Romanian romanien ongelmista ei ministerin mielestä olisi edes pitänyt keskustella Suomen eduskunnassa, eikä ainakaan syyllistävään sävyyn. Oikea paikka olisi kuulema jokin EU:n kälätyskerho, joissa tupeloidaan samojen asioiden kanssa helposti vuosia kerrallaan, eikä mitään myönteistä muutosta tapahdu, vaikka rahaakin saattaa palaa hevoskuormittain.
Kai tahtomattaan ministeri Stubb tuli paljastaneeksi sen tosiasian, ettei Suomen eduskunta ole tosiasiassa paljon mitään - yksin EU on suuri ja mahtava ja vissiin pyhäkin.
Romanian ja Bulgarian hallitukset (ja muutkin itäiset hallitukset) ovat saaneet paljon rahaa mm. romaniväestön olojen kohentamiseksi. No, ne rahat on käytetty sopivampiin tarkoituksiin ja ulkoistettu ongelmat muualle Eurooppaan. Sehän lienee sitten vastuullista EU:ssa, missä sanojen merkityskin vaihtelee kulloistenkin poliittis-taloudellisten suhdanteiden mukaan ohjatusti.
Romanit asutettiin
Intrigööri oli 70-luvulla aloittelemassa vaatimatonta lehtineekerin uraansa, kun Suomessa ratkaistiin romaniväestön pahimmat ongelmat päättämällä siitä, että tälle vähemmistölle on järjestettävä asunnot. Asunnot myös järkättiin ja heimolaisten siihen saakka pakollinen kiertolaiselämä jäi historiaan. Samoihin aikoihin myös yleinen sosiaaliturva alkoi kohentua auttaen samalla myös vähemmistöjä ja reilusti. Sillä tavoin asioita hoidetaan itsenäisessä maassa, missä on vastuullisia päättäjiä.
Kautta aikojen Suomi on lisäksi huolehtinut erityisen vahvasti ahvenanmaalaisten, anteeksi, niiden oolantilaisten ja sama ruotsiksi, vahvasta elintasoturvasta.
Se kävi yhäkin selväksi, että hankalat asiat joko salaillaan hallituksessa tai niitä viedään EU-kokouksiin itkettäviksi ja paapottaviksi. EU:n ja etenkin rahaliiton jäsenyys on tainnut näivettää ja kutistaa päättäjien päävärkit sisältä päin? "Euuuu! Äitiii! Kakka tuliii! Pyyhkimään!"
Oli ongelma mikä vain, se pitää kuulema ratkaista EU:n tasolla, eikä Suomen päättäjien kannata tehdä muuta kuin hönöttää loputtomissa kokouksissa viisaan näköisinä. Toinen vaihtoehto on käkättää papukaijan lailla julki testatusti hyvin siedettyjä, suvaittuja ja samalla äärineutraaleja, miljoonaan kertaa kuultuja mielipiteitä julki joka käänteessä.
Suomi on hallinnon suurvalta
Mitä ihmettä meillä enää tehdään omalla suurella eduskunnalla ja hallituksella, jos kaikki suoraan maan sisäistä järjestystäkin koskevat asiat pitää kuljettaa EU:n kautta? Kaipa monille hallituspuolueiden edustajille on vastenmielistä se, että Suomessa enää edes yritetään päättää omin päin yhtään mistään? Hyvä liksa ja etuoikeutettu oma asema byrokratiapusikon yläoksilla kuitenkin kelpaavat kaikille. Uskollisuus puolueelle ja hallitukselle kyllä aina palkitaan myös oman aktiiviuran jälkeen.
Kunhan EU:n liittovaltio toteutuu, Suomessa ei todellakaan päätetä enää itse kuin liputuspäivistä, elleivät nekin satu rikkomaan jotain unionin yleistä käytäntöä
Selväjärkiset ja myös selvästi Suomen etua haluavat päättäjät ovat meillä vähissä. Onneksi heitäkin vielä porukasta löytyy, eri puolueistakin, jopa kokoomuksesta, kuten Ben Zyskowicz. Ja persuista pitää mainita ainakin Pirkko Ruohonen-Lerner. Ja sitten on tunnustettava itseäni huolestuttava ilmiö: Vihreilläkin tuntuu joskus olevan tolkkua, kun heitä vertaa joidenkin muiden puolueen äänitorviin. (Jospa tämäkin outo harha menee vielä ohi?)
Puolustusvoimien alasajoon on vaikea ottaa kantaa, koska tällä tarkkailuasemalla ei ole mahdollisuutta, eikä suurta sotilaallista osaamista perehtyä kokonaisuuteen. Eipä ole kansanedustajillakaan. Sitä vain ole hiljaa itsekseni ihmetellyt, kuinka ilmavoimien lentäjien koulutus tulevaisuudessa järjestetään. Ja kuinka Hornetit aikanaan uusitaan ilman Nato-jäsenyyttä tai edes jotain karvalakkimallia, kuten yhteistä ilmapuolustusta Ruotsin kanssa?
Monien päättäjien mielestä Suomessa ei saisi olla sotatarviketeollisuutta, eikä edes ruutitehdasta. Tilanne vain on sellainen, ettei esimerkiksi panssaroituja ajoneuvoja ja asejärjestelmiä voida valmistaa yksin kotimaisiin tarpeisiin, niitä pitää myös voida viedä vakiintuneisiin maihin maailmalle.
Monien työpaikat ovat riippuvaisia puolustusvälineteollisuudesta, missä meillä on korkeaakin osaamista. Käytännön sovelluksia tästä ovat arkiset Sisu-kuormurit ja Valmet-traktorit, joiden kehitystä on pitkän ajan kuluessa tukenut yhteistyö ja hankinnat puolustusvoimista.
Pieni toivo on sentään nyt siitä, että jos jokin huima maailman myllerrys saisi erään suurvallan yrittämään maamme miehitystä, sitä edes yritettäisiin torjua. Onhan meillä sentään eturivissä kaksi jämerää äijää - Niinistö ja Puheloinen. Onhan? Vai vietäisiinkö ensin Brysseliin päätettäväksi, miten suvaitsevasti meidän pitäisi suhtautua siihen, kun ne jyrää meitin?
Naisrauha?
Se ulkoisesta uhkasta, mutta eiköhän maan sisäinen turvallisuus pitäisi olla aina etusijalla. Suomen sisäinen turvallisuus koskettaa meistä jokaista. Jokaisen pitäisi voida liikkua turvallisesti asioillaan ja harrastuksissaan. Blogisti Takkirauta kirjoitti tänään naisrauhasta, minkä pitäisi olla meillä itsestään selvää. Se, ettei naisrauha ole kunnossa, on meille suuri häpeä.
Toimivalla yhteiskunnalla on velvollisuus puolustautua kaikkia uhkia, myös rikollisuutta vastaan ja suojella kansalaisiaan. Vai joko me elämme rappeutuneessa yhteiskunnassa, missä kaikki siihen kykenevät ulosmittaavat itselleen, mitä irti saavat?
Vanhukset ovat jatkuvasti uhattuina, he ketkä vielä omillaan pärjäilevät. Katujen ja teiden pienet ja isot pedot käyvät kiinni mieluiten heikoimpiin yksilöihin, kuten vanhuksiin, yksinäisiin naisiin ja tietty päihtyneisiin. Juoppojen keskinäiset rähinät ovat toki ihan perikansallista kamaa, ikiriesa naapureillekin ja poliiseille. Erilaiset varkaudet ja murrot ovat kasvussa ja sesonki on taas tulossa.
Vanhusten turvattu asuminen on jo kauan ollut uhattuna erilaisten, usein kyllä samansorttisten sisään tuppaavien keikkavarkaiden takia. Vasta viime vuosien ilmiö on ollut se, ettei kukaan ole turvassa, ei edes kotonaan. Rosvot ja varkaat voivat yllättää taviksenkin koska vain ja tämä ilmiö on yksinomaan tuontitavaraa. (Oikeastaan arvotavarasta tulee tällöin heti kerralla myös vientitavaraa.)
Kyllä tässä alkaa jo toivo huveta, kuten näemmä monilta muiltakin blogien kirjoittajilta. Suomalaiset päättäjät sulkevat silmänsä ongelmilta ja ovat pääosin hyväksymässä myös sitä sisäisen turvallisuuden uhkaa, että me, meidän lapsemme ja heidän lapsensa maksavat viimeisen vuosikymmenen varrella tehdyistä päätöksistä vielä kymmenien vuosien kuluttuakin.
Jos joku vielä kuvittelee, että toisten järkyttävän kokoisten velkojen takaaminen on vastuullista, ei voi kuin surkutella. Hulttion lailla elävät maat eivät ole sen parempia maksajia kuin samoin toimivat ihmisetkään. Ainakin osa takauksista lankeaa meille maksuun, muutakin kuin se sinänsä iso ERVV:n korkoloukku.
Tiukka talouskuri ja äärimmäinen yhteisvelkaantuminen eivät ole ratkaisuja velka- ja pankkikriisiin, jos siinä ovat ainoat tropit EU:n lääkekaapissa. Ennen pitkää joku kriisiytyvistä maista ottaa itse pitkät EU:sta ja euroliitosta, eikä sitä sovi kummastella.
Vahvasti aseistautuneen natomaan Kreikan kansalaisetkin päättävät asioistaan viime kädessä ihan itse. Vaalit ovat sielläkin tulossa ja jytkyt. EU:ssa hulttion tai roiston lailla toimimisesta usein palkitaan, kuten esimerkiksi romaniväestöä kerjuulle ulkoistavissa maissa. Muitakin esimerkkejä löytyisi, mutta ei laiteta kaikkia lisukkeita samaan soppaan.
Sammakoita ei ole täällä vielä kurnutellut, mutta savolaisena pula-ajan shmaanina ennustan kuumaa kotimaista rötöstelykesää ja kylmää, mutta hyytävää EU-syksyä.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti