5.9.2013

Puujalka pitää!

Puusta tehdään myös
kännyjen kuoria.
Ote kansansävelmä Viipurin Vihtorista, tupatansseista: "Taavetti yhdellä koivella loikki, kun puujalka katkesi polvesta poikki.  Eukko se nurkassa itki ja voihki, Taavetti ei ollu moksiskaan."

Ennen sanottiin, että Suomi seisoo puujaloilla. Puustahan voi tehdä mitä vain, vaikka kännyn kuoria. Kokonaan uudenlaisia puupohjaisia tuotteita pukkaa ja paljon.

Myöhemmin puujalan tilalle koetettiin liittää metallia ja ties mitä muuta, kuten elektroniikkaa ja mobiiliviestintää. Onneksi Suomella on yhä monta ketterää tukijalkaa, joukossa on ihan uusiakin, vaikka jotkut poliitikot kyllä yrittävät niitä päätöksillään kampittaa.

Suomella on vieläkin vahva puujalka, vaikka alan pääomia on virrannut moniin jättisijoituksiin mm. Latinalaisessa Amerikassa ja Kiinassa. Suomen metsäklusteri työllistää kaikkiaan noin 200.000 ihmistä. Heistä 50.000 on töissä suoraan metsäteollisuudessa, 23.000 paperiteollisuudessa ja 27.000 puutuoteteollisuudessa.

Vaikka metsäteollisuus on viime vuosina vahvasti supistunut, paperi-, kartonki- ja sellutehtaita toimii vielä noin 50 yksikössä. Mekaanisen metsäteollisuuden puolella on noin 130 teollista sahaa, sekä levy- ja puutuotealan yrityksiä.

Metsä- ja puuteollisuudessa on kaiken aikaa tehty monenlaista tuotekehitystyötä sen jälkeen, kun aikanaan todettiin, ettei päävientituotteen paperin kysyntä maailmalla enää kasva. Puusta saadaan nyt ja tulevaisuudessa paljon tuotteita ja raaka-aineita, monille aloille.

***
Takaisin asiaan: Sahoilla, hirsitalotehtailla ja puusepän- ja huonekaluteollisuudella on paikoin Suomessa suurta paikallista merkitystä. Mekaanisen metsäteollisuuden merkitys korostuu Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä jalostetaan puoliarktisen Suomen tiheäsyistä puuta paljon pitemmällekin kuin vain laudoiksi tai höylätyksi raaka-aineeksi. Muitakin vientituotteita löytyy kuin lautaa.

LISÄYS: Valitettavasti Suomesta lähtee paljon enemmän sitä bulkkia, lautatavaraa, kuin esimerkiksi huonekaluja. Pieni Viro on selvästi suurempi huonekalujen tuottaja kuin Suomi, joka kyllä tuo paljon huonekaluja ulkomailta. Linkki uutiseen:
http://www.talouselama.fi/uutiset/viro+pesee+suomen+huonekaluviennissa/a2207187

Pohjoisessa Suomessa sahureita huolestuttaa kuljetuskustannuksia pahoin rokottava rikkidirektiivi. Kuljetukset ovat jo valmiiksi syrjäisemmän Suomen teollisuudelle paha kustannushaitta, koska idässä ja pohjoisessa toimitaan kaukana vientisatamista.

Nyt tiemmä puhutaan metsäteollisuuden kuljetusten keskittämisestä Hankoon, vaikka hyviä satamia olisi lähempänäkin. Olisi niitä kaukaisia vientisatamia Pohjois-Norjassakin, missä ei tarvita lainkaan jäänmurtoapua.

***
Perussuomalaisten tunnettu kansanedustaja Teuvo Hakkarainen puuttui Yle Kainuun jutussa pohjoisen sahojen ongelmiin. Sahojen järeämmän puun pulaa voitaisiin Hakkaraisen mielestä helpottaa myös palauttamalla osa laajoista rauhoitusmetsistä hyötykäyttöön. Suojelualueita on Hakkaraisen mielestä jo tarpeeksi, niitä voitaisiin karsia.

Intrigööri on Teuvon kanssa samaa mieltä. Uusia suojelualueita ei ainakaan Pohjois-Suomessa tarvita. Kohtuullista karsintahakkuuta voitaisiin tehdä niissä paikoilleen lahoavissa suojelumetsissä, missä se olisi paikallisen elinkeinoelämän kannalta erityisen tarpeen. Metsä on uusiutuva luonnonvara ja hakkuut korvattaisiin jo lakienkin mukaan istutuksilla. 

