4.9.2013

Rukouskutsut kännykkään!


Kööpenhamina sai ensimmäisen moskeijansa minareetteineen. Muezzin ei kuitenkaan aio kailottaa rukouskutsuja minareetista, koska uudisrakennus toimintoineen aiotaan rauhallisesti sopeuttaa perustanskalaiseen kaupunkikulttuuriin ja kai myös mielenmaisemaan. 

Kööpenhaminan Norrebrossa valmistuva moskeija onkin hulppea rakennus, pinta-alaa tulee kaikkiaan 6 800 neliötä. Valkoisen värinen rakennus toimii myös kulttuurikeskuksena, vanhusten päiväkotina, nuorisokerhona sekä pienimpien leikkipuistona. Moskeija lienee rahoitettu pääosin Qatarista saaduilla lahjoituksilla.


Intrigööri jäi miettimään ongelmaa, mikä saattaa syntyä, jos ja kun rukouskutsuja ei kuulu minareetista. Yhtä lailla ongelma voi syntyä kaikille kaukana kirkoistaan asuville uskontohakuisille lajitovereille.


Puhelin- tai älykapula-asiat ovat taas kovasti tapetilla. Microsoftin puhelimilla on kuulema kaupallisia ongelmia, koska sovelluksia eli appseja ei ole riittävästi. En tiedä, onko sellaisia hyviä palveluja jo tehty, mutta ellei ole, jokainen harras uskova varmaan haluaisi älyluurinsa hälyttävän muezzinin äänellä sopivasti ennen rukoushetkiä. Oliko se viisi kertaa päivässä?


Rukouskutsu-appsia voisi toki sovittaa myös kirkonkello-appseihin.  Kirkkojen kelloja soitellaan usein muutenkin kuin vain sunnuntaina. Hillitty uskonnollinen henkilö voisi tietysti laittaa päälle vain värinähälytyksen. Luulisi kuitenkin, ettei pelkkä tyly hälytysääni tai tärinä saisi aikaan suurempia uskonnollisia tuntemuksia, tarvittaisiin ne kirkonkellot tai muezzinin kutsuhuuto. Kysyttäneen tälläkin alueella uusia, täsmällisesti toimivia syötteitä ja mitä lie juotteita känneröön.


***
Kirkonkellojen soitto tarjoaa kaikkialla Suomessakin lähellä asuville pitkäunisille railakkaan herätyksen sunnuntaiaamuisin. Karun luterilaisen kirkon isojen kellojen moikaamisen sijasta ortodoksisen kirkon tai luostarin kellojen soitto on kaunis aistielämys. Ortodoksikirkkoja vain on harvemmassa. 

Kännykkään saisi helposti myös oikein ajoitetun hopeakellojen helinän, siitä kirkosta, mistä kukin haluaisi. Tai mitä vain kukin mielisi kuunnella, vaikka noitarumpuja, voodoo-murinoita tai ateisti-skeptikon käkätystä.


Mutta ei moitiskella uskonnollisia tapoja, joissa meillä vallitsee laaja rauha ja vapaus. Luther ainakin oli suoranuottinen mies, joka ei kaihtanut railakkaita tekoja. Lutherin kerrotaan paitsi naulailleen teesejään tuomiokirkon oviin, säikytelleen katolisia pahasti paavia myöten ja heittäneen työkammion seinällä irvistellyttä pirua mustepullolla. 


Luterilaiseen tapaan piruntorjuntaa on tehtävä täydellä volyymilla, tietenkin varhain sunnuntaisin ja juhlapyhinä, ettei piru vain nokkisi laiskoja ihmisparkoja vuoteisiinsa.


Ortodoksit noudattavat vielä ikivanhoja sivistyneitä tapoja tässäkin asiassa. He ehkä arvelevat, että itse pirukin oksallaan jää kuuntelemaan hopeakellojen upeaa sointia joutuen siinä samalla parannuksen ja katumuksen vaikutuksille alttiiksi? 

Oli miten oli, hyvät herätysappsit uskovaisille voisivat tavoittaa yllättävän suuren asiakasryhmän. Pian 
luurit tavoittanevat myös suuren amerikkalaisen yleisön ihan uudelta pohjalta. Amerikassa uskonnollisuus on kunniassa kaikkine satoine kukintoineen. Muslimien rukouskutsuja saanee jo kännykkään.



Linkki 9.8.2018: Kännykkä korvaa muezzinin huutelun Ruotsissa.

***

Tässä blogissa on usein ollut tapana pistää loppukevennykseksi vanha huono vitsi tai jotain muuta sivistymätöntä. Kerrottakoon siis tässäkin hiukan aiheeseen liittyen tarina erään maalaiskunnan piispantarkastuksesta joskus 70-luvulla.

Piispa oli saanut kyseisestä Takaperälän seurakunnasta valituksia siitä, että jotkut kirkon palvelijat saattoivat olla siellä huonotapaisia, elleivät peräti synnillisiä. Niinpä piispa päätti yllättää nuo riettaat. Hän meni tarkastukselle kiertopolkuja pitkin kirkonmäelle tuntia aikaisemmin kuin piti, raotti sakastin ovea ja näki papin, lukkarin ja suntion istuvan siellä korttia lyömässä.


Pöyristynyt piispa päätti säikäyttää ja synnin tuntoihin saatella moisen maallistuneen porukan. Hän meni kellotapuliin, ylös asti ja kiskaisi isojen kellojen naruista kerran, vetipä toisenkin kerran. Kellot moikivat kovaa, tuomiopäivän julmalla äänellä. 


Piispa kurkisti vahingoniloisena tapulin luukusta ulos. Aamun rauha pienessä kirkonkylässä jatkui, variksetkin vain notkuivat aidalla. Mutta eipä aikaakaan, kun läheisen kaupan ovi lennähti auki, kauppias kantoi olutkorin potkuriin ja lähti kiivaasti lykkimään kirkonmäelle päin. (Tosi juttu tai melkein.)



***

Ei kommentteja: