kuten moni muukin.
Asenteellisesti nykymeininkiä kuvaavaa oli perjantai-illan kolmosen uutisissa Helena Petäistön raportti, missä arvoitiin mm. Kataisen mahdollisuuksia euroryhmän puheenjohtajaksi. Kirjeenvaihtaja totesi, ettei Katainen ole pahemmin edes ryvettynyt Suomen "sekoiluissa" Portugalin ja Kreikan kriisipaketeissa. Vai sekoiluissa, kun eurovelkarumballe näytettiin edes pientä järjen valoa? Toki Kreikalta saadut vakuudet eivät oikein vahvasti vakuuta.
Tässä välissä on pakko urputtaa, ettei euromaiden velkakriisi ole ohi. Ei sitten vähänkään vertaa. Pääskyset eivät ehdi Suomeen ennen kuin lisää rahaa ja takuita ollaan taas Suomeltakin vailla. Ja euroryhmän kultapojun johtama hallituksemme antaa tietenkin ihan kaikessa periksi.
Intrigöörin ja tiemmä monien muidenkin mielestä uusien takausvastuiden ottaminen Suomelle vasta olisi varsinaista vastuuttomuutta. Johonkin se raja olisi pistettävä. Islantilaiset näyttivät siinä hyvää esimerkkiä. Maa ja kansa kun eivät kaikkien mielestä ole yhtä kuin keinotteleva pankkisektori. Jos jonkin kuuluu kaatua, se on se rosvopankkipuoli. Vampyyripankkien pelastelu loputtomiin verorahoilla tappaa terveen reaalitalouden kaikissa euromaissa. Sen pituinen se.
Irlantikin on euroherrojemme mielestä muka selviytymässä mielettömistä veloistaan. Eikä ole. Ei ilman pankkikuprun aiheuttamien valtionvelkojen leikkaamista. Tässä pitäisi noudattaa saksiaan naksutelleen muinaisen toimitussihteerin käskyä juttuliuskojaan tuoneelle toimitusharjoittelijalle: "Puolet pois ja lopusta lyhennetään!"
Mutta takaisin Suomen eduskuntaan. Katainen selitti taas iltauutisissa, miten tärkeää on katkaista valtion velkaantuminen vielä tämän hallituskauden aikana. Eiköhän se riittäisi, jos velkaantuminen pysäytettäisiin kokonaan vaikkapa kahden tai kolmen seuraavan hallituskauden aikana? Kokoomus elää ikäänkuin kvartaalitaloudessa ja sillä mittarilla sitä valtion talouden kehitystä näemmä ihan oikeastikin tarkastellaan. Kokonainen budjettivuosi on jo näille luottoluokittajien mafiaa palvoville sähläreille liian pitkä aika.
Nykyisen puoluevallan diktaatuurin aikana oppositio ei pääse vaikuttamaan kuin ehkä eduskunnan lyijykynien teroitukseen. Ei varsinkaan riitainen oppositio, minkä kaksi suurehkoa puoluetta eivät pysty edes asettumaan toistensa välikysymysten taakse. Että se siitä oppositiosta.
***
Auttaisiko jos oppositiopuolueiden kansanedustajat menisivät lakkoon ja marssisivat porukalla ison talon portaita alas? Saataisiin sillä tempulla ainakin kovasti mediapintaa Euroopasta ja muualtakin maailmasta.
Kansanedustajien tulisi ehkä liittyä yksityisten työttömyskassaan, jos hässäkkä vaikka johtaisi hallituksen hajoamiseen ja ennenaikaisiin vaaleihin, vaikka se olisi ehkä myöhäistä, jos ansiosidonnaisen päivärahan raja on 10 kuukautta? Mutta eikös joku korkea herra tuossa just sanonut, että johtajien, myös kansakunnan johtajien, tulee näyttää tietä omalla esimerkillään.
Rohkeutta hyvät lajitoverit! Kun teitä ei kerran mitenkään noteerata kataistrofihallituksessa, ei teidänkään tarvitse noteerata hallitusta. Sikspakin kohtsiltään äkisti runnaamat miljardien säästöt aiheuttavat muutenkin sellaisen häkkärän, että hallitus osaa hajota ihan suitsiltään.
On myös muistettava, että eduskunnan vuotuiset menot ovat 143 miljoonaa euroa. Eduskunnan kanslia syö tästä reilut 90 miljoonaa euroa. Kansanedustajien kulut valtiolle ovat tänä vuonna 22 miltsiä.
Jokainen kansanedustaja ja ministeri varmaankin suostuisi auliisti siihen, että näistä kuluista leikattaisiin puolet pois? Tiivistyvässä EU-tsaarien hallinnossa ei tarvita entisenlaista suurta kansallista eduskuntaa ja ministerikaartia. Toinen vaihtoehto on säilyttää työpaikat, mutta puolittaa palkat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti