Lopulta riihessä saadaan aikaan (se julkinen) lopputulos, valkoista savua tuprahtaa räppänästä ja sikspakin satraapit eli puolueiden kardinaalit astuvat ulos julkisuuteen vakuutellen, kuinka juuri ME estimme ERITYISEN TIUKOISSA neuvotteluissa Kataisen ja niiden toisten kavalat aikeet siinä ja tuossa kysymyksessä, mutta...
Tästä seuraa tietysti yleinen, mutta niin autuas helpotuksen huokaus: "Eikö tässä meille vielä tämän pahemmin käynytkään?"
Intriköörin valistumaton veikkaus on se, että riihessä sovitaan joistakin säästöistä, kuten ehkä alvin yhden prosentin korotuksesta ja joistakin pienemmistä leikkauksista, sekä verojen & maksujen korotuksista. Pahat pelottelut, kuten kotihoidontuen katko kahteen vuoteen jätetään näennäisesti tekemättä. Eläkeikääkin sovitaan ehkä voitavan myöhemmin korottaa ja muuta semmoista lystiä. Kuntakapinan lietsojillekin annetaan vähän löysää narua, mihin hirttää itsensä, jne.
Säästöjä suhmuroidaan kasaan sen verran, että valtakunnanjohtaja uskollisine salkunkantajineen voi uskotella, että veret pysäyttävien vääntöjen jälkeen nyt sovituilla säästöillä Suomi selviytyy VASTUULLISENA jäsenmaana eurounionin ytimessä ja AAA on vielä pelastettu, ellei...
Kuunnellaan tarkasti sitä hiljaisuutta, mikä seuraa ilmaan heitettyä uhkaa kuin kauhuelokuvassa! Mitä tarkoittaa se "ellei"? Toisin sanoen tärkeää olisi tietää, mitä kehysriihessä tai riihen takana nokkospuskissa sovitaan jo valmiiksi etukäteen? Katainenhan ehätti (jo kokeneena poliitikkona) varoittamaan, jotta voi myöhemmin sanoa varoittaneensa, että kaikkia kehysriihessä sovittavia säästötoimia ei toteuteta vielä, vaan ne keinot otetaan käyttöön myöhemmin, jos niitä tarvitaan (mutta kuitenkin pikimmiten).
Keskeistä kehysriihessä on, meidän hallintoalamaisten kannalta, millaiset ovat SALAISET lisäpöytäkirjat. Toisin sanoen kysymys on siitä, mihin demarit ja neljä pienempää hallituspuoluetta kehysriihessä sitoutuvat?
On muistettava, että tätä hallituskautta on jäljellä vielä kolme vuotta. Mitkä ovat POLIITTISET STAY-BONUKSET, joilla kokoomus sitouttaa muut hallituspuolueet jäämään sikspakkiin ilman, että kehysriihi palaa kivijalkaan ja syntyy puolueiden joukkopako?
Olemmehan nähneet, että poliittinen valta on niin makiaa, että vihreätkin syövät uraania, demarit suostuvat mihin vain, minkä SAK suinkin nielee, vasurit vaihtavat työn orjuuden työttömyyden sorron yöhön ja kristillisetkin tinkivät taivasosuudesta.
Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan Kataisen kehysriihtä. Mitään mukavia juttuja ei kannata odotella, ensin vallanpitäjät löysäilivät liian pitkään ja nyt löysiä kiristetään pois. Voimme tietysti kuunnella sitäkin rutinaa, kuinka EU:n sääntelyn kiristysvanne rutisee Suomen ympärillä.
Joskus tuntuu siltä, että olisi sittenkin parempi, ettei Suomen kansalliselle hallitukselle ja eduskunnalle jätettäisi unionissa enää kuin liputuspäivistä päättäminen.
Intrigööri äänesti aikoinaan Suomen EU-jäsenyyden puolesta, koska oli laiska lötky, eikä viitsinyt ottaa selvää, mitä viisaammat siitä asiasta todella ajattelivat. Silloinen perustelu omalle itselle oli se, etteivät EU:n herrat mitenkään voi olla tyhmempiä kuin Suomen omat herrat. Eivät ne voikaan, mutta eihän EU:n herrakansan tavoitteita silloin 90-luvulla osannut aavistaa.
Suur-Eurooppa syntyy ja näiltä näkymin myös EU:n suuri rauhan missio toteutuu: Sotimista ei tarvita, kaikki jäsenmaat alistetaan ja kurjistetaan kuuliaisiksi alamaisiksi velkarahan voimalla! (Bilderberg & Co.)
Intriköörin mielestä Osmo Soininvaara kirjoitti tänään blogissaan mielenkiintoisesti siitä, mitä meillä on ehkä odotettavissa. En tiedä, haistoinko oikein, mutta kirjoitus saattoi olla sopivasti myös kehysriihtä vasten väsätty. Laitanpa tähän alle poikkeuksellisesti linkin vihreän riihitontun blogiin:
http://www.soininvaara.fi/2012/03/17/kuka-maksaa-kreikan-velat/
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti