Taivaallinen Turun tauti

Suitsukeastia.

Ääriuskovaisten näkemyksissä tästä maailmasta riittää taviksella aina ihmettelemistä. Ensimmäinen vanhoillislestadiolaisten joukosta vihittävä naispappi saa kuulema kärsiä uravalinnastaan. Jokin turkulainen rauhanyhdistys on kuulema julistanut, ettei tämä naispappi ole enää Jumalan valtakunnassa, ellei hän peru vihkimystään papiksi.


Sillä lailla. Turkulaisella rauhanyhdistyksellä on siis omasta mielestään taivaallinen valtakunta täällä maan päällä ja vieläpä Turussa. Onkohan tämä uusin muunnos kuuluisasta Turun taudista, mihin on nyt siunautunut ylimaallisia ulottuvuuksia? 


Intrigööriä on aina ihmetyttänyt moinen uskonnollisuus, missä ihminen asettaa itsensä ja oman porukkansa ko. uskonnon Jumalan tasolle tai jopa korkeimman kuviteltavissa olevan entiteetin yläpuolelle. Turkulaisessa rauhanyhdistyksessä pesii siis ihmisiä, jotka tietävät tarkasti, mitä Jumala haluaa. Hei hemulit! Osoittakaa nyt sentään pientä nöyryyttä elämän suurien mysteereiden edessä! 


Miksi suomalainen luterilainen valtakirkko ja nk. valtion kirkko suojelee tämmöisiä ääriliikkeitä, joista lessut eri variaatioineen ovat vain yksi sakki. Suomessa on uskonnonvapaus, mutta se ei ole yhtä kuin lupa ahdistella, pelotella ja painostaa ihmisiä omien kuvitelmien pohjalta. Jokaisella pitää olla oikeus tehdä häiritsemättä omat valintansa, myös uskontoon liittyen. Harhaopeista en osaa tarkemmin sanoa, koska en ole teologi.


Erottakoot vaikka yhdistykset sellaisia jäseniään, joiden tyyli miellytä.  Pelottelu on tietysti parempi konsti, ettei syntyisi joukkoeroamisia. Intrigööri kuuluu itse vielä suureen evl-kirkkokuntaan ja on aina ollut sitä mieltä, ettei naiseus ole ainakaan mikään este pappeudelle.
  
Asia on sillä tavoin tärkeä, että uskonnollisuus ja ainakin yhteiskunnan yleiset pelisäännöt koskettavat tavalla tai toisella meitä kaikkia, myös ateisteja. Vai  miksi ääriateistit muuten rummuttaisivat oman valintansa puolesta? Toki taannoiset ateistien bussikampanjat olivat piristäviä ja jonkinmoista hupia oli myös pornolehtien vaihtaminen raamattuihin. Poltettiinkohan vaihdossa saadut raamatut? Suututaanko porukalla?


No, uskonnollisuuteen on mahdotonta ottaa oikeasti mitään kantaa. Nykyisin sama pätee myös harjoitettuun politiikkaan. Lienee parasta, kun tyytyy seurailemaan ja kommentoimaan kansalaisena vain tätä maallista päätöksentekoa, politiikkaa, vaikka siinäkin on kummallisia uskonnollisia piirteitä ja erilaisia ääriliikkeitä.


* * *
Toinen viime päivien puheenaiheista on työmaajuopottelu, tällä kertaa eduskunnassa ja sen ulkopuolella. Milloin kansanedustajan työaika alkaa ja koska se päättyy, kuka sen tietäisi? Kyttämedian mielestä kansanedustaja on aina skuupin arvoinen tai edes pilkkaavan juorujutun väärti.


Kansanedustajilla on oikeutensa, mutta ainakin sen voisi tehdä, että selvästi juopuneet kansamme edustajat poistettaisiin kokouksista ja tietenkin suuresta salista. Kannettiinhan vanha Veikko Vennamokin joskus ulos salista, kun ukko otti kierroksia tuli liian kanssa, ihan selviltä päin, tiemmä.


Varsinainen ongelma ei kuitenkaan ratkea sillä, jos toistuvasti juovuksissa örveltävä viedään torkkupeiton alle koisimaan tai saatellaan kotia. Joskus juopuminen on vain inhimillistä ja yleensähän sen johtuu väsymyksestä ja liiasta nappailusta, mistäs muusta. Toistuvasti tai jatkuvasti juovuksissa tonttuilu on merkki henkilökohtaisesta ongelmasta. On makuasia, miksi sitä ongelmaa kutsutaan.


Jos joku kertoo esimerkiksi olleensa parikymmentä vuotta viinaraittiina ja kuuluneensa helluntalaisiin, ei tartte olla kummoinen sherlokki päätelläkseen, mistä on kysymys. Alkoholismiin läheisesti tutustuneen, kuten intrigöörin, käytännön tietämykseen kuuluu sekin, että pitkästä raittiudesta repsahtaneen lajitoverin kohdalla ei voi muuta odottaa kuin lisää ongelmia. Pahojakin ongelmia, jotka päätyvät usein siihen, että "henkilökohtaista ongelmaa" poteva joutuu ennen aikojaan suorasääristen porukkaan. Omassa lähipiirissä ei ole kauan, kun näin tapahtui.


Tämmöistä kohtaloa ei toivo kenellekään, koska alkoholistin juominen ei ole mitään iloista irrottelua, kaikkea muuta, eikä hän useinkaan tajua omaa tilaansa. Joskus käy niinkin, ettei viinakoukussa oleva uskalla lopettaa ennen kuin terveys pettää tai jotain kamalaa sattuu.


Intrigööri kuuluu heihin, joiden mielestä ilmiselvä alkoholismi on sairaus. Alkoholismia voidaan hoitaa, krapula lähtee, yleensä, ellei potilas ole jo pudonnut ns. pohjan läpi. Alkoholidementikot, nuoretkaan, eivät ole mitään mukavia katseltavia tai hoidettavia. 


Niin kauan kuin oma nuppi vielä pelittää, juoppo tai alkoholisti voi ratkaista tilanteen omalta kohdaltaan laittamalla korkin kiinni. Se tarkoittaa sitten sitä, ettei oteta edes sitä saunakaljaa. Oman elämänsä viettäminen loppuun asti selvin päin voi tuntua karsealta kohtalolta. Voin kuitenkin lohduttaa, sillä selvin päin elämiseen tottuu. Uusi elämäntapa on opittavissa, monin tavoin se palkitseekin. Apua ja tukeakin hakevalle löytyy, jos sitä haluaa.

***
Siitä ei tarvitse välittää, jos entinen elämä on ollutkin, no vaikkapa vain värikästä. Jokainen joutuu kyllä joskus omien hyvien ja huonojen tekemistensä kanssa vastakkain, mutta niin pitääkin. Onpahan edes jotain muistelemista sitten köpöukkona tai -akkana.


Vika ei ole viinassa, vaan se käyttäjissä. Onneksi juoppous tai alkoholismi  kohtaa käytännössä vain yhtä tai kahta kymmenestä ihmisestä, perintötekijöistä riippumatta. Mikä tästä maailmasta tulisi, jos juopottelu eli humalan taakse piiloon meneminen olisi ainoa inhimillinen tapa selviytyä elämästä. Sellaisestakin on esimerkkejä, eikä tarvitse mennä kuin Venäjälle. Ei niin kurjaa kylää, etteikö siellä votka virtaisi. 


Toivottavasti Suomessa ihmisillä on aina muitakin mahdollisuuksia kuin juoda hurjana tai vetää aineita päästäkseen edes hetkeksi pois pahasta maailmasta. Sen takia meillä pitäisi olla paitsi paljon vastuullisia kansalaisia, myös edes hyvinvoinnin perusteita säilyttäviä poliitikkoja. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus päästä, ellei muuhun hoitoon, niin katkolle. Näin ei ole ollut enää pitkään aikaan.


Huispa näistä. Jäällä oli tänään hieno kävellä, siellä auringossa oli kuin taivaan valossa maan päällä. Yöllä ja aamulla oli vielä sen verran pakkasta, ettei raavaankaan äijän jalkaa upottanut ainakaan kelkkaurilla. Kaikki toiset kävelijät, hiihtäjät ja koirat olivat kai pääosin selvin päin. Pilkkiukoista en tiedä, pienessä hyö olivat, korkeintaan. 


* * *

Taaperoiden kotihoidon tuen katkaiseminen kahden vuoden kohdalta on osa hyvinvointimaan alasajoa, jos mikä. Toisaalta, jo setä Stalin halusi pikkuiset päiväkoteihin 
mahdollisimman varhain, ne pikku pioneerit. 

Ollaanko nyt oikealla tiellä, oi kaiken yksityistämisestä tietävä valtapuolueen visionääri Täti Terävä? Intrigööri vastaa tädin puolesta, sillä hän tuntee TT:n ja hänen kaltaisensa: 

"Loistava idea!  Taaperot yhteiskunnan hoitoon heti, kun ovat potalle oppineet. Sitten äipät palkollisina niitä pikku riiviöitä hoitamaan! Se on myös oikeaa käytännön feminismiä."

***