Uusi metsälakikin lienee tulossa poliittiseen suhmuraatioon. Lähinnä Nuuksiossa (Ihan mukava luonto- ja lenkkeilyalue, se Nuuksio.) luontoon tutustuneet viherpiirit haluaisivat tietysti rauhoittaa lisää metsiä ötömönkiäistenkin takia, sillä kaikki ne tuhannet lajit ovat tietysti uhanalaisia itikoita ja murkkuja myöten. Rauhoitusmetsiä tarvittaisiin heidän mielestään myös liian vähälukuisten karhujen, susien ja ahmojen suojelualueiksi. Niin, eikä unohdeta niitä liitotikkoja ja valkoselkäoravia.

Ehkäpä Suomi tosiaan on tulevaisuudessa kuin kaivosteollisuuden Kongo ja muuten kuin viileämpi Afrikka? Turistit käyvät metsäkierroksilla ja kojuissa kuvaamassa villieläimiä vähän samaan tapaan kuin Keniassa tai Etelä-Afrikassa. Alkuasukkaat voisivat valmistaa ja myydä matkamuistoja, sekä pelleillä nokinaamoina turisteille kuin nykyisin Lapissa tai jossain Amerikan inkkareiden reservaateissa.

Luonnonpuisto- ja rauhoitusalueiden metsien suojelussa ollaan kai yhtä kiihkeitä kuin soidenkin suojelussa, ettei vain Suomen ylivoimaisesti suurinta luontaista energianlähdettä turvetta saataisi juuri lainkaan hyödyntää. Suomessahan on suota ja pöpelikköä vain vajaat kolmannes koko maan pinta-alasta!

No, hyvä se on, että joku uskaltaa pitää harvaanasutun Suomen elinkeinojen ja siellä asuvien syrjäänien puolia. Periksi ei pidä antaa! Sahateollisuuden puheenvuoron samaisessa Yle Kainuun uutislistassa käyttää kuusamolaisen Pölkky Oy:n toimitusjohtaja Jouko VIrranniemi.

***
Intrigööri toimitti aikoinaan sivutöinä monta vuotta yhtä mekaanisen puuteollisuuden aikakauslehteä, jolloin tuli käytyä aika monilla alan tuotantolaitoksilla ja tutustuttua niiden tekniikkaan. Alan teknisen kehityksen seuraaminen on jo jäänyt vähille, mutta nuo yritykset ja niiden käyttämät tekniset ratkaisut tekivät aikoinaan vaikutuksen, myös siellä Pölkky Oy:ssa.

Koneinvestoinnit mekaanisen puun aloilla ovat kalliita, mutta välttämättömiä kadonneen suomalaisen kilpailukyvyn metsästyksessä. Jos valtio vielä jatkaa massiivisten yritystukiensa jakamista, niistä soisi osan päätyvän näille puuta hyödyntäville pk-yrityksille. Puujalka kantaa Suomea vielä sukupolvien päästäkin.

Kun kännykkäteollisuudessa on käynyt ankara kato, olisi ainakin pienemmässä käsityövaltaisessa puusepänteollisuudessa ehkä uusia mahdollisuuksia oheistuotteiden valmistajana. Maailmalla on on toki tehty vaikka mitä, osin myös isojen kännyvalmistajien tukemana. Siitä on esimerkkejä yläkuvassa. 

Kyllä Suomessakin osataan. Tietokoneohjettuja sorveja ja laitteita on meillä käytetty puun työstöön ainakin 30 vuotta. Pohjoisen timmit puulajit saattaisivat sopia moneksi, vaikka kännerön kuoriksi tai tablettien telineiksi. Parhaat ideat lienevät vielä keksimättä?

Kotonakin voi kokeilla. Ei kuin peikkoja vuoleskelemaan ja liimailemaan naavaa tukaksi. Lapissa on tehty luonnontuotteista ja käsityötuotteista matkamuistoja ja koriste-esineitä jo sukupolvien ajan. 

Jospa koko pohjoisemmasta Suomesta tätä menoa hyvinkin tulee yksi suuri EU:n liittovaltion luonnonsuojelu- ja virkistysalue? Uusia palveluelinkeinoja tarvitaan. Saksalaisilla luulisi olevan varaa matkustella, toivottavasti muillakin. Japanilaisetkin ainakin pitävät impivaaralaisesta luonnosta. 

Jokaiselle turistille voitaisiin tekaista pikku verstaissa nopeasti oma yksilöllinen matkamuisto. Aina se lämmin puu kalsean muovin voittaa. Turpeestakin voisi tehdä monenlaista.


***

Ei kommentteja: