24.9.2013

Syyrialaisilla hurskastelua

Hurskastelun ja poliittisten irtopisteiden keräämisen tsunami velloo taas suomalaisessa jorpakossa. Kun hallitus sisäministeri Päivi Räsäsen johdolla julisti aikovansa nostaa kiintiöpakolaisten määrää Suomessa Syyrian valtaisan pakolaisongelman takia, heti perään saatiin aikaiseksi suuri paheksunnan hyöky joitakin "kylmäsydämisiä" perussuomalaisten edustajia vastaan.

Persuistahan saa helposti syntipukin melkein mihin tahansa, koska jotkut kansanedustajat siellä rohkenevat (taas) arvostella suomalaisia maahanmuuttopolitiikan mantroja ja kasautuvia kustannuksia. Tässä tapauksessa on vastustettu kiintiöpakolaisten määrän nostamista. 

Kysymys ei aikeen puoltajien mielestä ole kuin mitättömistä rahoista, muutamista ykkösmiljoonista. Eikö "rikkaalla" Suomella olisi muka varaa laittaa tämmöisiä maitorahoja epätoivoisten syyrialaisten ja lasten auttamiseksi? No, eipä oikein olisi!

Päihdeäideille ei rahaa?

Samaan aikaan, vain yhtenä esimerkkinä maitorahoista, hallitus ei lämpene suomalaisten päihdeäitien vapaaehtoiselle kuntoutukselle, mitä on hyvällä menestyksellä kehitetty jo 15 vuotta. Tässäkin on kysymys valtiontaloudessa pienestä 1,5 miljoonan euron määrärahasta. 

Suunnilleen saman verran tai enemmän maksaisi kiintiöpakolaisten määrän kasvattaminen, tässä ensi vaiheessa. Päihdeäitien ja heidän pienokaistensa auttaminen on siis yksi asia, mitä hallitus haluaa vain edelleen pompotella epävarmuudella, julmasti ja kylmällä sydämellä.

Suomessa sanotaan syntyvän vuosittain tuhansia vauvoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän vahingoittuneet äidin alkoholin tai huumeiden käytöstä raskausaikana. Jo vanhastaan on puhuttu, että joskus vastasyntynyt pikkuinen joutuu heti vierotukseen. Ensi- ja turvakotien liiton kehittämä "Piuhat kiinni" -hoito auttaa kuulema jopa 250 perhettä vuodessa.

( Lisäys 25.9., linkki Sari Sarkomaan blogikirjoitukseen.)

Monien toimijoiden mielestä vaikeassa päihdeäitien ongelmassa on ensisijaista ohjata äitejä vapaaehtoiseen kuntoutukseen. Pakkohoidoillakin on kannattajansa, mutta pakko ei yleensä tuo tällaisissa asioissa motivaatiota kuntoutukseen ja elämäntapojen pysyvämpään korjaamiseen, mitä myös perhe ja syntyvä pienokainen tarvitsisi. Pakkohoidon järjestäminenkin olisi käytännössä monin tavoin vaikeaa. Kunta- ja sotesotkutkin taitavat vain kärjistyä?

Äitien päihdekäyttö saattaa aihettaa lapselle monenlaisia vahinkoja kehitysvammaisuudesta lähtien. Ongelmasta aiheutuu paljon hätää ja kärsimystä, sekä tietysti yhteiskunnalle suuria kustannuksia. Mutta tämmöinen ei taida karskia nykyhallitusta lämmittää, on kai paljon vastuullisempaa olla hyvin tiedostavasti huolissaan maailman hädästä ja Lähi-Idästä.

Autetaan suoraan leireille!

Takaisin Syyrian pakolaisiin. Kun tietyt persujen kansanedustajat, Halla-aho tietty etunenässä, avaavat suunsa jostakin asiasta, vastalauseiden sekakuoro kiskoo jo ilmaa palkeisiinsa, korvat luimussa ja hännät pörhöllä. Itse asiaa tai ehdotusta ei koskaan vaivauduta kuuntelemaan, eikä varsinkaan haluta ajatella sen sisältöä.

En ala tässä kerrata monia julkisuudessa olleita puheenvuoroja, mutta eivät pahispersut liene tyrmänneet Syyriasta paenneiden auttamista, vaan vastustaneet turhaa pakolaiskustannusten kasvattamista muutenkin pahasti turvonneen suomalaisen julkisen sektorin pitkäaikaiseksi ja pysyväksikin rasitteeksi. Jos suomalaisen yhteiskunnan toimivuudesta ei voida kunnolla huolehtia, kuinka me voimme ottaa vastaan tänne lisää tyystin vieraista oloista tulijoita?

Jos olen oikein ymmärtänyt, monet persuistakin haluaisivat siirtää suomalaisten auttamisrahoja sinne, missä niillä olisi vaikutusta tuhansiin ihmisiin kerrallaan eli lähimaiden massiivisille  pakolaisleireille. Pakolaisten tilanne Libanonin leireilläkin on tiettävästi hyvin huono. Turvapaikka on siellä kai toistaiseksi, mutta ei juuri lainkaan elämisen perusedellytyksiä.

Suomella on suhteessa kokoonsa ja voimavaroihinsa laaja auttamiskoneisto ja isot määrärahat, joita pitäisi käyttää kansainvälisissä kriisipesäkkeissä tehokkaasti. Syyria on vain yksi maailman monista suurista hätäpesäkkeistä, mutta tällä hetkellä ehkä pahin ongelma-alue. Pakolaisten nopean avun tarvetta ei ole missään kiistettykään.

Intrigöörinkin mikromediassa on ehdoteltu mm. syyrialaisten pakolaisten auttamista suoraan tuntuvalla osalla valtavista miljardiluokan kehitysapurahoistamme. Toinen mahdollisuus olisi ottaa yhtenä tai kahtena vuonna kaikki 750 kiintiöpakolaista Syyriasta. 

Ehkä koko kiintiöpakolaisuus pitäisi vähitellen purkaa, koska systeemi on tehoton ja huono tapa auttaa suuria hädänalaisia ihmisjoukkoja. Kiintiöpakolaisuus on pitkälti  länsimaista kasvojen, käsien ja poliitikkojen nk. omantunnon pesua.

Ja miten suuri se Suomenkin pakolaiskiintiö pian tosiasiassa on? Ei maailman hätä valitettavasti juuri vähene tällaisilla toimenpiteillä. Turvapaikanhakijoita meidän EU-Suomessa täytynee ottaa vastaan, myös sieltä Syyriasta.

Jos olisin tuhma persujen äänestäjä, kuten saatan olla, sanoisin, että ainakin yksi ministeri teki taas P. tai Päivi Pilatukset. Tämä samainen arvon kirkkoministeri, joka on lausuntoineen ollut yksilönä kaikkein  tuhoisin suomalaiselle valtakirkolle. Hassu puoli vakavassa asiassa.


***
LISÄYS 29.9:  Linkki Ari Rusilan raporttiin Syyrian tilanteesta.

Ei kommentteja: